Tällä viikolla on tapahtanut kaikenlaista.

Maanantaina Emma otti ensimmäiset askeleensa äitini luona. Sen jälkeen hän on tassutellut varovaisesti muutamia askeleita viikon aikana. Selkeästi vielä vähän jännittää ja on turvallisempi mennä yhdestä sormesta kiinni pitäen. On jännittävää, koska hän lähtee oikein kunnolla liikkeelle ja mennäänkö sitten kovaa.

Olen taas kerran miettinyt, että mitä ihmettä täällä maailmassa oikein tapahtuu. Miksi somessa raivotaan ja riehutaan niin paljon? Niin monia lynkataan somessa, että se tekee pahaa. Olen miettinyt miksi poika ei saa olla poika tai tyttö tyttö? Miksi tyttö ei voi olla poika tai poika tyttö? Miksi pitää olla henkilöitä? Miksi toisen surua murskataan ja poljettua poljetaan? Miksi terrori-iskuja tulee vain koko ajan uusia ja uusia?

Kävin Taitoliikuntakeskuksen ovella ystäväni kanssa. Käännyimme pois, koska siellä oli niin paljon koululaisia ettemme olisi mahtuneet treenaamaan. Menimme kahville ja höpötimme kaikenlaista. Se oli ihanaa.

Ostin pipareita ja glögiä ja pistin joululaulut soimaan ekaa kertaa tänä vuonna. Ystäväpariskuntamme kävi meillä kylässä ja vietimme mukavan hetken yhdessä. Puhuimme pienistä lapsistamme ja sekä heidän, että meidän ensimmäisestä vauvavuodesta.

Onnistuin tekemään käsilläseisonnan ensimmäistä kertaa raskauden jälkeen. Siis niin, että ei ollut seinä tukena. Opin myös tekemään ”seiskan”, sellaisen käsilläseisonta-asennon, jossa vain peppu koskee seinään. Olin iloinen. Ja kiitollinen opettajalleni Saijalle.

Perjantaina kipusin Emman, Tuukan ja Ossin, sekä ison kasan ilmapalloja, vaaleanpunaisen auton ja mansikka-asun kanssa Korkeavuorenkadun paloaseman torniin. Korkealle, Helsingin kattojen ylle. Siellä Ossi otti Emmasta 1-vee kuvia ja muutaman perhekuvan meistä. Kuvista tuli ihan super hienoja. Saimme jo muutaman makupalan.

Saimme tietää, että meille on varattuna yksi rivitaloasunto Espoosta. Luin blogikirjoituksen affirmoinnista ja ajattelin, että jos oikein kovasti uskoisin, pääsisimmekö uuteen kotiimme jo ennen joulua?

Kävimme Heinon tukussa ostamassa tarjoiltavia Emman synttärijuhlille, joita vietetään nyt lauantaina. Ystäväni Sara tekee Emmalle synttärikakun ja veljeni suolaista piirakkaa. Ihanaa, kun on apukäsiä.

Kuva: Ossi Pietiläinen

Kuva: Ossi Pietiläinen

***

Mm. tällaista tapahtui tällä viikolla meidän perheessä. <3

Kolme viikkoa ja sitten Emma täyttää vuoden. Ihan käsittämätöntä!! On ihan tolkutonta, kuinka nopeasti oikeasti vuosi on mennyt. Me olemme jo lähettäneet kutsut 1-vee synttäreille ja varanneet Kahvila Rootsin alakerran synttärikesteille ja käyneet hamstraamassa PopUp-Kemuista ihania kattaustarvikkeita ja ilmapalloja!

On hassua miettiä, että juurihan vasta oli se päivä kun Emma täytti puoli vuotta. Sinä päivänä hän oppi ryömimään. Nyt hän on vilkas touhutiina, joka kävelee kaikenlaisia tukia vasten rivakkaan tahtiin. Äitin tai iskän kädestä pidetään kiinni enää vain yhdellä kädellä ja välillä kokeillaan seisomaan nousemista ihan ilman tukea. 🙂

Sanoja alkaa muodostumaan, yksi lempisanoista tällä hetkellä on Gere! Kuten veikkasimme joskus aikoinaan vähän huumorilla, että se on Emman ensimmäinen sana. Äitä ja äiti kaikenlaisella erilaisella tavutuksella ja äittätäititäittääiti-sekoituksella on kaikunut jo jonkin aikaa, mutta nyt parina päivänä on tavattu ihan kunnolla äi-ti. <3 <3 <3 Iskä on ”si” ja Gere on ”gr”. 😀 Myös Pimu on ”gr”… 😉 Paitsi tänään ensimmäistä kertaa Pimu oli ”iiu”. 😀

Emman pinkit collegehousut 12€ TÄÄLTÄ

Emman vaaleanpunainen body 12,95€ TÄÄLTÄ

Kävelyn opettelu ilman tukea on nyt niin kovasti läsnä, että yöt on viimeisen viikon ajan olleet todella levottomia. Taitaa jonkinlainen kehitysvaihe olla muutenkin päällä, sillä moni asia on mennyt askeleen eteenpäin. Se vaikuttaa suoraan yöuniin. Kun Emma jo nukkui niinkin hyvin, että öisin herättiin enää kerran, on hän nyt heräillyt yön aikana 4-6 kertaa!! Ei todella nälkään, vaan ihan johonkin levottomuuteen.

No, öisin on vain pakko purra hammasta ja miettiä tämänkin olevan ohimenevä vaihe. Joku kommentoi minulle instagramissa, että kun kaikki kehitysvaiheet on ohi – yöt rauhoittuvat. Tämä olisi joskus 1v – 1,5v välissä. Mutta tietysti sekin on yksilöllistä. Monia viestejä olen saanut myös niiltä äideiltä, joilla edelleen heräillään monta kertaa yössä ja lapset on yli 3v.

Minä olen iloinen siitä, että vauvavuosi alkaa olla takanapäin. Toki on haikea mieli ja varsinkin ihan niitä pikkuvauvavaiheen kuvia katsellessa meinaa nousta (tai siis nousee) vedet silmiin. 😉 Mutta silti olen todella innoissani siitä, että meidän vauva on jo vaapero ja hänen kanssaan voi tehdä asioita yhdessä. Leikkiä, kommunikoida, nauraa, riemuita, kiukutella ja vaikka mitä!

Rakastan sitä, kun Emma nauraa käkättää kun leikitään yhdessä jotain hölmöä. Tai kun Tuukka hölmöilee jotain Emman kanssa, kun pieni tyttö silmät ilosta täyttyen nauraa niin, että maha hötkyy. Rakastan katsella sitä, kun Emma puuhaa itsekseen vaikka edes sen viisi minuuttia kerrallaan. On ihana katsoa kun hän on niin kiinnostunut kaikesta. Pieni tutkimusmatkailija. <3 Kuinka super ihanalta se tuntuu, kun kesken leikin hän kipuaa syliin ja puristaa kaulasta ja antaa märän pusun ja palaa sitten omien lelujensa ääreen. <3 <3

Rakas pieni vaaperoni!! <3

***