Tiedättekö kun on niitä tyyppejä, jotka on toistensa parhaimmat kaverit? Ne tyypit, joilla on vain yksi paras ystävä. Ne soittaa tai tekstaa aina toisilleen kun on tapahtunut jotain jännittävää, iloista tai surullista. Ne viettää tosi paljon aikaa kaksistaan ja ne kertoo toisilleen kaikki salaisuudet. Ne tietää toisistaan lähes kaiken ja auttaa jos toisella on hätä. Niiden ystävyys on niin vahvaa, että sinne ei pääse väliin. Ne on toisilleen BFF = Best Friends Forever

Sitten on niitä tyyppejä, joilla on paljon ystäviä ja kavereita. Ihmisiä on ympärillä ja on kekkereitä ja aamiastreffejä ja lounastreffejä ja kokkareita enemmän kuin aikaa riittää. On monta erilaista ystävää. On ystäviä, joille uskoutua. On ystäviä, joiden kanssa treenataan. On ystäviä, joiden kanssa on hauska lähteä drinkeille. Mutta näillä tyypeillä ei välttämättä ole sitä yhtä bestistä.

***

Mä olen tainnut aina olla tuota jälkimmäistä porukkaa.
Pienestä pitäen on slämäreissä, ystäväkirjoissa ja joka paikassa kysytty sitä, että kuka on sun paras kaveri. Mun oli aina vaikea päättää sitä. Mä tein Millan kanssa toisia juttuja kuin Katrin tai Nellin. Maijan kanssa leikittiin eri juttuja kuin Emman tai Jennyn. Lauran kanssa oltiin ”bestfriendsforever” ainakin kolme kuukauttta. Judithin kanssa leikittiin pihalla ja katotiin Maija Mehiläistä, Oskun ja Eemilin kanssa leikittiin hippaa.

Mutta musta on tuntunut siltä, että mä en oo kellekään se paras kaveri. En tiedä miksi niin on tuntunut.
Ja tuntuu rehellisesti sanottuna vieläkin.
Mä haluaisin kyllä olla. Halusin sitä pienenäkin.
Toisaalta nyt mun paras ystäväni on mun mieheni. Ja mä olen hänen paras ystävänsä. Jos mulle tapahtuu jotain jännittävää tai oon surullinen jostain asiasta, soitan aina heti Tuukalle jos ei olla siinä tilanteessa tai hetkessä samassa paikassa. Tuukka on mun BFF.

***

Mutta miksi se paras ystävä on niin tärkeä juttu? Se on ihan kuin jokin yhteiskunnan laatima sääntö, että niin kuuluu olla – tai sitten on vähän outo jos ei ole.
Kumpi on sitten parempi? Se että on paljon erilaisia ystäviä eri tilanteisiin ja ”tarpeisiin”? Vai se, että on yksi luottohenkilö ja rinnalla muutama vähän vähempiarvoinen kaveri?

Mä oon aina halunnut ja yrittänyt parhaani mukaan olla sellainen ystävä, jonkalainen haluaisin mulla itsellänikin olevan. Oon ollut tukena ja turvana, kuunnellut, auttanut hädässä ja riemuinnut ilossa mukana. Oon järkännyt yllärisynttäreitä, auttanut muutoissa, kuskannut lentokentälle, ollut arjessa apuna. Oon ollut ja tulen olemaan luottamuksen arvoinen. Iän myötä oon oppinut olemaan vielä rehellisempi ystävä, kertoa jos jokin asia on vinossa. Joskus siitä on syntynyt pieniä riitoja, mutta ne on selvitetty kun on ymmärretty molempien pointit.

Mulla on paljon kavereita, on puolituttuja ja on vähän läheisempiä. Sitten on muutama hyvä ystävä. Oon lähivuosina myös tutustunut muutamaan uuteen ihanaan ihmiseen, joista on tullut mulle todella rakkaita ja tärkeitä. Silti mun on vaikea luottaa kovinkaan moneen. On vaan ihan pari, oikeastaan tasan kaksi ystävää, joille voin kertoa mitä vain. Ja luotan heihin. Nyt kun kirjoitin tuon lauseen, päässäni pyörähti ajatus, voinko sittenkään luottaa. Onneksi se ajatus vain pyörähti ja meni heti pois.

***

Onko tämä paras ystävä -juttu vain naisten ja tyttöjen hommia?
Vai onko miehilläkin vain yksi BFF?
Voiko olla monta parasta ystävää?
Oonkohan joku päivä jonkun BFF?
Vai onko tää hyvä just näin?

Järkkääköhän joku mulle joskus yllärisynttärit?

On paljon ihmisiä, jotka treenaavat aina samoilla liikkeillä.
Rinta tehdään aina vinopenkissä tai levytangon kanssa penkkaamalla. Jalat tehdään kyykäten ja hauista väännetään aina vaan samoilla painoilla ja samat toistomäärät.

Lihas on siitä fiksu kaveri, että se oppii tosi helposti. Lihasmuisti on terävä. 😉
Jos siis aina tekee samaa liikettä, ei lihakselle tule uusia ärsykkeitä.

Mä kannatan ja suosittelen vaihtamaan treenin sisältöä tasaisin väliajoin. Ja jos se penkkaus on parasta mitä tiedät, lisää ainakin painoja ja/tai tee välillä pudotussarjoja ja välillä pidempiä sarjoja kevyillä painoilla. Tai vaikkapa pakkotoistoja kaverin kanssa. Riko vähään rutiineja salin puolella.

Tai jos jokin liike on sellainen, jonka tiedät iskeytyvän tasan ja tarkkaan siihen lihakseen mihin on tarkoitus – tee sitä ja muokkaa välillä.
Tässä alla yhtenä esimerkkinä avauksille ”flyes:eille” pikkuisen erilainen versio. Tuo pikkurillit yhteen yläasennossa, saat vielä vähän paremman puristuksen rintalihaksiin.

Myös supersarjat on hyvä vaihtoehto välillä. Samalle lihakselle kaksi liikettä peräkkäin, ilman taukoa. Ojentajalle hyvä superpari on esimerkiksi ranskalainen otsaan ja sen jälkeen tanko kohti napaa ”kapealla penkkauksella”.

Ja tässä ojenatajille toinen vaihtoehto. Tee liike korostaen negatiivista vaihetta, eli vauhdilla alas ja jarruttaen ylös. Ja loppuun vielä todella pienellä painolla pumppaukset eli ”hapotukset”. 😉

Kaverin kanssa treenatessa on se(kin) hyvä puoli, että aina tulee kokeiltua vähän uusia liikkeitä omaan liikerepertuaariin. Me käydään mun hyvän ystävän Saran kanssa aina silloin tällöin, noin kerran pariin viikkoon yhessä treenaamassa. Saadaan toisiltamme paljon energiaa treenaamiseen ja myös tosiaan niitä uusia liikkeitä omaankin treeniin.

Ja hyvän treenin lisäksi saa nauttia hyvästä seurasta! 😉 <3

Lopuksi laitan linkin vielä mun ja Tuukan vatsalihastreeniin, joka on yksi Tikiksen vatsalihashaasteen treeneistä! Käykää kattomassa ja kokeilkaa perästä! Kertokaa sitten omia fiiliksiä!

https://www.youtube.com/watch?v=1mZbqTl85ag

***

Aurinkoista sunnuntai-illan jatkoa! <3
Mä lähden nyt kohti Crossfit Satamaa ja eräitä videokuvauksia.. 😉

xoxoxo
Monna