Viikko menee ihan älytöntä vauhtia! Musta tuntuu, että just kirjoitin teille mun viikkokuulumisia. Viime viikolla vaivas väsymys ja herkut kiinnosteli enemmän, mutta nyt on taas herkkuhimot laantuneet! 😉 Pahin väsymyskin on takana, mutta joku pieni flunssa yrittää iskeä. Voihan päiväkotien aloitus.. 😀 Mutta mä en anna nyt minkään flunssan viedä mua sängyn pohjalle, vaan sinkkiä ja vitamiineja turpaan! Oon myös ottanut asiakseni varata piakkoin itelleni ajan verikokeisiin.. siitä kerron lisää sitten, kun saan tulokset.

Tän viikon aikana oon käynyt treenaamassa ja syönyt ns. ”normaalisti”. Eli pysynyt siinä etten syö karkkia arkisin. 😀 Se on tavallaan ihan hassua, että aikuinen ihminen joutuu kamppailemaan jotain irtokarkkipussia vastaan, mutta niin se vaan menee. Mitäs sitä kieltämään. Sitä paitsi, opettelu uusille tavoille vie aikaa, kunnes siihen keho ja varsinkin mieli tottuu. Ei ne uudet tavat piirry ihmisen verkkokalvoille samana päivänä kun ne aloittaa, niitä joutuu toistamaan ja toistamaan, jotta niistä tulee tapa.

Nyt mä oon huomannut, että treeni tekee mulle taas sitä sellaista ihanaa mitä joskus aiemmin. Sitä energiaa ja samaan aikaan lepoa. Tarkoitan sitä, että mulle treeni on nyt lepoaikaa. Kun oon salilla, mun täytyy vaan keskittyä siihen liikkeeseen mitä teen tai korkeintaan miettiä mitä teen seuraavaksi liikkeeksi. Moni muukin on sanonut, että treeni on parasta omaa aikaa ja lähes tulkoon meditaatiota, kun ei tarvi miettiä mitään muuta. 😉 Oon merkannut treenit kalenteriin ja yritän pitää maltillisena ne määrät nyt alkuun, jottei siitä tuu sellaista pakkopullaa ja ahdistusta. Mutta kuitenkin kalenteriin ylös sen vuoksi, että ne tulee tehtyä.

Maanantaina mua väsytti ihan älyttömän paljon ja teki mieli valita päikkärit salitreenin sijaan, mutta pistin itelleni kampoihin ja menin salille. Kuten arvasin (ja tiesin) oli olo niin pääkopassa kuin kropassa ihan super treenin jälkeen! Nyt odotan jo innolla, kun torstain salitreeni koittaa! 🙂 Se mikä mua hymyilyttää peilikuvassa on sellainen jonkunlainen ”timmiytyminen”. 😀 Siis, että ei oo sitä sellaista pöhötystä päällä jatkuvasti ja tuntuukin siltä, että kroppa olis jotenkin tässä kuukaudessa vähän napakoitunut.

Edelleen on niitä päiviä ja hetkiä, kun vatsa turpoaa ja on kipeä. Mutta mikä parasta, on se ettei se oo enää päivittäistä! On siis todellakin monta päivää putkeen, että ei koske mahaa ollenkaan eikä turvota yhtään. Mutta sitten tulee vähän ylläripyllärinä aina välillä maha kipeäks ja turpoaa. Se on tosi hassua, koska siinä ei oo sellaista tiettyä kaavaa. Esimerkiksi tiistaina mulla maha turpos iltapäivällä ihan hulluks palloks, vaikka en mielestäni ollut syönyt mitään sellaista mikä sen aiheuttais. Kuitenkin jotain on tullut pistettyä napaan, joka sen turvotuksen teki.

Mä kerroin maanantaina julkaisemassani IGtv-videossa siitä FODMAP:sta vähän enemmän, siitä miks syön miten syön. Käykää ihmeessä katsomassa se video, jos ette vielä käyneet. Siinä muutenkin koko maanantain ruokapäiväkirja videomuodossa. Sen löydät siis mun biosta IG:stä. TÄSSÄ linkki. Mua ei sinäänsä se mahan turpoaminen edes haittaa niin paljoa, voihan sitä sitten pistää löysät housut ja löysän paidan päälle. Mutta se mikä on inhottavinta on se kipu, joka tulee kylkiäisenä.

Tiistaina iltapäivällä turvotti, enkä tiedä syytä.

***

Maanantaina 3.9 mä pidän taas klo 11 ”lounastreenin” livenä IG:ssä. Oli huippua, kun teitä oli ekalla kerralla mukana satoja!! Huh! Kaikki ketkä viimeks oli mukana, sai myös nähdä huipun koiraswhon treenin yhteydessä. 😉 Katotaan josko mä tällä kertaa tekisin treenin vaikka Emman huoneessa ovi kiinni, ni ei koirat tulis häiritsemään. Moni pisti mulle tuon edellisen livetreenin jälkeen toivetta, että voisinko tehdä kuminauhatreenin. Siispä nyt ens maanantaina 3.9 teen kuminauhajumpan! 🙂 Ottakaa siis kuminauhat ja jumppamatto lähelle ja klo 11 mun IG:n livelähetys päälle!

Hei, mitä te haluaisitte kuulla / nähdä / tietää näistä mun viikoista? Musta tuntuu, että tää on tällaista ”saman toistamista” kertoa kerran viikossa. 😀 Mutta toki jatkan sitä! Kerron aina viikon fiiliksiä ja mitä oon tehnyt tai onko herkut hyökänneet kimppuun! 😉 Oisko kuitenkin jotain mihin haluaisitte, että pureudun vähän syvällisemmin?

No niin! Nyt on kuukausi siitä, kun julkaisin teille kuvat ”tästä lähdetään liikkeelle”. 🙂 Viime viikolla kerroin, että pari ekaa viikkoa menee aina kuin laulellen, mutta sen jälkeen monesti se motivaation häntä laskee. Mulla ei tosiaan mitenkään suuresti oo häntä laskenut, mutta kyllä nyt tän neljännen viikon kuluessa huomasin ettei oo ihan se sama palo mikä ihan parilla ekalla viikolla.

Mun on esimerkiksi tehnyt paljon enemmän mieli herkkuja. En oo niitä ostanut (kuin viikonloppuna), mutta se houkutus on ollut nyt suurempi. En tiedä mistä johtuu. Ehkä siitä, että on ollut muutamia huonommin nukuttuja öitä ja väsymys heijastuu mulla aina syömisiin. Väsyneenä tulee tosi paljon herkemmin se fiilis, että nyt mä kyllä heitän pitkäkseni sohvalle ja syön oikein hyvällä omalla tunnolla ison pussin karkkia. Mulla on ollut nyt pari päivää jotenkin ihan veto veks ja se on tehnyt tätä herkkuhimoa.

Treenejä oon tehnyt tän viikon aikana mm. Lauran kanssa koko kropan treenin meiän läheisellä lammella ja itse asiassa myös Lauran kanssa käytiin tutustumassa meiän uuteen kotisaliin tiistaina. Meiän kotoa on tohon Elixian salille 6km ja Lauran kotoa vielä lyhyempi matka. Käytiin tosiaan siellä eilen ekaa kertaa Lauran kanssa tekemässä treeni ja oli kyllä muuten ihana sali! Iso, hyvät laitteet, paljon tilaa myös kehonpainotreeniin, trx-setit ja kaikki! Tuli niin hyvä fiilis kyllä ton salitreenin jälkeen! Ja ollaan ihan into piukeena molemmat Lauran kanssa, kun nyt löytyi uus kotisali.

Mä mietin tän viikon aikana myös, että pitäisköhän se vaaka kuitenki kaivaa jostain laatikoiden pohjalta esiin?! Mä muistan, että silloin aikanaan kun tein elämäntapamuutoksen, vaaka oli mun kaveri kerran viikossa. Kävin säännöllisesti vaa’alla, mutta en tuijottanut pelkästään kiloja. Mä muistan kuitenkin, että se viikottainen vaakakäynti jollain tapaa motivoi. Oli aina jännittävä astua vaa’alle viikon välein, näyttääkö kilot samaa tai onko jotain tipahtanut pois? Ehkä eniten mua siinä aina kuitenkin kiinnosti se, että paino ei hirveästi kuitenkaan olis noussut. Varsinkin silloin, kun mulla oli kuitenkin tarkoituksena pudottaa painoa.

Noh.. tästä ajatuksesta sitten otin uuden inspiksen ja kaivoin sen puntarin esiin! Hahaa! Mä otan nyt kerran viikossa aamupainon ja kirjaan ylös. Meinaan huomenna ottaa ekan painon ja sitten siitä jatkaa viikottain. Tuo eka punnitus aina jotenkin jännittää, vaikka se kilomäärä ei kerrokaan kaikkea. Toki se silti kertoo jotakin, varsinkin kun vertaa omaan aiempaan painoon ja tietää miten on tässä nyt viimeiset puoli vuotta treenannut ja syönyt.

Nyt täytyy siis myöntää, että tää neljäs viikko ei oo ollut kaikkein parhain ja innostavin. Mutta silti mennään täysillä eteenpäin! 🙂 Ei mulla motivaatio oo loppunut tai lähelläkään sitä, mutta nyt vaan jostain syystä tää kulunut viikko on ollut heikompi. Se on mun mielestä tärkeä asia muistaa erilaisissa elämäntapamuutoksissa, että niitä huonoja päiviä ja huonoja viikkoja tulee. Tai ainakin huonompia. Jos niihin ei ”valmistaudu” ajatuksen tasolla ollenkaan, ne iskee aika kovaa ja yllättäen. Niiden edessä voi käydä se huonoin vaihtoehto; luovuttaminen.

Elämäntapamuutokset on aina pitkäkestoisia, ei parin viikon dieettejä. Sen takia on luonnollista, että matkan aikana motivaatio laskee ja nousee. Niistä laskuista ei kannata menettää toivoa, vaan ottaa ne rennosti vastaan. 🙂 Seuraava viikko on taas parempi ja huomenna on enemmän energiaa. Ehkä huomenna ei väsytä niin paljoa, eikä niitä herkkujakaan tee niin paljon mieli.

***