Tällä viikolla järjestettiin Reiman tilaisuus, jossa puhuttiin tästä aiheesta. Siitä, miten liikunnan puute voi olla jopa terveysriski lapsille nykypäivänä. En päässyt valitettavasti tilaisuuteen kuulemaan ja keskustelemaan tästä asiasta, koska oli päällekkäin toinen työmeno. Mutta sain kuitenkin lehdistötiedotteen asiasta ja sen verran tärkeä asia on, että haluan sitä vähän avata täällä blogissa.

postaus sisältää mainoslinkkejä

Kun minä olin nuori.. 😉 80-luvulla oli vielä erilainen meno ja meininki taloyhtiöiden pihoilla. Lapset leikkivät ja riehuivat JOKA PÄIVÄ ulkona. Satoi tai paistoi. Ehkä pahimman sadekuuron aikana äidit ja isät pyysivät lapset sisään. Kun mietin omaa lapsuuttani, muistan kymmeniä pelejä ja leikkejä, joita leikittiin. Aina ulkona. Kirkonrottaa, kymmentä tikkua laudalla, väriä, peiliä, hypittiin ruutua, tervapataa jne jne. Sen lisäksi pyörittiin luonnossa, kiipeiltiin puihin ja hypittiin kivien päällä.

Nyt tuntuu sekä aikuisten, että lasten käytös muuttuneen. Lapsia varoitellaan koko ajan, että mitä ei saa tehdä ja saako sitä hiekkaa syödä ja voiko kiivetä kiven päälle. Varovaisuus on lisääntynyt ja ehkä se jopa liiallinen varovaisuus tartutetaan lapsille – on turvallisempi vain olla sisällä ja pelata pleikkaria tai katsoa iPadilta sarjoja. Myös varovaisuus käyttäytymisen suhteen on mielestäni kasvanut. Muistan, kun kuulin muutama vuosi sitten joltain ystävältäni, että heidän taloyhtiössään oli rapussa lappu, jossa luki säännöt pihalla leikkimiseen. Mihin aikaan saa leikkiä ja saako huutaa. Toki käyttäytymissäännöt täytyy olla lapsilla samat kuin aikuisilla, että klo 22 jälkeen tulee hiljaisuus ja ennen aamuseiskaa ei pihalla huudeta jo täysillä. Mutta miten siinä välillä? Pitäisi kauniisti vain istua hiekkalaatikolla ja olla hiljaa?

Ulkohaalareita TÄÄLTÄ

Reiman haalareita TÄÄLTÄ

Emman kengät TÄÄLTÄ

Maailman Terveysjärjestö (WHO) suosittaa, että jokainen lapsi ja nuori liikkuisi aktiivisesti vähintään tunnin päivässä, ja Suomen virallinen suositus on alle kouluikäisille kolme tuntia päivässä. Reima, kotimainen toiminnallisten lastenvaatteiden merkki, haluaa herättää keskustelua lasten monipuolisen arkiliikunnan tärkeydestä haastamalla maailman lapset liikkumaan enemmän. Tavoitteena on kerätä vähintään 1 000 000 tuntia liikunnan iloa.

#millionhoursofjoy

• Riittävä liikunta koostuu monista eri tekijöistä, ja vanhempien tuki ja perheen tavat ovat avainroolissa lasten liikkumista tarkasteltaessa. Lapsena opitaan ne liikkumisen tai liikkumattomuuden tottumukset, jotka usein vaikuttavat aikuisuuteen asti. WHO:n mukaan liikunnan puute on merkittävä terveysriski lapsille. Koulujen alku ja arkirytmiin palaaminen ovat hyviä hetkiä arvioida oman perheen liikuntatottumuksia ja tehdä niihin tarvittaessa liikkuvampaan arkeen johtavia muutoksia. Suomalaisten lasten ja nuorten liikuntakäyttäytymisessä on paljon parannettavaa, toteaa LIITU-tutkimuksen johtaja, yliopistotutkija Sami Kokko Jyväskylän yliopistosta.
• Haluamme innostaa kaikki maailman lapset liikkumaan enemmän ja samalla kertoa Reiman suomalaista juurista ja pohjoismaisesta tavasta olla vanhempi, kertoo Reiman toimitusjohtaja Elina Björklund, jolla itsellään on kolme jo teini-ikäistä lasta. Suomalaisissa päiväkodeissa viedään lapset ulos joka päivä säästä riippumatta. Ulkoilma on hapekasta ja vauhdikkaille leikeille on tilaa. Suomessa ollaan myös kansainvälisesti vertaillen melko aktiivisia hyötyliikkujia: meillä on normaalia, että lapset pyöräilevät tai kävelevät kouluun. Näistä käytännöistä haluamme ylpeinä kertoa monille muille maille, Björklund jatkaa.
• Sami Kokon vinkit lasten arkiliikunnan lisäämiseen:
  1. Pyri tunnistamaan lapsesi liikunnalliset lähtökohdat ja kiinnostuksen kohteet.
  2. Anna lapsen kokeilla ja harrastaa erilaisia lajeja ja liikuntamuotoja. (Esim. on ihan ok vaihtaa alakoulussa lajia joka syksy.)
  3. Kiinnitä huomiota lapsen todelliseen viikoittaiseen kokonaismäärään. (Esim. ohjatuissa treeneissä ollaan  harvoin liikkeessä koko aikaa)
  4. Muista, että liikunnassa tulisi myös hikoilla ja hengästyä kunnolla, mutta myös kevyempi päivittäinen liikunta on tärkeää.
  5. Kannusta lapsiasi liikkumaan mahdollisimman monipuolisesti hyppelystä, tasapainoiluun ja kestävyyttä ja voimaa kehittäviin liikuntamuotoihin.
  6. Muista kannustaa ja tukea lastasi, sillä on todella suuri merkitys vielä murrosikäisillekin.
  7. Tue lastasi monipuolisesti olemalla kiinnostunut ja toisaalta luomalla edellytyksiä ja mahdollisuuksia liikunnalle. (Esim. merkitse lapsen treenit ja pelit kalenteriin, kannusta pyöräilemään tai liikkumaan arkimenoihin.)

LIITU-tutkimuksen (Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytyminen Suomessa) mukaan vain kolmasosa lapsista ja nuorista saavuttaa liikuntasuosituksen. Tässä alkuperäinen tutkimus: http://www.liikuntaneuvosto.fi/files/438/LIITU_2016.pdf

Se on aika huolestuttavaa se! Jotenkin itse pelkään sitä, että lasten välillä tulee tapahtumaan sama ero kuin aikuisten; on niitä jotka liikkuu säännöllisesti ja kohtalaisen usein ja sitten niitä, jotka eivät liiku ollenkaan.

***

Suosittelen tutustumaan tuohon #millionhoursofjoy-kampanjaan. Ja viemään liikunnan ilosanomaa eteenpäin! <3

Uuden asian edessä taas. Nimittäin leikkipuistokäyttäytymisen. Leikkipuistokäyttäytyminen on vähän sama kuin koirapuistojen! Tai no, ei nyt tietysti ihan sama.. mutta liippaa läheltä. 😉

postaus sisältää mainoslinkkejä

Kun koirien kanssa käytiin jossain vaiheessa enemmän koirapuistoissa, tottui jo siihen koirapuistomeininkiin. ”Onkos tämä tyttö vai poika?” ”Mikä sen nimi on?” Ja sitten seistiin vierekkäin hiljaa ja katsottiin kun koirat riehui ympäri puistoa. Välillä pari sellaista hassunhauskaa naurahdusta tai kommenttia väliin. Sitä tiesi koirien nimen, mutta ei isäntien tai emäntien. Tuolla menee tuon Siffen äiti ja tuossa menee Hösse. Kukaanhan ei oikeastaan tiedä minkälaisia ovat siellä koirien takana ne emännät ja isännät, onko menestynyt uraihminen, onko kotiäiti tai koti-isä. Tykkääkö pojista vai tytöistä ja mitkä on omat aatteet ja arvot. Se on tavallaan aika hienoa. Siinä ollaan samalla viivalla, ihan sama mistä toinen tulee ja minne menee.

Leikkipuistoissahan on vähän sama juttu. Vanhemmat tunnetaan lasten nimien perusteella. Tuolla on Emman äiti, tuolla Sepon iskä. Lapset keinuvat keinussa vierekkäin ja vanhemmat vaihtavat tietoa hampaiden lukumäärästä ja kävelytaitojen tasosta. Ei mitään tietoa siitä minkälainen on kunkin isän tai äidin tausta. Onko yh, onko suurperhe, onko työtön vai monimiljardööri. Se on mielestäni jollain tapaa todella kiehtovaa ja hienoa. Kukaan ei arvostele toista taustan, arvojen tai tittelin perusteella. Leikkipuistossa kaikki vanhemmat ovat samalla viivalla.

Housut – TÄÄLTÄ
Paita – TÄÄLTÄ
Emman kengät – TÄÄLTÄ

Silti kun menee ekoja kertoja leikkipuistoon on vähän jännän äärellä. Puistoihin muodostuu pieniä ryppäitä vanhempia ja heidän lapsoset häärivät ympärillä. Voiko mennä vaan pokkana ryppääseen mukaan vai tallusteleeko sitä vain muina miehinä oman lapsen kanssa hiekkalaatikolle. Moikataanko kaikkia vai saako joku äiti tai iskä katseita kulmien alta? Mistä kaikesta voi puhua tai kysyä? Onko epäkohteliasta vain leikkiä oman lapsen kanssa, eikä mennä ryppäisiin mukaan? Pääseekö sinne ryppääseen edes jos haluaisi, vai toimiiko leikkipuistoissa sama laki kuin koulujen pihalla – me ei leikitä sun kaa?

Tykkään siitä ajatuksesta, että leikkipuistot on kaikille vapaata aluetta. Sinne saa mennä oman lapsen kanssa leikkimään, syömään tai tutustumaan muihin lapsiin. Sinne voi mennä äiti- tai isäystäväporukalla piknikille ja nauttia puiston eduista; keinuista, sisävessasta, leikkikaluista ja muista. Siellä jokainen on tittelitön. Sinne voi mennä ja sieltä voi lähteä ilman aikatauluja. 

***