..kunhan ne ei jää lojumaan sinne.

Eiliseen postaukseen vähän jatkumoa nyt.

”Minä en luovuta, vaikka mikä olis!
Nousen ylös ja taistelen!
Olen sankarien sankari ja mestarien mestari!
Näytän sen kaikille! Tämä on ihanaa!
Olen vahva!
Tavoitteet kirkkaana ja täysin selkeänä mielessä, koko ajan!”

Kuulostaako tutulta? Vähän karrikoitua ja provosoitua, mutta ymmärrätte varmasti pointtini?

Ylenpalttinen hyvinvointi ja elämän sekä treenaamisen ihanuus taitaa pursuta aika kovalla kädellä nyt jokaisesta tuutista. Treenistä, lihaksista ja kaikenlaisista paleoista sun muista trendiruokavalioista on tullut jopa riippuvuus monille.
Tunnistaako joku itsensä (tai haluaako tunnistaa): ennen alkoholin suurkuluttajana, kreisibailaajana ja bileiden kuninkaana ja kuningattarena – nyt salilla eka, salilla vika, parsakaalit ja paistetut jauhelihat kassisa.

Mä ainakin tunnistan!
Yleensähän me ihmiset tarvitaan joku juttu elämässä. On se sitten lapset, koirat, biletys, treenaaminen, kokkailu tai mikä vaan. Mutta joku juttu, mitä varten suunnittelee kalenteriaan ja ensi viikkoaan. Vai mitä?

Mutta eikö olisi välillä ihan ok heittää tietoisesti hanskat tiskiin? Edes päiväksi.
Mä luulen, että se tekisi pääkopalle ja myös kropalle hyvää. Luuletteko, että oon väärässä?

Se on ihan pirun hieno juttu, että meissä suomalaisissa löytyy sitä sisua. Jotain kun päätetään, niin pirulauta siitä pidetään kiinni. Eihän ylpeys anna periksi luovuttamiselle. Mitähän muutkin siitä sanois?
Tavoitteita asetetaan ja niitä kohti pyritään. Taistellaan ja ollaan sankareita, ainakin oman elämän ellei muuta.

Mä luulen kuitenkin, että välillä vois ihan tosissaan antaa itselleen vähän periksi. Ei ottaa siitä tapaa ja alkaa lusmuilemaan, mutta vetää jotain keskitietä. Tai jos keskitie on liian kova pala purtavaksi ylpeydelle, niin sitten ainakin edes välillä poiketa siltä huipputieltä jonnekin metsään. Mitä siinä voi sattua? Karhu voi purra. Mutta ehkä siitäkin oppisi jotain.

Kun siellä kalenterissa lukee maanantain kohdalla ”jalkapäivä”, niin se on huippua. Se on mahtavaa, että ihmiset suunnittelee ja kirjoittaa ylös, silloin niistä pidetään paremmin kiinni. Ei luisuta, ei lusmuilla. Ei luovuteta. Mutta mitä jos on flunssa alkamassa? Tai vähän pää kipeänä? Tai muuten vaan tosi vetämätön olo.. Silti se on mentävä sinne salille saa**na kun se kalenterissa lukee. Buranaa nassuun ja minähän pe**ele luovuta. S**tana.
Mutta entäpä jos siirtäisikin sitä jalkapäivää? Antaisi pienen breikin itselle ja keholleen ja menisi sinne salille tekemään ne jalat sitten kun oikeasti pystyy. Kun oikeasti on siinä kunnossa, että treeni menee myös perille. Onko tuttua, että menee väsyneenä salille, treeni ei kulje, tulee kotiin huonolla fiiliksellä ja väsymys jatkuu ja lisääntyy? Huonon ja väsyneen treenin jälkeen vielä instagramiin kuva hymyilevällä naamalla ja hashtagit perään: #legday #bestday #dontgiveup #didntgiveup #muscleforever #fitnessforever #ilovemylife

Siinä on tietysti vain hienoinen raja. Milloin väsymys on oikea? Milloin keho ja mieli sitä tarvitsee? Ja milloin se väsymys on vain laiskuutta? Pystyisikö sitä löytämään jonkun tasapainon? Olemaan rehellinen itselleen, että nyt mua väsyttää oikeasti ja tarvin lepoa – otan sitä. Tai toisaalta olemaan rehellinen, että nyt tää väsymys on vaan laiskuutta – eikun salille ja energiaa pötsiin.

Menipä taas sillisalaatiksi tää mun kirjoittaminen.. 😀 Mutta ehkä ymmärsitte pointtini. Toivottavasti.

Välillä on ihan ok heittää hanskat tiskiin, kunhan ne ei jää lojumaan sinne liian pitkäksi aikaa.

pus ja levollista sunnuntaita <3

Tänään alkoi pieni haaste ja kilpailu:
#kuukaudenkiristely !!

Eilen kirjoitin tästä säännöt jo tänne blogiin, mutta laitan tähän vielä uudemman kerran:

1. Punnitse itsesi (10.11). Laita painosi ylös itsellesi. Kilpailu alkaa.
2. Itsenäisyyspäivän (6.12) aamuna viimeinen punnitus.
3. Laita painoluvut instagramiin (10.11 paino sekä 6.12 paino) Käytä hashtagia #kuukaudenkiristely
4. Lisää tämän kuukauden ajan motivointikuvia instagramiin hashtagilla: #kuukaudenkiristely ja merkitse kuvaan @mtpersonaltraining
(merkkaa kuvaan, älä kirjoita kuvatekstiin).

Motivointikuvat voivat olla ruokakuvia, treenikuvia, vaakalukemakuvia jnejne…

7.joulukuuta palkitaan paras motivointikuva SEKÄ prosentuaalisesti eniten painoaan pudottanut.
Eli kilpailussa on kaksi voittajaa. 🙂

Instagramista jo löytyykin kasa kuvia. 🙂
Ja monta kysymystä on myös tullut..
Tässä vielä muutama tarkennus:

1. Kilpailu tapahtuu vain instagramissa. Kaikilla ei ole instagram-tiliä, mutta tämä kilpailu tapahtuu siellä.
2. Alkupainoa ei ole pakko julkaista instagramissa projektin alussa, mutta lopussa se tulee julkaista jos haluaa olla mukana prosentuaalisesti eniten pudottaneiden kilpailussa.
3. Kilpailuun voi osallistua myös vain motivaatiokuvilla. Eli painon voi ottaa tai olla ottamatta. Siinä tapauksessa osallistuu motivaatiokuva-kilpailuun.

Muistakaa tägätä kuva @mtpersonaltraining (siis merkata itse kuvaan, ei siihen kuvatekstiin) ja hashtag on #kuukaudenkiristely yksikössä. 🙂
Näin kun toimit, saat kuvat samaan paikkaan kuin muilla osallistujilla. Näin voit itse hakea motivaatiota ja tsemppiä kuvista kun kirjoitat hakukenttään tuon hashtagin.
Näin kun toimit, saat kuvat samaan paikkaan muiden kanssa ja meillä on kilpailua varten kaikki osallistujat samassa paikassa. 😉

…

Koko tällä projektilla on tarkoitus saada hyvää fiilistä ja tsemppiä porukalla.
Ehkä oppia jotain uutta taas itsestä ja kropastaan. Ehkä oppia jotain uutta terveellisistä elämäntavoista.
Kuukaudessa ei voi eikä pidä saada ”ihmeitä aikaan”, mutta tarkoituksenamme onkin tartuttaa hyvää fiilistä ja motivaatiota.
Ja toivottavasti sytyttää se liekki terveellisiin elämäntapoihin pitkäjänteisesti. Tämä on siis vain startti. 🙂

Älkää siis ryhtykö tähän millään nälkäkuurilla, koska kuukaudessa ei kiloja voi kovin montaa järkevillä keinoilla tiputtaa.
Ja mielensäpahoittajille; tähän voi osallistua myös jo nyt tällä hetkellä itseensä tyytyväinen henkilö, hakemaan jotain pientä haastetta ja uutta pontta omiin treeneihin. 😉
Kuten minä! 🙂
pus kaikille! <3