Kuten eilisessä postauksessa jo mainitsinkin, mulla oli ihania suunnitelmia koko eiliseksi päiväksi. 🙂 Puolilta päivin oltiin sovittu salitreffit ihanan Sara-murun kanssa. Tällä kertaa päätettiin pitää treenitreffit ”mun salilla” eikä Saran salilla.

Lämmiteltiin ensin vähän yläkroppaa TRX-nauhoilla ja sitten salille tekemään treeniä. Mulla oli vuorossa rinta-hartia ja Saralla selkä-hartia. Joten tsempattiin eka toistemme selkä ja rinta ja sitten tehtiin yhdessä hartiaosuus.

Mun treeni oli:

– Ristikkäistalja ylhäältä, toistot: 12-10-8

– Ristikkäistalja alhaalta toistot: 12-10-8

– Penkissä suorin käsin käsipainoilla 3 x 12

– Leuanvedot (avustettiin toisiamme vähän jaloista) 

– Supersarja pystypunnerruslaitteessa, molemmat kädet + yhdellä kädellä  2×12 + 2×10

– Viparit sivulle 3 x 12

– Supersarja kahvakuulalla pystysoutu + vipari eteen 3×20 + 3×15

Kädet suorina sivuilta ylös

 Pystypunnerrus väärinpäin, kohdistuu enempi takaolkapäihin. Ilme on taas huippu.. ;D

 Saralla kans 😉

Ja superin toka liike; yhdellä kädellä pumppaukset

 Ja tottakai pari yhteiskuvaa 😉 ♥

Treenin jälkeen kotiin saunaan, syömään ja odottelemaan ihanaa hierontaa. Ja voi kuulkaa kun teki hyvää. Olin aivan pökerryksissä tunnin hieronnan jälkeen. Laura-muru oli niiiin hyvä!! ♥

Ja mikä parasta, meille tuli hieroja (siis mun ystävä Laura) kotiin! PINKIN HIERONTAPÖYDÄN KERA!! 😀 Ihan huippua!

Mun hieronnan jälkeen pääsi mun mieheni tunnin hierontaan ja sitten lähdettiin syömään rakkaan veljeni synttäri-illallista. ♥

Nyt mä meinaan vähän paasata.. 😀 Treenin määrä puhuttaa usein. Joko sitä on liikaa tai liian vähän. Siis toisten ihmisten mielestä. Itse en ole saanut tästä kuulla ( ihme ja kumma ;D ) , mutta olen lähiaikoina keskustellut muutaman ystävän ja mieheni kanssa asiasta. Miksi ylipäätään ihmisillä on tässäkin asiassa ”oikeus” arvostella toisen ihmisen tekemisiä? Sitä mä en taaskaan ymmärrä. Eikö jokainen saisi päättää itse kuinka paljon treenaa jos siitä tykkää?

Ihminen joka ei treenaa leimataan usein laiskaksi kun taas ihminen joka treenaa paljon leimataan jotenkin sairaalloiseksi helposti. Jossain vaiheessa treenissä pääsee sen ”pakkopullakynnyksen” yli, että se on vaan ihan älyttömän ihanaa eikä enää yhtään pakkopullaa. Ja mulle on käynyt viimeisen vuoden aikana näin. Tai oikeastaan puolen vuoden aikana vielä suuremmin.

Treeni tuottaa endorfiinia kehoon ja se fiilis minkä mä saan treeneistä on vaan niin hiton hyvä että haluan sitä vaan koko ajan lisää. Niinkun on täällä aiemminkin sanonut, treenaaminen vaan on siisteintä mitä voi vaatteet päällä tehdä. ;D 

Tätä samaa fiilistä moni muukin paljontreenaava ihminen hakee. Ja ihmetystä pienessä päässäni onkin nyt aiheuttanut se, että miksi tästä hyvänolontunteesta tykkääminen voi olla jonkun mielestä väärin? Tottakai tässäkin on ääripäät olemassa, mutta jos normaali ihminen tykkää treenata paljon ja syö hyvin ja on terve, niin mikä siinä on silloin väärin?

Onko se taas se suomalainen kateus mikä tässäkin asiassa nostaa päätään? Vai onko se pelko siitä, että ystävä muuttuu jotenkin myös henkisesti kun treenaa paljon? Ootteko te kohdanneet tätä? Tiedän ainakin pari ihanaa bloggariystävää, jotka saavat kommentteja ”liikaatreenaamisesta”. Myös mieheni kirjoitti asiasta hyvän jutun blogissaan. 

Mulla on nyt takana kevyt treeniviikko. Treeniä tuli vain kolmena päivänä ja vain kaksi salitreeniä. Mutta nämä kaksi salitreeniä oli ihan huippuja. Nyt kun keho on saanut rennomman viikon, niin jo ihan täpinöissäni odotan huomista ja ensi viikkoa kun saan taas treenata täysillä ja PALJON! 😀

Tässä kuvia eiliseltä. Asiakkaille treenejä Märskyssä ja illanviettoa rakkaan ystäväni Annukan kanssa. Ja jopa vähän drinksuja.. 😉

 Instagrammissa: monnatreenaa 🙂

Lounas Märskyn kahviossa: kanaa, riisiä ja salaattia

 Minä ja Annukka

 2013 @ Apollo

2004 @ Studio 51

Ihanaa sunnuntaipäivää kaikille! Muistakaa nauttia elämästä ja tehdä siitä sellainen kuin itse haluatte.

Kaikki voisivat mun mielestä keskittyä enemmän omaan elämäänsä ja vähemmän muiden elämän arvostelemiseen. Eikö? 🙂

pus ♥