”En ilosta itke, en surusta itke – jos itken, niin itken muuten vaan.” Näin lauletaan yhdessä Juice Leskisen kappaleessa. Kertosäkeen ensimmäisten sanojen jälkeen voisi kuvitella, että laulu kertoo babybluesista. Mutta kyllä se taitaa kertoa rakkaustarinoista, parisuhdejutuista..

Joka tapauksessa, tuo on se tunne mitä nyt olen läpikäynyt pari päivää. Itkettää, vaikka ei ole mitään syytä. Luin, että se on sitä babybluesia. Tunteet ovat pinnassa ja herkistyminen erittäin vahvaa. Ja toisaalta, kuten eräs ystäväni sanoi, onhan sitä syytäkin – näissä ajoissa on paljon mitä itkeä, niin ilosta kuin surustakin.

Eilen itkin mm. sitä, että olen huono äiti, koska imetys ei aina onnistu kuin Strömsössä. Silti se on onnistunut 90% kerroista hyvin, mutta välillä vaan sattuu niin maan pirusti. Eikä sen vuoksi hommasta meinaa tulla mitään. Vauva tuskastuu ja minä tuskastun, kun en voi ruokkia häntä. Ja tiedän tämän johtuvan asentovirheestä. Mutta kun vauva ja minä ollaan harjoiteltu näitä asentoja vasta muutaman päivän, niin aina ei onnistuta. Se itkettää.

Itkin myös ihan kyyneleet valtoimenaan virraten sitä, kuinka ihana tuo pieni on. Kuinka suloinen hän on ja miten rakas hänestä on tullut jo parissa päivässä. Antaisin vaikka toisen jalkani hänen puolestaan. Tai mitä vain. Itkin sitä, että miten ihana mies Tuukka on. Kuinka mahtava isä hän on. Koska synnytys eteni loppujen lopuksi kiireelliseen sektioon (kerron synnytyksestä kaiken myöhemmin) , oli Tuukka se, joka otti vauvan ensikosketukseen iholle. Jäi kahdestaan vauvan kanssa ja otti samalla sekunilla isän roolin maailman hienoiten vastaan, kun minä jäin leikkauspöydälle maha auki leikattuna makaamaan.

Minua rupesi itkettämään sekin, kun yksi instagram-seuraajistani kertoi hänen alkaneen muutama päivä synntyksen jälkeen itkemään sitä, kuinka hyviä cornflakesit ovat.

Kyllä tämä vauvan syntymän jälkeinen elämä todella yllättää. Vaikka sitä kuinka on lukenut siitä, että ei sitä onnen ja rakkauden määrää voi ymmärtää, että miten paljon voi jostain pienestä parin päivän ikäisestä asiasta niin välittää – on se tullut yllätyksenä, kuin iso kyynelistä märkä rätti päin kasvoja. Rakkaus vauvaa kohtaan on äärettömän suuri, mutta samalla myös rakkauteni Tuukkaa kohtaan kasvoi entisestään ja myös koiriamme ja muuta perhettäni kohtaan. On tämä vaan aivan mielettömän ihmeellistä aikaa.

Onko siellä minkälaisia kokemuksia babybluesista? 🙂 ❤️ Kuinka paljon on itkettänyt ja mitkä asiat? Onko jotain hassuja juttuja, mitkä on saaneet kyyneleet silmiin?

Minä taidan tästä nyt mennä tuijottamaan tuota pientä ihmettä ja odottamaan, että hän herää. ❤️

Ihanaa päivää kaikille! ❤️

Lokakuun alussa, synttäripäivänäni sain kaksi ihanaa vanhaa kuvaa fb-sivulleni toivotusten kera. <3 Toinen niistä oli tämä yllä oleva Ainon ja minun kuva I love me -messuilta kolme vuotta sitten. Ja toinen oli tämä alla oleva Emmin ja minun kuva eräästä pr-tilaisuudesta, jossa tavattiin ekaa kertaa, myöskin joskus kolmisen vuotta sitten.

Näiden kuvien innoittamana rupesin selailemaan vanhoja kuvia oikein olan takaa ja tässä teille parhaita paloja kuvatekstien kera. 🙂

Minä ja Tuukka Lopella mökillä muutama vuosi sitten. 🙂 Uimapatjat ja kaikki hankittiin! 😉

Tuukka istui meidän Haagan kodissa saunassa Geren ja Pimun kanssa, kun koirilla oli kennel-yskä. Höyry helpotti.

Minä veljeni kanssa ja ihan pikkuisen Geren. <3

Tuukan kanssa Miami Beachilla. Oi vitsit toi oli ihana loma! <3

Taisi olla vuosi 2014 ja Lorna Janen jengillä oltiin lähdössä suorittamaan ExtremeRunia. Huh!

Pari vuotta sitten, minä rakkaan ystäväni Annukan kanssa.

Reilu vuosi sitten Tuukan ja koirien kanssa ajamassa ensimmäistä kertaa meidän Töölön kotiin. Viimeinen remonttikuorma oli juuri heitetty.

Veljeni kanssa Dallape-puistossa piknikillä.. 😉

Rakkaan Saran kanssa Sporttikujalla pari vuotta sitten.

Tänä iltana minua kutsuttiin miehen näköiseksi.. 😀 Tässä lähdössä baariin rakkaan ystäväni Inarin kanssa.

Niin ikään Inarin kanssa, pikkujouluihin lähdössä.

Tämä kuva on Tuukan hyvän ystävän häistä, joissa Tuukka toimi bestmanina.

Tämä taisi olla ekoja kertoja (jollei jopa ihan eka) kun nähtiin ihanan Annan kanssa. Treenien merkeissä Märskyssä! 🙂

Tässä on kyllä niin ihana kuva! FitFashionin jengiä Aussie Blog Awardseissa Kellohallissa muutama vuosi takaperin. 🙂 Ei oo ihan kaikki daamit enää FF:n bloggaajakaartia.

Äitin kanssa Turussa viettämässä äiti-tytär-aikaa.

Nurmes City 😉 Ihana kesä <3

Tankotanssikuvauksista. Näistä kuvista on ihania muistoja, mutta taustalle liittyi juuri kokemani kohdun ulkoinen raskaus. Vuosi oli 2014.

Komean mieheni kanssa hyvän ystäväni Saran häistä kesältä 2015.

Nuorta lempeä. 😀

Tässäkin FitFashionin jengiä. 🙂 Kuva viime vuoden Blog Awards -etkoilta meidän kotoa.

Tanssitunti EtnoFitneksellä. Voi että! Tanssimaan on ikävä!

Tässä oltiin Tuukan kanssa menossa Tikiksen bileisiin käymään. Tää on yks mun suosikkikuva musta ja Tuukasta. <3

Tikiksen Björn Borg-treenihaasteeseen pääsin mukaan huipputyyppien kanssa pari vuotta sitten.

Mini-Me:t.. 😉 Annan kanssa Sporttikujalla ja vuosi on varmasti 2013.

Meidän Välipala-kirjan julkkareista. Toi oli kyllä ihana päivä! <3

Tässä opin ekaa kertaa tekemään tuon liikkeen. Viime kesänä.

Saran kanssa salikuvauksista. Tääkin oli ihana päivä. <3

Tää on yks mun suosikkikuvista. Tämä otettiin samoissa tankokuvauksissa, kuin se yksi tuolla ylempää. Mieli oli aika alakuloinen, mutta halusin silti ottaa kuvat – koska kuvauspäivä oli lyöty kuvaajan kanssa lukkoon.

Näitä kuvia otettiin Kalasatamassa, erittäin tuulisena päivänä.

Tämä oli kauan mun blogin bannerina. Tykkään vieläkin tästä kuvasta tosi paljon.

Hahahah! 😀 Tää oli vielä pakko lisätä! Tässä Anna odotti kuopustaan ja oltiin käymässä Annan vanhassa kodissa Sörnäisissä.

***

Oliko tuttuja kuvia? 🙂 En tiedä onko tällaisia throwback -kuvapostauksia hauska lukea/katsella, mutta mielestäni näitä on kiva tehdä. 🙂

puspus!