Hillomunkki siellä, korvapuusti täällä.
21
Nyt mä huomaan, että sorrun itsekin selittelyyn.
Että nyt kun on ollut tiukkaa koko alkusyksy, aikataulullisesti siis, niin annan itselleni yhtäkkiä jotain armonpaloja syömisessä ja treenaamisessa.
”Kyllä mä voin nyt yhden pullaan syödä kun oon näin hyvässä kunnossa.”
”Mä oon niin väsyny etten jaksa lähteä treenaamaan, ei mun tarvi mä oon hyvässä kunnossa.”
”Niin paljon kaikkea muuta tekemistä ja töitä, että en ehtinyt mennä jumppaan.”
”Vitsit kun mä nukuin viime yönä niin huonosti, ni pakko saada jotain herkkua.”
Aamupala kahden asiakkaan välissä eilen
Nyt joku (aika monikin luultavasti) siellä teistä ajattelee, että höllää nyt vähän ja anna itelles välillä vähän armoa.
Mutta niin se on, jos antaa liikaa armonpaloja ja hyväksyy hillomunkin siellä korvapuustin täällä, yhtäkkiä huomaa että kaikki se lihaserottuvuus on kaunis muisto vaan ja kaikki ne pudotetut kymmenen kiloa on takaisin. Ei, ei tietenkään jos syön yhden korvapuustin joku viikko. Ei. Mutta helposti sitä alkaa antamaan anteeksi ”no jos nyt vielä tää karkkipussi”-tyyppiset ajattelut.
Niin se vaan on. Väsyneenä keho huutaa hiilihydraatteja ja mistäs niitä saiskaan nopeammin kuin vaikkapa pullasta tai karkista?
Väsymys ja v*tutus vaan lisääntyy kun ei ehdi treenaamaan. Pulla maistuu. V-käyrä nousee.
Ja kierre on valmis.
Lohi-quinoa-mössö eilen päivälliseksi
Nyt mä päätin ottaa itseäni niskasta kiinni heti. Ennen kuin kamelin kaula katkeaa.
Kalenteri käteen. Treenit ylös muutama viikko eteenpäin.
Saman tien tuli hyvä buusti!
Kun treenit kulkee on myös helpompi syödä terveellisesti.
Mä muistan kun Jutta ja superdieetit-ohjelmassa joskus joku hänen asiakkaistaan sanoi Jutalle, että ”no sähän nyt voit syödä karkkia niin paljon kun haluut”.
Johan Jutta vastasikin fiksusti, että siinäpä se, kun en voi.
Jos ei omaa jotain super-aineenvaihduntaa niin kyllä se on pidettävä ruokailurytmeistä ja terveellisistä ravintoaineista kiinni vaikka olisi kuinka Super-Jutta! 😉
”Minulla on vain sinut”.
Lounas tänään mukaan Johto Cafesta.
Tänään kun mulla on vain pari tuntia aikaa aamuasiakkaiden ja ilta-asiakkaien välissä, enkä ehdi salille, otin käsipainot ja kahvakuulan kaapista ja tein edes lyhyen olkapäätreenin kotona.
Tein neljä hartia-liikettä ja vähän keskivartaloa.
Heti tuli virkeämpi mieli ja taas endorfiinia ripaus mieleen ja kehoon. 🙂
Nyt mä lähden iloisella mielellä töihin illaksi. Ja tänään en hae korvapuustia välipalaksi. Vaan otan mukaani banaanin.
Iloista keskiviikon jatkoa! 🙂 <3
21 kommenttia
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Huh, oot kyllä upeessa kunnossa! 🙂
Ja toi on kyllä totta, ettei pidä sortua siihen ”no jos nyt vielä tää karkkipussi” ja ”kyllähän mä nyt voin tän herkkukaakaon ja mun vetää, kun olin tänään treenaamassakin” -ajattelutapaan. Eihän se nyt niin mee! Jos toimintatapa on pääsääntöisesti tuo, että treenin jälkeen vedetään pullaa, niin sehän on plusmiinusnolla kehityksen kannalta. 🙂
..siiis herkkukaakaon ja munkin! 😀 jäänyt näköjään sanasta osa pois.
Kiitos kovasti Idaelisa! 🙂
Ei tosiaan kannata sortua! Sitten se on äkkiä plusmiinusnolla!
Haluan sun jalat….:D
Hahaha! 😀
Voi Monna sä olet kyllä upea ja motivoiva persoona – ja miten jotenkin AINA nää kirjoitukset osuu juuri siihen omaankin hetkeen!! Täällä tekosyynä yli 12 tuntisiksi venyvät työpäivät ja se on muuten NIIIIN totta, että sitten jos alkaa treeneistä lipsumaan niin on jotenkin vielä vaikeampi syödä terveellisesti ja helposti heittää jotain kakkaa suuhun ”väsymykseen” ja voimattomuuteen. Sinun esimerkin voimalla vaihdan itsekin huomenna pullan banaaniin, kiitos 🙂
Kiitos Elina! <3
Ja loistavaa!! Vaihda pulla banaaniin! 🙂
Ihan on kyllä samat ajatukset täällä pyöriny. Stressaantuneena ja kiireisenä tekee mieli tavallista enemmän hiilareita, ja varsinkin jos ei treenaa… Ps. oot ihan sikaupeessa kunnossa! Tsemppii <:
Näinpä juuri Hanna! 🙁
Kiitos 🙂
Hyvä teksti ja niin totta! Viimeeksi tänään täälläkin sorruttu suklaaseen, koska väsytti… hups! Itellä lähtee ainakin vielä niin helposti koko homma lapasesta, että ei ois varaa tälläsii herkutteluihi.. :/ 😀 ja kuten jo instagramissakin kommentoin, voi noita reisiä!! <3
Niinpä, mullakin se jotenkin lähtee nimenomaan niin helposti lapasesta. Siks pitää olla tarkkana.
Ja kiitos reisihommista! 😉
Mulle toimii itelle parhaiten se, kun en keskity kieltämään itseltäni herkkuja vaan sen sijaan keskityn niihin hyviin ruokiin ja ennen kaikkea säännölliseen ateriarytmiin. Kun syö tarpeeksi usein, ei edes ala tekemään mieli herkkuja, kun missään vaiheessa ei yllätä sellainen äkkinälkä 😀 Ja toiseksi, jos keskityn siihen että ”en syö suklaata, en syö suklaata, en syö suklaata”, alkaa tehdä mieli suklaata kahta kauheammin 😀
Tää toimii mullekin. Musta tuntuu, että mulla tippui kiloja syyskuun aikana huomaamatta kun en kieltänyt mitään. Mutta silti nyt on vedettävä vähän kireemmälle narua. 😉
Aika hyvännäköinen kotitreenaaja siellä!! Kivan timmi toi sun mahakin, älä nyt vaan pilaa sitä millään pullamätöllä. Vaikka arkesi on kiireistä ja täynnä urheilua, niin aika kivaa peilintäytettä saat siitä kaupan päälle. 😉
Kirjoitit taas täyttä asiaa. Ah, kun se olisikin aina helppoa se herkkujen kiertäminen ja kropan timminä pitäminen, mutta kun se ei ole. Mulla on näköjään koko ajan vaarana, että herkuttelunapostelulevy jää pyörimään paikalleen. Sille ei voi antaa yhtään siimaa tai se alkaa kelata sitä koko ajan lisää ja kohta oon takas vanhoissa painolukemissa ja vaatekoossa. Sanoin just tänä iltana miehelleni, että oon näköjään palannu takaisin vanhaan huonoksi havaittuun napostelulinjaani. Nyt täytyis vaan jyrkästi tehdä itsensä kanssa taas sopimus, että noudatan ateriarytmiä. Piste. Herkku on ihan ok, jos se on joku yksi herkku silloin tällöin eli max kerran viikossa.
Kiitos Katri 😉
Ja siis todellakin, noin sitä pitäis ajatella, että nyt ei saa pilata tähän asti hankittua hyvää kuntoa.
Mutta helppoa se ei todella ole.
Hei, mistä noi pinkit urheiluliivit on? Näyttää tosi hyville ja tukeville 🙂
Ne on Lorna Janen. 🙂 http://www.lavli.fi
Mä tein ton ”virheen” hölläämisen kans kesällä – ensin vähän ja hupsis, yhtäkkiä se olikin joka viikkoista ja enemmän tapa entä poikkeus 😉 Ja peilistähän sen sitten näki… Mutta, virheistä oppii, eikö vaan? Siitä oppineena osaa taas suhtautua vähän realistisemmin niihin omiin tekemisiin ja sikailupäivien viettoon, hehhe 😀
Just näin Aino! Se on äkkiä tapa eikä poikkeus!
Virheistä oppii ja nyt tehään siitä taas poikkeus! 😉
Näytät ihan törkeen hyvältä! Mahtavaa! Tsemiä tulevaan syksyyn ja talveen, tuokoot se paljon mahdollisuuksia, haasteita ja voittoja!
No wau! 🙂 Kiitos Mikaela!
Ihanaa tulevaa syksyä ja talvea sullekin!