Siis yksi ihanimmista viikonlopuista takana! <3 Meillä oli tiedossa juhlat Itä-Suomessa lauantaina. Oltiin suunniteltu lähtöä lauantaille, aikaisin aamusta. Perjantaina kuitenkin ultran jälkeen Tuukka sanoi, että nyt on sellainen juttu, että pakkaa mukaan koko viikonlopuksi vaatteet ja muut tarvikkeet – mukaan lukien juhlavermeet Annan juhliin.

Kotoa lähdimme hieman ennen puoltapäivää ja minulla ei ollut minkäänlaista aavistusta minne. Tuukka oli hoitanut koirille hoitajan, äitini ja veljeni. Ja kaikki muutkin jutut oli Tuukka suunnitellut selkäni takani yllätystä varten. 🙂

(varautukaa kuvapaljouteen)

Jossain Mikkelin kohdilla aloin vähän aavistella ja kun näin kyltin Savonlinna 79km, tiesin mihin menemme. <3 Minä en ole käynyt koskaan Savonlinnassa ja Tuukkakin vain nuorempana futisturnauksessa. Olimme puhuneet jo muutamana kesänä, että siellä haluaisimme käydä. Oli siis aivan super ihana yllätys päästä kahdestaan Savonlinnaan. Ja vaikka koirat onkin meille super rakkaita, oli ihana viettää aikaa ihan vain toistemme kanssa. <3

Kiertelimme pitkin kaupunkia ja kävimme syömässä Sarastro-nimisessä ravintolassa. Oli ihana vain tallustella ilman kiirettä mihinkään. Hotelliin Tuukka oli varannut astetta paremman huoneen ja sielläkin oli kiva köllötellä sängyssä ja katsella telkkaria. Kovat sateet ja tuulet raivosivat Savonlinnassa sekä perjantaina, että lauantaina aamusta. Meille oli kuulemma suunniteltu myös parin tunnin risteily, mutta sää ei antanut siihen mahdollisuutta.

Lauantaina sitten aamusalin, aamupalan ja lounaan jälkeen lähdimme ajelemaan kohti Kiteetä. Olimme saaneet kutsun Annan valmistujaisiin. Ja ilolla juhliin osallistuimme. Oli myös ihana nähdä muut ystävät, jotka paikalle oli kutsuttu. Marissa, Ville, Aino, Petra, Elina, Santtu, Janina, Miko, Terhi ja Matias.
Tunnelma juhlissa oli alusta asti aivan mahtava. Annan äiti ja Anna itse oli kyllä niin mukaansa tempaavia, iloisia ja toivottivat olemuksellaan kaikki sydämellisesti tervetulleiksi. Juhlissa oli paljon Annan sukulaisia ja sitten meitä kavereita. Myös Henryn (Annan veli) kavereita oli paikalla, koska valmistujaiset olivat tuplavalmistujaiset. Sekä Anna, että Henry olivat siis lauantain tähtiä.

Ruokapöytä notkui kaikkia herkkuja! Oli niin hyviä ruokia ja jälkiruokia, että oli pakko santsata molemmista pöydistä pariin otteeseen.. 😉 Ja nuo mansikat oli aivan super herkullisia! Kuulemma Kiteen omia. <3

Meillä oli oman porukan kanssa pieni takkanurkkaus vallattuna ja siellä kikatimme ja höpötimme reilut kuusi tuntia. Aika meni ihan siivillä tällaisessa seurassa ja puoli kymmenen aikaan me Tuukan kanssa sitten poistuimme vuokramökillemme nukkumaan. Juhlat olivat jatkuneet pitkälle yli puolen yön.

Vielä sunnuntaina ennen kotiinlähtöä saimme nauttia ihanasta brunssista Annan luona. Foodin oli pistänyt mukavan lähetyksen Annalle ja Anna ja Terhi oli loihtunut niistä mahtavia herkkuja.

Mahat ja mieli onnellisina lähdimme sitten kotimatkalle. <3

Kyllä voi pistää hymyilyttämään tällainen viikonloppu vielä monta päivää jälkeenkin. Maailman paras mies, joka järjestää tällaisia yllätyksiä ja niin ihania ystäviä olemassa. <3 
Olen onnekas! <3 <3

On ihana oppia uutta ja vielä ammattilaiselta. Minä, Nana, Emmi ja Laura saimme ajatuksen, että haluaisimme oppia valokuvaamisesta lisää. Niinpä otin yhteyttä valokuvaajaystävääni, joka lupasi meille pitää koulutuksen. Palkkasimme hänet heti ja löimme kalenteriin pian koulutuspäivän kiinni.

Odotimme kaikki innoissamme koulutusta. Jokainen meistä oli jo aiemmin kuvannut digijärkkäreillä kuvia, mutta halusimme oppia lisää. Miten lisätä syvyyttä, aukon suuruuden säätäminen jne jne..

Valokuvaaja Sebastian Dannberg ja me tytöt näimme eilen Tuomiokirkon portailla heti tärppänä aamulla. Koulutus alkoi kameran manuaali-säädön opettelemisesta. Tuli niin paljon uutta tietoa ja vaikka olenkin kokenut jo osaavani kuvata jonkin verran, opin ihan hurjasti lisää.

Kun olimme oppineet (ainakin suurinpiirtein) kameran toiminnot, Sebastian laittoi meidät pareittain harjoittelemaan itse kuvaamista. Oli super kiva heti päästä kokeilemaan miten säätää ISO-arvoa, aukon suuruutta ja valoitusta. Ja miten kuva kannattaisi valottaa kuvaushetkellä, jotta siitä saisi muokattua hyvännäköistä kuvaa sitten blogiin.

Kun sitten olimme ottaneet toisistamme tarpeeksi kuvia, lähdimme Nanan luokse jatkamaan koulutusta. Seba oli pyytänyt meitä lataamaan jokaisen omalle koneelle Lightroomin, maksullisen kuvankäsittelyohjelman, jota moni ammattilaiskuvaaja käyttää. Ja itse asisassa moni ammattilaisbloggaaja.

Olin itsekin tästä ohjelmasta haaveillut, mutta en ollut jaksanut nähdä vaivaa itse sen käytön opetteluun. Siispä nyt pyysimme, että koulutukseen sisältyisi myös kuvankäsittely. Kuvankäsittely on valokuvaamisessa oikeastaan 90% työstä. Se itse kuvan ottaminen on vasta ihan alkusoittoa kokonaisuudessaan valokuvaamiselle.

Kuvauskoulu jatkui ruuan ohessa. Tilasimme nepalilaista Nanan luokse ja sitten masut täynnä jatkoimme.
Lightroomin käytön oppimisen jälkeen tuntuu, että koko tämä kuvamateriaalin sisältö blogissani tulee kokemaan ihan uudet sfäärit. Olimme kaikki niin tohkeissamme, että emme meinanneet malttaa kuunnella Seban oppeja loppuun asti.

Pääsimme sitten muokkaamaan sekä itse ottamiamme kuvia, että meistä otettuja kuvia. Taidettiin kaikki rakastua Lightroomiin niin täysillä, että varoituksen sanalla kotiväelle: koneella saattaa mennä tästä lähin enemmän aikaa. 😉

Tässä alla muutama uusi kuva. Ja myös blogini uusi banneri. <3

Kuvien laatu blogissa on itselleni todella tärkeää. Vaikka välillä onkin kännykkäräpsyjä, on silti suurimmaksi osaksi ihana oikein keskittyä kuvanlaatuun. Nyt kun me kaikki opimme super paljon uutta, tulee varmasti kuvanlaadut myös paranemaan entisestään.

Paljon on vielä opeteltavaa Lightroomin käytössä ja valokuvaamisestakin koko ajan oppii käytännön kautta lisää. Mutta jo nyt olen niin fiiliksissäni tästä, että en meinaa housuissani pysyä! Koko ajan tekisi nyt mieli lähteä kuvaamaan ja sitten tulla koneelle käsittelemään. 😀 Uuden oppiminen on vaan jotain niin siistiä! Ihan kaikessa! <3

Ihanaa viikonloppua kaikille! <3