Meidän pikkuruinen tyttömme on aikamoinen sylivauva. Hän rauhoittuu parhaiten sylissä ja nukahtaa lähestulkoon aina vain syliin (tai ulos vaunuihin). Ipanaiselta hankittu Tulan kantoreppu on ollut meille ihan mahtava juttu!

Tällä viikolla ollaan päästy siis testailemaan kantoreppua ihan päivittäin. Kun vauva kasvaa ja vankistuu, tuntuu sitä olevan helpompi asetella esim. juuri kantoreppuun. Myös vaatteiden pukeminen on helpompaa.. 😉

Olemme päässeet Tuukan kanssa molemmat nyt kantorepun makuun ihan täysillä. Vauva viihtyy onneksi siellä ja nukahtaakin sinne helposti. Alkuun oli pari kertaa pientä kitinää, mutta sitten kun ahkerasti vaan pidimme reppua päivittäin pieniä pätkiä, vauva tottui todella nopeasti. Kantorepussa vauva myös kuulee meidän sydämen sykkeet ja on niin lähellä kuin olla voi. Turvallinen fiilis siis varmasti välittyy vauvalle.

On ihan luksusta, kun saa kädet vapaiksi, mutta silti tämä sylivauva saa olla sylissä ja lähellä. <3 Kantoreppu oli yksi ensimmäisistä asioista, jonka ajattelimme hankkia vauvallemme. Olimme kuulleet nimittäin kantorepuista vain plussaa. Ja koska olemme ”tekeviä ja liikkuvia” tyyppejä, tuntui kantorepun hankinta ihan ehdottomalta jutulta. Joillakin toki toimii kantoliinat paremmin kuin reput, mutta meille toimii paremmin reppu.

Meillä on tässä kantorepussa vauvatuki, joka on aivan mahtava kun tyttömme on vasta niin pieni. Mutta jo näinkin pieniä vauvoja voi turvallisesti kantorepussa kantaa. Vauvatuki varmistaa pienelle vauvalle sopivan ja turvallisen kantoasennon kantorepun kyydissä. Se antaa tukea vauvan selälle ja niskalle ja varmistaa, että vauvan lonkat ja jalat ovat repun sisällä pienelle vauvalle sopivassa asennossa. Vauvatuki varmistaa myös, ettei vauva pääse lysähtämään repun sisällä huonoon asentoon ja pitää vauvan asennon hengityksen kannalta turvallisena.

Tuukka on käynyt vauvan ja koirien kanssa lenkilläkin jo pari kertaa kantorepun kanssa. Se on ihan mahtavaa, kun pystyy pitämään molempia koiria käsissä ja vauvakin pääsee ulos mukaan. Ja saa samalla pienet päikkärit. Tällaiset Tuukan koira-vauvalenkit vapauttaa minullekin aikaa tehdä kotona juttuja ja käydä suihkussa jne.. 🙂

Itse meinaan (heti kun saan siihen luvan jälkitarkastuksen jälkeen) lähteä testaamaan esim. porrastreeniä niin, että pienenä lisäpainona on vauva repussa mukana. Myös kotitreeniä ajattelin sitten lähitulevaisuudessa kokeilla repun kanssa. 🙂 Kyykkyjä lisäpainolla jne.. 😉

Tämä kyseinen Tulan kantoreppu tuntuu tosiaan erittäin hyvältä päällä. Tulee tosi tukeva ja hyvä fiilis itselle, eikä yhtään tunnu selkään raskaalta. Tuntuu, että vauva on napakasti kyydissä ja voi itse tehdä mitä vaan. Olenkin laittanut tiskejä ja pyykkejä, kirjoitellut blogia, meikannut, kokannut jne jne.. Eli kyllä vain suosittelen tätä ihan 100%!!

***

Kuinka monella teistä on kantorepuista kokemusta? Tai hankintalistalla kantoreppu? 🙂 Olen niin intona tästä, että sanon vielä kerran: Suosittelen kyllä tätä ihan 100% ja vähän ylikin! 😉

* Kantoreppu ja vauvatuki saatu Ipanaiselta.

Tänään aamusta heräsimme seitsemän aikoihin, ihana pitkään nukuttu yli yhdeksäntuntinen yö takana. Koiratkin nukkui kiltisti ja me toistemme kainaloissa Tuukan kanssa. Vauva nukkui kuin unelma omassa sängyssään, eikä herännyt kertaakaan yön aikana.

Aamulla hieman klo 07 jälkeen kuului pieni suloinen jokeltelun ääni pinnasängystä ja minä virkeänä nousin nostamaan vauvan meidän viereemme sänkyyn, vielä hetkeksi pusittavaksi ja halittavaksi, ennen kuin nousisimme sängystä.

Noustuamme sängystä Tuukka lähti koirien kanssa aamulenkille ja minä tein sillä aikaa koko perheelle hyvän aamupalan. Aamupalaan kuului tietysti supervoimia antava äärimmäisen ravitseva ja tehokas viherjuoma, sekä paljon kasviksia ja hedelmiä. Plus pari lisäsupervoimaa antavaa raakasuklaapalleroa, jotka olin edellisenä päivänä omin pikkukätösin valmistanut.

Vauva jokelteli koko aamun tyytyväisenä leikkimatolla ja aamupalankin söimme koko perhe yhdessä, rauhallisesti ja samalla eilisen kuulumisia höpötellen.

Päivällä lähdimme koirien kanssa ulos lenkille. Aurinko paistoi ja oli ihanan leppoisa ilma, ei liian kuuma, eikä liian kylmä. Kävelimme kauniin Töölönlahden ympäri ja vauva nukkui vaunuissa päikkäreitään.

Kun tulimme kotiin, jätimme koirat nukkumaan vuorostaan omia päikkäreitään ja äitini tuli vahtimaan vauvaa hetkeksi, jotta pääsimme Tuukan kanssa yhdessä salille. Onhan se ihana treenata yhdessä ja käydä antamassa pusu toisen poskelle treeninkin aikana.

Illansuussa lähdimme sitten vielä iltauinnille koko porukka. Vauva ei vielä veteen tullut, vaan kävimme vuorotellen pienellä uintipyrähdyksellä. Gere tietysti seurana vedessä ja Pimu rannalla iloisesti haukkuen.

Ihanan virkistävän uinnin jälkeen tulimme kotiin ja iltatoimien jälkeen laitoimme vauvan yöunille. Kiltisti ja tyytyväisenä masu täynnä äidinmaitoa, nukahtikin hän pidemmittä taisteluitta omaan sänkyynsä onnellisena tuhisten.

Istuimme Tuukan kanssa olohuoneessa, katsoimme televisiota ja pidimme toisiamme kädestä. Koirat makoilivat tyytyväisinä vieressä ja ah miten hyvä olo olikaan koko perheellä.

Koska valoisaa aikaa riitti pitkälle yli kymmeneen, tein vielä lyhyen kehonhallintatreenin kotona. Kuntosalilla olin aiemmin päivällä tehnyt hyvän jalkatreenin ja nyt teki mieli vielä vähän herätellä vielä keskivartaloa. Loppuun tein toki rauhoittavan joogasession meditaation kanssa.

***

Kaiken kaikkiaan oli aivan ihana päivä! On se ihanaa, kun tällaisia päiviä on oikeastaan joka ikinen päivä täällä Pursiaisten perheessä. <3

Reippaita ja energisiä päiviä teille myös kaikille sinne!

It’s all about your attitude! 😉