Pölöttäjät
27Laitoin eiliseen postaukseen linkin Astan blogiin, jossa oli ryhmäliikuntatuntien ”sääntöjä”. Kävittekö lukemassa? Yksi sääntö siellä oli:
1. Kuuntele ohjaajaa ja hänen ohjeitaan.
AAMEN! Mikään ei ole rasittavampaa tunnilla kuin se, että jotkut kertaavat siellä kovaan ääneen päivän tapahtumia. Ryhmäliikuntatunti ei ole neulomispiiri tai kahvitteluhetki, jolloin kuulumiset on hyvä vaihtaa. On todella rasittavaa yrittää huutaa kovaan ääneen juttelevien jumppareiden yli, jolloin oma keskittyminen tunnin oikeaoppiseen ohjaamiseen ja muiden asiakkaiden huomioimiseen kärsii vääjäämättä. Allekirjoittaisin tämän väittämän myös sieltä ohjaajankorokkeen toiselta puolelta: jumpparinakaan ei ole hauskaa kuunnella muiden juttelua. Minä ainakin tulen sinne tunnille treenaamaan, en kuuntelemaan faktoja muiden viimeaikaisesta elämästä.
Meinas jo pulssi nousta eilen kun kommentoin tuota postausta. Se on oikeasti niin raivostuttavaa, kun jotkut tulee juttelemaan tunnille. Ensinnäkin sillä käytöksellä ne eivät kunnioita ohjaajaa, kanssaliikkujoita eikä itse asiassa itseänsäkään. Toiseksi, hölöttämällä omia juttujaan liikesuoritusten tekniikka 99% varmasti kärsii, eikä tunnista saa muutenkaan kaikkea hyöytä irti.
No, eilen oli sitten ihanasti kaksi kaverikaksikkoa mun kahvakuulatunnilla. Toinen näistä kaverikaksikoista oli ensimmäistä kertaa kahvakuulatunnilla ja toinen kaverikaksikko teki monet liikkeistä väärällä tekniikalla. ENTISTÄ SUUREMMALLA SYYLLÄ heidän olisi pitänyt kuunnella ohjaaja (eli minua) ja katsoa miten liikkeet tehdään oikein. Sanoin ensin n.15min tunnin alusta, että ”tehdäänpä kaikki nyt liikkeitä oikeilla tekniikoilla ja keskitytään vain tekemiseen, jos ehtii jutella niin ei tee tarpeeksi tehokkaasti” Tämän jälkeen leidit hiljenivät hetkeksi. Sitten n.10min ennen tunnin loppumista he ilmiselvästi väsyivät ja aloittivat uudestaan juttelemisen. Pariin otteeseen mulkaisin molempia kaverikaksikoita ja toinen kaverikaksikko hiljenikin ja keskittyi treenaamiseen. Toinen kaverikaksikko vaan jatkoi. Mulla alkoi adrenaliini nousta ja mietin Astan blogijuttua ja keräsin kiukkua sisälläni. Sitten kun alettiin tekemään vatsoja töksäytin: ”noniin tyttäret, nyt suuta suppuun, te ehditte jutella tunnin päätyttyä”. Sitten vasta (n.5min) ennen tunnin loppua he ymmärsivät hiljentyä. HUH!!!
Noniin, ohjauksen jälkeen lähdin bussilla kohti tanssitreenejä. Jumantsuide mitä pyöritystä oli eilisellä tanssitunnilla. Meiän oma opettaja oli poissa ja me yhdistettiin treeni rueda-ryhmän kanssa. Ruedaa en oo koskaan tanssinut, tottakai salsan askeleet tuttuja, mutta ruedassa ne ei olleetkaan ihan niin yksinkertaisia. Koska ruedaa tanssitaan parin kanssa. Onneksi meidän ryhmässä oli muitakin ketkä eivät ole ruedaa koskaan tanssineet. 😀 Ei tarvinnut siellä yksin hölmöillä. 😀 Lopputunnista sain kuin sainkin edes hiukan kiinni oikeista askeleista ja käännöksistä.
 |
| Tanssisalin edessä |
 |
| Tuolla on treenit.. 😉 |
Onko joku teistä tanssinut ruedaa? Kuinka paljon täällä lukijoissa muuten ylipäätään on tanssijoita tai tanssin harrastajia? 🙂 Tässä alla teille video josta näette mitä eilen tanssitreeneissä tehtiin. Ympyrässä tanssitiin ja pari vaihtui koko ajan. Hui ja hai! 😀
Eilen kävin myös Ruohonjuuressa. Löysin sieltä ihania juttuja!! Esimerkiksi proteiinipatukoita, joihin ei ole lisätty sokeria!! Ja tummaa suklaata, joka on maustettu stevialla, eikä lisättyä sokeria! Jei! 🙂
 |
| Koko ostoskori + kahvikuppi 😀 |
Eilen ennen ohjauksia maistoin tuota Raw Choc Brownieta. Ei ollut mitään sikamaisen hyvää, mutta ihan ok. Rusina maistui sieltä ehkä eniten. Aika sellainen tahmea koostumus, mutta ihan hyvä välipala se oli. Ja tosiaan jeejeejee kun ei ole sokeria!! Maistoin myös pari palaa tuota stevialla maustettua tummaa suklaata. Voi luoja se oli hyvää!! Tuli ihan rikollinen olo, vaikka tiesin ettei siinä ole lisättyä sokeria. Silti tuntui, että tässä mä nyt syön suklaata KÄÄK! 😀
Tänään olis tiedossa jalkapäivä salilla ja illalla lenkille Erican kanssa. Töitäkin päivään mahtuu ja lisäksi ajattelin siivota kotona. 🙂 Sellaista mulle tänään! Kivaa tiistaipäivää arvon lukijat! 😉
Kiukuttaako teitä jumppatunneilla tällaiset pölisijät? Vai huomaatteko sellaisia?
Kiitollinen. ♡
Koska tänään on huono fiilis ja meinaa usko taas loppua joihinkin asioihin, niin päätin haastaa itseni tekemään postauksen asioista joista olen kiitollinen. Nämä asiat eivät tule missään tärkeysjärjestyksessä, nämä kaikki asiat ovat asioita joista olen kiitollinen. Ja nämä asiat pitäisi aina muistaa ja niistä kaivaa energiaa ja iloa. Toivon itse asiassa nyt käyvän niin, että kun kirjoitan tämän postauksen, niin saan hymyn huulille ja päivä kääntyy positiiviseksi!
Olen kiitollinen…
* Aviomiehestäni. Hän on parasta. Tuki, turva, luottamuksen arvoinen, hauska, treeniseura ja aviomies. ♡ Meinasin kirjoittaa tuohon myös, että paras ystävä. Otin sen kuitenkin pois, koska mielestäni ystävyys/kaveruus on eri asia kuin rakkaus puolisoaan kohtaan.
* Siitä, että minulla on ihana perhe. Perheekseni luen tietysti maailman rakkaimmat: äiti, veli ja aviomies. Perhettäni on myös tätini, serkkuni ja appivanhempani.
* Siitä, että minulla on muutama aivan mielettömän tärkeä ja ihana ja rakas ystävä. ♥ Nämä lähimmät ystävät ovat myös perhettäni. Näin ajattelen.
* Kavereista. Olen kiitollinen siitä, etttä minulla on paljon ihan mahtavia kavereita, jotka tuovat väriä ja iloa elämään kaiken muun ilon lisäksi.
* Siitä, että olen terve. Silloin kun ei mikään vaivaa, eikä mistään kolota, eikä flunssa pyri kimppuun, harvoin muistaa olla tyytyväinen ja kiitollinen siitä olosta. Kipeänä vaan miettii, että olisinpa terve. Kiitollinen olen myös siitä, että olen myös suuremmassa mittakaavassa perusterve.
* Nykyhetkestä. Vaikka välillä tämä yrittäjyys ei ole rahapussille parasta, (ainakaan vielä) niin silti olen 100% kiitollinen siitä, etten ole enää töissä siellä missä olin viime vuonna.
* Urheilusta ja liikunnasta elämässäni. Onneksi olen löytänyt taas tänä vuonna liikunnan ilon ja nyt siitä myös työn. Josta olen myös äärettömän kiitollinen. Rakastan työtäni.
* Teistä! Olen kiitollinen jokaisesta kommentista ja jokaisesta sivun katselukerrasta. Teidän antamanne imartelevat ja ihanat ja motivoivat kommentit todella nostaa hymyn huulille ja ne tuntuu hyvältä.
* Siitä, että osasin vihdoin kutoa villasukkaan kantapään! 😀
Ja niinhän siinä kävi! 🙂 Viimeistä kiitollisuuden asiaa kirjoittaessani huomasin, että fiilis on kääntynyt paremmaksi. Ja toi kantapäähän saattaa näyttää jonkun ammattilaisen mielestä aivan surkealta, mutta mulle se on paras mitä oon ikinä tehnyt! 😀
Meinasin kirjoittaa tänään toisestakin aiheesta. Nimittäin ryhmäliikuntatuntien ”säännöistä” ohjaajan näkökulmasta. Luin nimittäin ihan älyttömän hyvän postauksen Astan blogista kyseisestä aiheesta. Olisin voinut itse kirjoittaa ihan nuo samat lauseet!! 😀 Joten käykääpä lukemassa tuolla! Tosi hyvä kirjoitus. Toi aihen saa mulla välillä ihan pulssin kiihtymään! Varsinkin asiakkaat, jotka puhuvat omia juttujaan kaverin kanssa tunnilla!! Se suututtaa! Silloin usein pistän kovemman vaihteen päälle ja teen niin kovan treenin asiakkaille, että johan loppuu se turhanpäiväinen lätinä!! 😀
Onko teillä jotain mikä ärsyttää ryhmäliikuntatunneilla muiden asiakkaiden käytöksessä? Tai jos itse ohjaatte, niin mikä kiukuttaa asiakkaiden tekemisissä tai tekemättä jättämisissä?
Iloista viikon alkua!! Kannattaa muuten haastaa itsensä tuohon kiitollisuus-postaukseen.
Tekee hyvää! 🙂 ♡
 |
| Sunnuntai-illan herkut! 🙂 ♡ |