Habailua
23
Tänään oli vuoden 2013 ensimmäinen työpäivä. Ja se alkoi aivan mahtavasti. Uusia asiakkaita ja yhteistyöjuttuja! Ois se eka työpäivä voinu paskemminkin mennä! ;D
Aamupäivän tein hommia ja iltapäivällä kotiin syömään, miehelläni oli vielä tänään lomapäivä, joten lounas saatiin syödä yhdessä. Lounaaksi tehtiin salaattia, johon paistettiin kanaa. ”Normitäytteiden” lisäksi paprikaa, pinjansiemeniä ja avokadoa. Kirjoitin eilen terveellisen tammikuun säännöissä vähärasvaisuudesta myös. Ja juu, tosiaan ihan rasvatonta valiota en suosittele itselleni enkä kenelläkään muullekaan. Elimistö tarvitsee rasvoja, kunhan ne on ”hyviä rasvoja”. Näitä hyviä rasvoja saa esim. pähkinöistä, manteleista ja siemenistä, avokadosta, kalasta ja neitsytoliiviöljystä. Nämä vain muutamana esimerkkinä.
Lounaan jälkeen pari tuntia kotona ja sitten taas Märskyyn takaisin. Siellä odotti treenit ensin asiakkaalle ja sitten itselleni. 🙂 Keskivartalo ja haba oikein kaipasi treeniä. ;D
Tänään siis tosiaan ihan hetken mielijohteesta päätin treenata vain vatsaa ja hauista. Salilla oli aivan julmetun paljon porukkaa ja ajattelin, että keskityn nyt vain näihin kahteen osa-alueeseen ja lähden sitten kotiin.
Toi Adidaksen treenipaita on taas näitä kaapin perältä löytöjä, jotka on ollut pikkuriikkisen tiukkoja, mutta nyt taas istuu. 🙂 Ostin tuon itse asiassa Lontoosta vuonna 2004.
Treeni alkoi taas hoovereilla ja parilla vatsaliikeellä, jonka jälkeen salille ja siellä hauis taljassa köydellä, eristettynä käsipainoilla scotissa plus tangolla scotissa ja vasarakääntönä kahvakuulalla.
 |
| Aika terävän näkönen likka ;D |
Hauis se siellä jo vähän pullottelee.. 😉
Palkkarit naamaan pukkarissa ja kotia kohti.
Aivan täysin asian vierestä, mutta pakko silti kirjoittaa. Tiedättekö mikä mua on jo pitkään mietityttänyt. No ette varmaan.. 😀 Mä oon miettinyt sellaista, että mitä tehdä sellaisessa tilanteessa kun ystävyys on muuttunut täysin yksipuoliseksi? Voiko ystävän kanssa ”pistää poikki”? Vai onko se edes viisasta? Mitä jos ystävyys on sellaista, ettei siitä saa enää mitään? Että vain toinen saa ja janoaa, mutta toinen jää täysin antavaksi osapuoleksi. Aina.
Näihin tunnelmiin päätän nyt tämän päivän lörpötykseni. Morot!
23 kommenttia
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Kyllä sulla on mahtava kroppa oon ihan kade! :)Ja mitä tuohon ystävyyskysymykseen tulee, niin kyllä saa pistää poikki ystävänkin kanssa! Itse juuri pari kuukautta sitten kyllästyin olemaan aina se kenelle soitetaan parin tunnin puheluita monta kertaa päivässä ja vuodatetaan omia huolia ilman, että kysytään mitä mulle kuuluu. Lakkasin pitämästä yhteyttä, koska tuntui, että se vaan vie mun energiaa koko ajan ja olen pahalla tuulella sen takia. Aika julmaa, mutta oon sen verran itsekäs, että oli pakko tehdä noin.
No mä antaisin sen kaverin ihan vaan olla. Mitä sitä repimään perässä, jos se ei ole kiinnostunut. Noin mahtavalla tyypillä ei luulis olevan pulaa kavereista.
Jos ”ystävyys” tuntuu liian rankalta ja energiaavievältä, niin kannattaakin pitää vähän etäisyyttä. Ninni tuossa yllä sanoo asian hyvin! 🙂
Mä oon pistäny monta ystävyyssuhdetta poikki ihan vaan sen takia, että ne on tuntunu niin työläiltä ja raskailta. Ei ystävyyden kuulu olla sellasta.
ystävyyttä se ei enää olekaan, jos se tuntuu velvollisuudelta tai raskaalta, eli kuten muutekin ovat sanoneet; kannattaa ainakin pitää etäisyyttä… itsellä on ollut sama homma joskus, ja vaikka se välien ”purkaminen” tuntuikin rankalta ja vähän epäreilultakin, niin se helpotti elämää ja tuntui kuin olisi raskaan kivireen jättänyt taakseen. 🙂
Vitsi sie nainen muutut silmissä!! Näytät uskomattoman hyvältä! <3Mitä ystävyyteen tulee, niin en osaa kuvitella, että ystävyyssuhdetta ”laitettais poikki”, mutta ehkä tuollaisessa tilanteessa se vaan kuihtuu kasaan? Loppuu tavallaan itsestään, kun ei väkisin pidä yhteyttä?
juurikin tuollaista ”ystävyyttä” mulla on ollut parinkin ihmisen kohdalla, ja tästä vuodatinkin blogissani. oon kyllästynyt olemaan aina se joka pitää yhteyttä ja joka ehdottaa jotain tekemistä, joka ei tietenkään ikinä käy. ja sitten mun APUA tms kaivataan kovasti. sen sijaan seura ei kelpaa. että selvä! puhelin sulkeutuu mun suunnalta. faceenkin laitoin että uudenvuodenlupaus nro1: kieltäydyn olemasta ihmisille Second Choice.
Ite oon luopuna viime syksynä kaverista, jonka kanssa olimme kuin paita ja peppu, mutta se suhde vei kaiken energiani, toi tilalle vain kaikkea negatiivistä, vihaa ja katkeruutta. Minun olisi pitänyt aina olla valmis lähtemään, en olisi saanut oikein muiden kanssa viettää aikaa ja siinä vasta sopassa oltiin, jos miehistä tuli puhetta. Jos kerroin olevani onnellinen jostain, tuli vastaukseksi ettei halua kuullakaan koko asiasta. Pahaa mieltä vuorostaan oikein lietsottiin. Jätin kylmästi ottamatta enää yhteyttä viimeisen mustasukkaisuusmiksetteeniinkuinmäsanonjahaluan-tekstarin jälkeen enkä oo rehellisesti sanottuna päivääkään sitä katunut. Nyt minulla oikeasti kavereina vain ne ihmiset, joiden kanssa saan olla vapaasti ihan oma itseni eikä minun tarvitse elää heidän ehdoillaan. Nyt olen vapaa ja nautin oikeiden ihmisten ystävyydestä. Joten olen kans samaa mieltä kuin aiemmat, ystävyyden pitää tuntua hyvältä, vastavuoroiselta. Vastoinkäymisiä on tottakai, mutta jos ne ei ratkea niin….
Siis ihan kun oisit joulun aikaan laihtunu hirveesti :O Hyvältä näyttää! :)) jumantsuikka nainen! -E-
Mulla oli tuon ystävyyden suhteen just tuonkaltainen tilanne. Taidan kirjoittaa sulle siitä vaikka sähköpostia. Tilanne nimittäin elää edelleen, vielä 4-5kk jälkeenkin… Mutkikkaita juttuja ovat…
Monna,hitto ku sä näytät hyvältä!! 🙂
Toi mustatukka sopii sulle kyllä älyhyvin :)Itse olen pistänyt ystävyyden poikki, tai siis se vain kuihtui kasaan. Tajusin, että kaikkina niinä vuosina kyseinen ystäväni levitteli muille henkilökohtaisia juttujani joita olin hänelle kertonut. Tajusin myös, että hän oli kiinnostunut minua näkemään juurikin silloin, kun olin onneton, että hän pääsi mässäilemään suruni kanssa…Tottakai kannattaa aina puhua asioista, mutta jos puhuminenkaan ei auta tai tuntuu ettei siitä ole mitään hyötyä niin kannattaa vain pistää poikki.
Voi Monna kuinka pikkuruinen oot 🙂 Mahtavaa!Kyllä musta voi pistää hyvin ystävyyden hylly, jos se on muuttunut sellaiseksi, että toinen vaan siitä hyötyy. Jos aina on se antava osapuoli niin kyllä siihen väsyy äkkiä. Ei sitä jaksa loputtomiin toimia toisen olkapäänä, jos ei vastapuolta kiinnosta pätkääkään muut kuin omat ongelmat. Ystävyydestä pitää molempien saada iloa ja vilpittömästi välittää toisesta. Sellaiset kotkat, jotka vaan imasee mehut päältä saa kyllä painua sinne mihin auringonpaiste ei ulotu!
Hienosti olet kyllä kehittynyt, kun olen tätä blogia seurannut! Upeata! 🙂 Tuo ystävyys-juttu kolahti itselle viime keväänä aika pahasti. Pitkäaikaisin lapsuudenystäväni oli jo jonkin aikaa antanut minun hoitaa yhteydenpidon ja tapaamisten sopimisen, tapaamisistakin hän teki välillä ohareita ja sen jälkeen vetosi minun kiireisiini kun ei nähty (asun valitettavasti nykyään 300km päässä Helsingistä, joten kun käyn siellä niin yleensä päivät on aika täyteen aikataulutettuja…). Silloin harvoin kun nähtiin – tänä vuonna kolme kertaa – hän räpläsi pääosan ajasta puhelintaan ja tuntui ettei meillä ole enää mitään ”tuoretta” puhuttavaa, vaan vatvoimme menneitä. Tuossa joulukuussa päätin etten enää jaksa ylläpitää itsekseni yksipuolista ystävyyssuhdetta ja ”panin poikki” hänen kanssaan – ottakoot yhteyttä jos tuntuu siltä, mutta itse en enää jaksa. Sinänsä sääli, sillä olemme tunteneet lähes 25 vuotta, mutta joskus on pakko ajatella itseään. Tuollainen ystävyyssuhde on järjetön energiasyöppö ja ainakin itseäni se stressasi todella paljon. Toki jos hän ottaa yhteyttä ja minulla on aikaa kotosalla käydessä voin käydä kahvilla, mutta itse en enää jaksa olla se ystävyyttä ylläpitävä osapuoli.Tsemppiä alkaneeseen vuoteen ja kiitos tästä päivää piristävästä blogistasi! 🙂
Muiden antamien esimerkkien tapaisia tilanteita minulla on ollut paljonkin ja ongelmani on ollut se, että jään niitä murehtimaan. Sitten kun tein vielä tietoisen päätöksen, että itse olen se elämäni kaikkein tärkein ihminen ja on välillä ihan hyväkin olla itsekäs, niin elämänlaatuni onkin ollut parempaa kuin koskaan ja olen ollut onnellisempi kuin koskaan aikaisemmin.Näin sanottuna tuo kuulostaa ehkä vähän julmalta, mutta vaatisi ehkä vähän tarkemman selityksen. :DEn vaan jaksa aina murehtia miksi kaikki on niin vaikeaa, kun voi vaan olla rennosti ja iloinen ja kehittää itseään niin henkisesti kuin fyysisestikin. 🙂
Ystävyys on kinkkinen juttu. Kyseessä on läheinen ystävä josta ei itse haluaisi päästää välttämättä irti, mutta on ”suhteessa” ainut näiden ajatusten kanssa. Ystävistä on tullut kavereita, en ole koskaan pistänyt suhteita poikki mutta ns kylmettänyt. Ainoana aktiivisena/kuuntelevana osapuolena ei kenenkään kuuluisi olla. It takes two to tango. Olen myös puhunut asiasta suoraan ystävälle, joka paransi tilannetta hetkeksi. Sen kokeilun jälkeen jätin aktiivisen yhteydenpidon. Edelleen puhutaan ja ollaan jonkinverran yhteydessä, mutta näin on parempi. Avoimesti vaan sanomaan että nyt ei tunnu hyvältä ja miksi ei tunnu. Katso mitä ystävä vastaa ja miten toimii sen jälkeen. 🙂 Jahei! Oot erittäin HOOOT! <3
Tuo ei tida olla enää ystävyyttä, enkä sen takia välttämättä sanois että olisit laittamassa ”ystävyyttä poikki”. Joskus vain huomaa, että kemiat eivät enää natsaa vaikka olisi mitenkin pitkä yhteinen historia takana jonkun ihmisen kanssa. Miun mielestä on enemmänkin rohkeutta myöntää se, kuin että jatkaisi tuollaista suhdetta vain velvollisuudentunnosta :)ps. Sie oot hot! <3
Ystävyysjutun kanssa olen Annan kanssa samoilla linjoilla. Itselleni on tosin käynyt niin, että aikaisemmin niin ihana ystävyys jäi jäähylle ilman sen kummempaa dramatiikkaa ja parin vuoden jälkeen alkoi taas tuntumaan siltä, että yhteinen aaltopituus löytyi. Elämäntilanteet voivat viedä eri suuntiin, mutta voi olla, että tiet vielä kohtaavat. Itse jotenkin haluan aina jättää mahdollisuuden siihen, että kaikki hyvä palaa. Tsemppiä!- P
Mä sanoisin tossa tilanteessa ihan suoraan miltä tuntuu ja miksi. Ei kai se muuten koskaan opi?Itsellä kun ei hirveästi kavereita täällä Helsingin suunnalla ole niin ihan mielellään vaalii niitä ystävyyssuhteitä mitä on jäljellä muissa kaupungeissa :)Niin ja magee on kyllä toi sun uusi look, vaikka tykkäsin myös paljon blondista versiosta! Miten sä teet noita lettikampauksia itsellesi?Jonna1983
Samoilla linjoilla aiempien kanssa…Mitä vinkkejä antaisit aloittelevalle ryhmäliikunnanohjaajalle? Ekat tunnit ensi viikolla, jännittää! 🙂
Voi tiedän niin tuon tunteen! Myös ihan tällaista ”konkaria” jännittää varsinkin tauon jälkeen. Mutta iloinen asenne auttaa, nyrpeänä ei kannata olla ja esittää ns. ”kovaa” ja sitä kautta hakea uskottavuutta.Varma pitää olla, näyttää että on tehnyt tätä hommaa koko ikänsä. Eli ei muuta kun ylpeästi hymyssä suin! 🙂 Hyvin ne menee!!! TSEMPPIÄ!!ps. Epäilijöitä ja nenän nyrpistelijöitä löytyy lähes joka tunnilta. 🙁
Mulla oli kans joskus tilanne, et pitkäaikainen ystävä soitti aina mulle, kun hällä oli suruja tai poikakaverin kanssa meni huonosti. Olin elänyt hänen rinnallaan mm. lapsen syntymän, eron ja äitinsä kuoleman. Sitten kun mulla meni joskus huonosti ja halusin jutella, niin ei mulle ollu ikinä aikaa. Sitten lakkasin vastaamasta puheluihin ja tämä ystävä taisi ymmärtää yskän. Emme olleet missään tekemisissä 6 vuoteen. Nykyään olemme ihan puheväleissä ja olemme olleet jonkin verran tekemisissä. Mutta yksipuoliseksi roskaastiaksi en enää rupea!ÄÄÄhh, mun vatsa on ihan lässähtänyt parin kk totaalitekemättömyyden jälkeen. Kiitos tsemppikuvista !!! ( lähtee lenkille….)HV76
Yhteisvastaus ja kiitos kaikista ystävyyskommenteista! <3 Iso kiitos!!