Aivan huikea päivä takana!!
Me järjestettiin Tuukan, Ainon ja Lassen kanssa Treenipäivä 20:lle hengelle Kaisankodilla eilen lauantaina.

Kaisankoti on ihana idyllinen kartanokylpylä Espoossa, lähellä Bodomjärveä. Mun veljeni on ollut siellä töissä jo yli 10 vuotta ja siksi käydään siellä aika usein.
Tällainen Treenipäiväkin ollaan järjestetty siellä jo kerran aikaisemminkin. 🙂

Tavattiin klo 8.30 valmentajien kesken ja katottiin kaikki paikat kuntoon ja käytiin läpi päivän ohjelma vielä kertaalleen.
Kello 10 oli aika aloittaa päivä ja toivottaa tervetulleiksi koko porukka!

Kun oltiin kerrottu osallistujille keitä me ollaan ja käyty läpi päivän ohjelma, oli aika siirtyä ekoihin treeneihin.
Jaettiin koko porukka kahteen ryhmään.
Minä ja Lasse lähdettiin vetämään ekalle ryhmälle kahvakuulaa ja Tuukka lähti vetämään ekalle ryhmälle juoksulenkkiä.
45min päästä tehtiin vaihto ja me vedettiin Lassen kanssa toiselle ryhmälle kahvakuula ja Tuukka toiselle ryhmälle juoksulenkin.

Kun kaikki olivat tehneet kaksi treeniä oli aika siirtyä lounaalle. 🙂
Lounaaksi meillä oli karjalanpaistia, perunamuussia, kasviscanneloneja ja runsas salaatipöytä.
Tässä vaiheessa päivää oli kyllä jo ihan kurniva nälkä.

Lounaan jälkeen oli tiedossa ravintoluento.
Tuukka oli valmistellut kattavan kokonaisuuden ravinnosta ja ns. ”peruspilareista”. Aino oli mukana vetämässä ravintoluentoa ja yhdessä he Tuukan kanssa saivat hyvän flown päälle luentoon ja porukka osallistui tosi kivasti esittäen erilaisia kysymyksiä ja kertoen omia esimerkkejä/kokemuksia.
Ravinnosta oltaisiin voitu puhua taas monta tuntia. 🙂 Se on vaan sellainen aihe, että se kun koskettaa jokaista ihmistä, niin se on todella kiinnostava.
Paljon mielipiteitä, paljon eri uskomuksia, onko siinä tomaatissa liikaa sokeria ja entäs appelsiini? Mitä pitää syödä ennen treeniä ja treenin jälkeen? jnejne
TÄSSÄ muuten linkki Tuukan pari päivää sitten kirjoittamaan ravintopostaukseen, siellä aika paljon samoja asioita, mistä myös keskusteltiin eilen.

Ravintoluennon jälkeen oli puolituntinen aikaa shoppailla ihania Lorna Janen treenivaatteita.
Kuhina kävi Lorna Janen vaatteiden ympärillä. 🙂
Tämän aikana oli myös mahdollista ottaa ”hetki paussia” kaikesta tietotulvasta ja treenistä. 😉
Lasse ja Tuukka hioivat samalla myös päivän vikaa treeniosuutta kuntoon.

Kun shoppailut oli shoppailtu, oli vuorossa Ainon vetämä raakasuklaaworkshop.
GreenStreet lähti mukaan tähän Treenipäivään, mikä oli myös ihan huippua.

Ja kun suklaat menivät ”tekeytymään” jääkaappiin oli vuorossa päivän viimeinen treeni.
Tuukka ja Lasse lähtivät vetämään lämmittelyä porukalle ja sen jälkeen alkoi pieni kilpailu.
Me Ainon kanssa jäätiin siivoomaan raakasuklaaworkshopin jäljet ja sitten paineltiin ulos mukaan seuraamaan kilpailua ja ottamaan aikaa suorituksista.

Kilpailussa oli neljä joukkuetta, neljä suoritettavaa pistettä (punnerrus x 100, kyykky x 100, etuheilautus x 100 ja juoksu x 10).
Kaksi joukkuetta kilpaili aina samaan aikaan ja toiset kaksi joukkuetta laski suorituksia. Minä ja Aino otettiin aikaa, Tuukka ja Lasse olivat osa joukkueita.
Kukin joukkue sai suunnitella oman ”plääninsä” itse, miten pisteet suoritetaan nopeiten.
Sitten alkoi armoton kilpailu! 😀

Kilpailun voitti Tuukan joukkue (Tuukka + 4 huikeeta naista) ajalla: 2min51sek!
Aika huikea aika sadan punnerruksen, sadan kyykyn, sadan etuheilautuksen ja 10 juoksumatkan suoritukseen!! 🙂
Kaikki joukkueet oli kyllä todella tasaväkisiä ja kaikkien ajat olivat 2min51sek – 3min28sek välillä. 🙂 HUIKEITA TYYPPEJÄ koko porukka!!

Tämän jälkeen oli aika siirtyä takaisin sisätiloihin ja kiittää koko poppootta päivästä.
Vielä viimeiseksi saivat osallistujat suut makiaksi itsetehdyistään raakasuklaista.
Huikea päivä!! Aivan ihana fiilis jäi!
Näitä tehdään lisää! <3

Meidän valmennustiimi kiittää ja kuittaa!

Toivottavasti kaikilla osallistujilla oli yhtä kivaa kun meillä coacheilla! 😉
Kiitos osallistujat!!
Kiitos te kaikki, jotka teitte omalla panoksella tästä päivästä mahdollisen!
Kiitos Lorna Jane / Asta!
Kiitos GreenStreet / Johannes!
Kiitos Kaisankoti!

Nyt mä meen pakkaamaan laukkuni ja lähden viettämään äiti-tytär-laatuaikaa Turkuun! 🙂

pus ja kivaa viikon starttia!

Tikis.fi pyysi minua mukaan heidän treenivideo-proggikseensa.
Eilen kuvattiin sitä.
Kerron heti kun video julkaistaan, sitä ennen voi käydä tilaamassa heidän Youtube-kanavan. Sinne tulee muitakin hyviä videoita ja itse asiassa siellä on jo aika paljon hyviä videoita. 🙂 Treenibuustia siis hakemaan sieltä!!

Mun mielestä oli tosi siistiä päästä mukaan tällaiseen juttuun.
Näyttää ihmisille minkälaista treeniä mä teen. Nyt kuvattiin selkätreeni.

Kun mua kysyttiin mukaan tähän, mulle kerrottiin, että muitakin ”tunnettuja henkilöitä” kuvataan ja saadaan hyviä erilaisia ja motivoivia treenivideoita kansalle näkyviin

Mun on myönnettävä, että ensimmäinen reaktio oli ”mitä, minäkö?”.. Toinen reaktio oli, että voi hitto jos mä en oo tarpeeks ”tikissä” ja mulla ei erotu lihakset videossa ja mitä jos mahakin pömpöttää jos oon syöny aamulla ennen kuvauksia jotain sopimatonta.

Mä julkaisin kuvausten jälkeen superhyper pitkästä aikaa instagramissa ”hauispose”-kuvan. Se ei ollut mikään pumppailukuva, vaan enemmänkin siinä halusin tuoda esille hienoa Tikis-paitaa.
(nyt mun tekee mieli selitellä tähän, että niin siis en pullistanut hauistani täysillä ja sitä ja tätä ja tota..)

Heti kuvan julkaisemisen jälkeen mulla tuli olo, että voi hitto. Miks julkaisin tuon? Mun käsi näyttää kauheen pieneltä tossa.
Ja sitä paitsi, mä en oo koskaan oppinut pullistelemaan hauista. 😀 😀
Annoin kuvan kuitenkin olla.

Pian sen jälkeen kuvavirtaan ilmestyi hauiksen kehityskuva eräältä ystävältäni, jolla on hyvä hauis ja se on kasvanut hienosti.
Mulla tuli kuitenkin hassu olo siitä. Että voi itku, nyt mun käsi näyttää vielä pienemmältä.
Annoin silti oman kuvani olla.

Tänään aamulla mä taas mietin, että mitkä on mun tavoitteet? Mitä mä haluan olla?
Niin mitä ne on?!
Ne tuli mulle itse asiassa hyvinkin selkeästi mieleen.

Mä haluan olla terve. Mä haluan näyttää esimerkkiä. Mä haluan voida olla roolimalli jollekin, joka taistelee esim. herkkuja vastaan. Mä haluan antaa motivaatiota ja buustia niille, jotka sitä tarvii vaikkapa treenihommiin.
Mä haluan olla hyvässä kunnossa, tikissä. Mutta mä en halua isoa hauista. Mä en halua isoja käsiä. Mä haluan nämä kädet mitkä mulla nyt on.
Naiselliset, ehkä vähän kapoiset, mutta kiinteät.
Mä haluan oppia tekemään päälläseisonnan kunnolla ja mä haluaisin oppia kävelemään käsilläni.
Mä haluan oppia tanssimaan kunnolla dancehallia. Ja mä haluan oppia sheikkamaan bootya. Jos siinä samassa peppu vähän kasvaa, niin en pistä sitä pahitteeks.
Mä oon oppinut tekemään erilaisia kehonhallintaliikkeitä ja tykkään siitä. Mulla on vatsalihakset voimistuneet ja kehonhallinta sitä kautta parantunut.
Olen oppinut syömään siten miten kehoni haluaa. Kun siinä samalla on pudonnut kiloja, se on ollut kiva juttu.

Mä haluan viestittää, että oppimalla rakastamaan itseään voi tehdä muutoksia. Mä haluan viestittää, että mun tavoitteet treenata ei ole pyöreissä pakaroissa, isommissa käsivarsissa tai rasvattomammassa mahassa ja pyykkilaudassa. Vaan mun tavoitteet treenata on oppia tekemään joitain asioita. Kuten vaikkapa se käsilläkävely ja bootyn sheikkaaminen.
Jos niitä tehdessä ja treenatessa se hauis kasvaa tai vatsapalat vahvistuu, on se todella makea juttu. Mutta en opettele niitä juttuja sen vuoksi, että saisin ulkonäkökeskeisiä tavoitteita saavutettua.

Kaikilla tulis olla omat tavoitteet. Omat pelisäännöt sille mitä haluaa olla.
Koska se oma kroppa ja pääkoppa määrittelee lähtökohdat.
Joku haluaa tavoitella vatsapaloja, joku isompaa hauista. Joku toinen leveämpiä hartioita ja joku toinen muhkeat etureidet.
Tavoitteita ei saa verrata keskenään. Ei toisella ole sen paremmat tavoitteet kuin jollain toisella.

Siksipä tästä lähtien jos julkaisen hauispose-kuvan, en mieti näyttääkö mun käsi pieneltä. Se on mun käsi. Ihan ikioma. Mä tykkään siitä.

Mitkä on teidän tavoitteet? Mitä te haluatte olla?
Kertokaa! 🙂

Huomenna mä kerron teille punnerrustreenistä ja punnerrushaasteesta.

Kuva: Mika Pollari