sis. mainoslinkkejä

Nyt tässä reilun neljän kuukauden aikana on tullut huomattua jo asioita, joista on muodostunut turhakkeita ja toisaalta niitä, jotka on olleet hyödykkeitä. 🙂
Ajattelin tähän listata teille omia fiiliksiäni, mutta se mikä toimii meillä ei välttämättä toimi kaikilla. Ja toisinpäin. 😉

Hyödykkeet:

• Pyjamat, joissa kaksisuuntainen vetskari ja ”suljetut lahkeensuut”. Kaksisuuntainen vetskari on ehdoton juttu vaipanvaihdoissa. Ja minä tykkään, että ei tarvitse yöksi laittaa erikseen sukkia. Tällaisia on mm. Elloksen pyjamat.
• Unipussi! Meillä tyttö nukkuu kaikki yöt unipussissa. Paljon levollisempaa unta, eikä pääse vääntyilemään ympäri pinnasänkyä. Meidän unipussi on Raskauskeijusta, mutta hyvin samanlainen, kuin mm. tämä. Raskauskeijun unipussi tässä, mutta tilapäisesti ainakin valitettavasti loppu.
• Pikkulaukku vaunuihin. Itse en ole kokenut vaippakassille tarvetta, olen käyttänyt omaa BjörnBorgin laukkua vaunuissa mukana. Mutta vaunujen ”työntöaisaan” kiinni laitettava pikkulaukku on ollut kätevä. Siihen saa mukaan kätevästi tuttipullon, lompakon, avaimet ja kännykän. Itselläni on tällainen versio.
• Untuvapussi vaunuihin. Ilman tätä ei olisi kyllä pärjätty. Meillä on ollut tämä untuvapussi käytössä ihan syntymästä asti ja edelleen, se on käytössä joka päivä. Sen saa hyvin niin vaunukoppaan, kuin matkarattaisiin. Meillä on tämä Elodie Detailsin ihanuus.
• Unipesä! Me ostimme unipesän jo ennen Emman syntymää valmiiksi. Oltiin kuultu siitä niin paljon hyvää. Meillä se oli jokaöinen nukkumapaikka kolmikuukautiseksi asti.
• Leikkimatto, jossa on paljon värejä ja erilaisia tunnusteltavia juttuja matossa kiinni, niiden roikkuvien juttujen lisäksi. 🙂 Meidän leikkimatto on tosiaan hyvin värikäs ja ei todellakaan ”sovi sisustukseen”. Mutta mitä enemmän värejä, sitä enemmän vauvat pitää. Leikkimatto ei alkuun ollut kiinnostava, mutta nyt kun Emma osaa tarrata leluihin kahdella kädellä ja kääntyillä, on se ollut ihan huippu paikka.
• Sitteri! Ihan ehdoton! Melkein sanoisin, että ykköstuote! Meillä on ollut BabyBjörnin sitteri käytössä ihan syntymästä tähän päivään asti. Ihan pienenä Emma otti siinä jopa päikkäreitä, nyt hän viihtyy siinä sen aikaa, että saa keitettyä kaffet aamulla. 😉 Mutta siis älyttömän toimiva juttu, jos haluaa hetkeksi kädet vapaiksi. Ja tämä lelu vielä kiinni siihen, niin on tytöllä aina hämmästeltävää hetkeksi.

Turhakkeita on ollut huomattavasti vähemmän. Meillä turhakkeeksi on osoittautuneet mm. kaikki pehmolelut. Niistä Emma ei vielä oikein välitä. Tulee varmasti jossain vaiheessa välittämään, mutta nyt ne ei vielä kiinnosta. Toinen mikä meillä on osoittautunut harmi kyllä turhakkeeksi on kantovälineet. Emma viihtyi Tulassa alle 2-kuukautisena vielä ihan hyvin ja nukkuikin siellä. Mutta enää ei tyttö viihdy siellä yhtään! 😀 Ei kuitenkaan meinata vielä heittää Tulaa kierrätykseen, vaan meinataan vielä joku päivä kokeilla josko nyt taas kiinnostaisi olla. Tai sitten, kun sitä voi käyttää selkäpuolella, josko hän viihtyisi siellä sitten.

Me päätettiin jo ennen Emman syntymää, että esim. hoitopöytä on turha ostos. Pesukoneen päälle hankimme hoitoalustan ja kylpyhuoneessa vaipanvaihto ja pepunpesu onkin ollut kätevintä koko ajan. Iso osa leluista on vielä ihan turhakkeita, mutta niiden aika varmasti vielä tulee. Nyt kiinnostavinta on omat sormet ja meidän vanhempien naamat. 😀

***

Onko teillä jotain selkeitä turhia hankintoja tai toisaalta, mitkä on olleet niitä parhaita hankintoja?

Treenikielto jatkuu vielä(kin). Samaan aikaan se on turhauttavaa, mutta samalla tiedän ettei nämä muutamat viikot tai tarpeen vaatiessa muutamat kuukaudet treenaamatta merkitse tulevaisuudessa rotan pierun vertaa. Tai no merkitsee siinä mielessä, että tulen saamaan kroppani oikeasti kuntoon, enkä riko keskivartaloani liian aikaisilla kovilla treeneillä.

Olen käynyt päivittäin vaunulenkillä, joko yksin tai jonkun kaverin kanssa. Tai sitten Tuukan ja koirien kanssa yhdessä koko perhe. Joka päivä on siis tullut käveltyä raittiissa ilmassa. Kirjoitin jokunen aika sitten teille tästä treenikiellostani ja silloin otin tavoitteeksi, että 10 000 askelta tulee päivässä täyteen, koska en saa muuten liikuntaa.

En ole ikinä ollut mikään kävelyfani. En myöskään oikein tykkää juoksemisesta, se ei vain ole minun lajini. Mutta vaunulenkkien myötä olen oppinut tykkäämään kävelystä. Myös se, että päivittäin saa raitista ilmaa on todella piristävää.

Sain muutama viikko sitten testiin Suunnon Spartan Sport -sykemittarin. En ole sitä nyt käyttänyt muuhun, kuin askelmittarina ja kellona. Koska en ole saanut tehdä mitään treenejä. Mutta olen äärettömän tyytyväinen, että tämä kello minulla nyt on käytössä. Joka päivä laitan aamusta kellon ranteeseen ja päivän aikana tarkistan moneen otteeseen askelien määrän. Olen ihan varma siitä, että tämä askelmittari on ”pelastanut” minut nyt treenikiellon aikana.

Minä olen nimittäin sellainen, että treeni ja terveellinen ravinto kulkee käsikädessä. Jos treeni ei jostain syystä ole matkassa mukana, on minun paljon helpompi repsahtaa myös herkkujen pariin. Niinpä niin, vaikka kuinka olenkin liikunta-alan ammattilainen, ei se sitä tarkoita etteikö minulla olisi näitä ihan samoja asioita, joiden kanssa painin, kuin muillakin kanssakulkijoilla. 😉

Nyt oikeastaan joka päivä siitä asti, kun askelmittari minulla on ollut, on askeleet olleet reippaasti yli 10 000:n ja monesti yli 15 000:n! 🙂 Parina päivänä on mennyt jopa yli 20 000:n.. 😀 Tämä ei varmasti ole kaikille mikään saavutus, mutta minulle se on. Ilman tätä mittaria saattaisin istuskella kotona, ajaa autolla kauppaan, nukuttaa Emman parvekkeelle ja syödä herkkuja. Mutta tämä mittari sysää minut lenkille joka päivä. 🙂 Toki olen myös alkanut oikeasti ihan todenteolla nauttimaan niistä vaunulenkeistä. Se vaan on jotenkin todella kivaa. Tunti menee helposti, varsinkin nyt kun asumme Keskuspuiston kupeessa. Olen useana päivänä käynyt moikkaamassa Ruskeasuolla hevosia, vaikka pelkäänkin niitä. 😉

***

Onko siellä muita, joita askelmittari koukuttaa ja houkuttaa liikkeelle? 

Iloista torstaita kaikille!