Kuten teille olenkin jo kertonut, me olemme päättäneet ryhtyä pienen opaskoirapennun vapaaehtoiseksi hoitokodiksi.
Eilen sitten haettiin 7-viikkoinen Gere kotiin.

Opaskoirakoulun pihalla kotiin lähdössä

Kerron tästä aiheesta kohta vähän lisää koska on tullut toiveita, että kertoisin vähän miten ja miksi voi päästä opaskoirapennun hoitokodiksi.
Ensin kuitenkin vähän alkuviikon treeniä ja muuta meininkiä. 🙂

Maanantaina aamupäivällä laitettiin pyöräilyromppeet niskaan ja lähdettiin Tuukan kanssa pyörälenkille.
Tarkoituksena oli tehdä reilu 20km lenkki.
25km näytti Tuukan Polarin mittari lenkin kokonaispituudeksi. Ja lenkin puolessa välissä käytiin myös kiipeämässä Jätemäen portaat ylös. Lenkillä mulla paloi 1000kcal.

Eka pyöräilyosuus takana ja portaat edessä.

Portaat kivuttiin hyvällä temmolla ja pohkeissa alkoi tuntua jo puolivälissä, noin 200:nnen portaan kohdalla. 😀

Jei! 🙂

Tietääkö muuten joku, että kuinka monta porrasta on ne Pispalan pisimmät? Siellähän on eri pituisia.. Nää Jätemäen portaat on vähän reilu 400 askelmaa.
Alaspäin mentäessä oli helpompaa, mutta etureisissä alkoi kyllä tuntua sitten lähestyttäessä alimpia portaita.

Alaspäin! 🙂

Maanantai-illalla käytiin mieheni, veljeni ja äitini kanssa syömässä Töölössä ravintola Mamma Rosassa. Oli ihan super hyvät ruuat ja jälkkärit myös! 😉
Äitini jäi eläkkeelle kesäkuun alussa ja tarjottiin hänelle tämä illallinen.
Käppäiltiin vähän ympäri ämpäri Töölötä ennen syömistä ja ihasteltiin paikkoja. Mä oon syntynyt ja asunut ekat vuoteni Töölössä ja Tuukka on asunut siellä vähän vanhempana skundina. 🙂

Pääruuaksi siikaa, röstiperunoita ja punajuurikastiketta

Jälkiruuaksi pannacottaa, mangomelbaa ja kookosmoussea 

Eilen aamupäivällä lähdettiin kävelyretkelle Helsingin Tullisaareen. Mukaan lähti myös veljeni ja ystävämme Saija.
Käveltiin hyvinkin tuulisessa (joka paikassa kyllä tuuli eilen ja tänään), mutta kauniissa saaressa ja käytiin kahvilla ihan super ihanassa kahvilassa siellä.
Pöydät oli jokainen vähän eri sorttia, kun pöydät loppui niin loput asiakkaat istuivat vilteillä. Vanha suomalainen musiikki soi kaiuttimista ja oli ihan mahtava tunnelma.
Kahvikuppikin maksoi vaivaiset 1€! Ja kupit oli vanhoja Arabian kuppeja. 🙂

Sitten aiheeseen GERE! 😀
Joskus tuossa keväällä alettiin mieheni kanssa hauduttelemaan ideaa opaskoirapennun hoitokotina toimisesta.
Mietittiin hetken aikaa ja sitten laitettiin sähköpostia Opaskoirakoululle.
Opaskoirakoulu hakee vapaaehtoisia perheitä auttamaan pentujen kasvatuksessa.
Pentuja syntyy vuodessa aika paljon ja osan Opaskoirakoulu kasvattaa itse koululla, mutta kaikkia ei pystytä siellä kasvattamaan.
On siis tosi arvokasta työtä vapaaehtoisilta perheiltä lähteä mukaan tällaiseen toimintaan.
Toki tässä on se kurja puoli, että pentu ei ole hoitokodissa kuin reilun vuoden ja lähtee sitten opiskelemaan opaskoiraksi, jolloin toki hoitokodin on aika luopua pennusta.
Pikkupentuvaiheessa hoitokodeissa kasvatetaan pentua jo oikeaan suuntaan ja on tiettyjä erilaisia sääntöjä opaskoirapennulle kuin ns. tavallisille kotikoirille.
Mutta pääasiassa ihan perus tapakasvatus on opaskoirapennullekin se perusta; ei sängylle, ei sohvalle, pitää oppia sisäsiistiksi, pitää osata tulla luokse, kulkea vieressä jne.
Eilen ennen luovutusta oli parituntinen koulutus. Käytiin läpi näitä ihan ensimmäisiä opetusjuttuja. Miten opettaa sisäsiistiksi jne.
Tämän reilun vuoden aikana käydään sitten muutaman kerran opaskoirakoululla järjestettävissä koulutuksissa, missä opetellaan mm. vieressä kulkemista, luoksetuloa ja kaikenlaista muuta tottelemista. Pennun kanssa täytyy käydä tietyn väliajoin matkustamassa julkisilla ja ajeluttaa autossa. Pennun sosialistaminen on myös hoitokodin vastuista yksi tärkeimmistä. Kun pentu on tutustunut omaan hoitokotiperheeseen aletaan pentua viemään eri paikkoihin ja tutustumaan mahdollisimman paljon eri ihmisiin ja myös muihin koiriin.
Koirien pitää olla ns. turvallisia koiria, jotka on kasvatettu kunnolla. Jolloin pentu oppii turvalliseen ja rauhalliseen kanssakäymiseen toisten koirien kanssa. 🙂

Koulutuksen jälkeen oli sitten pentujen luovutus.
Olihan se nyt ihan super ihanaa saada tuo pieni valloittava Gere syliin ja lähteä kotiin sen kanssa. 🙂  ♡ ♡ ♡

Kotona! 🙂

Nyt pitäis sitten vaan yrittää pitää pää kylmänä ja muistaa koko ajan se fakta, että pentu lähtee reilun vuoden kuluttua meiltä pois.
Tosiaan sitten kun Gere on n.1,5-vuotias, se menee opaskoirasoveltuvuustesteihin. Jos se (tekee koko ajan mieli kirjoittaa hän 😀 ) läpäisee ne, alkaa opaskoiran ensimmäinen luokka. Siinä välissä koira tulee hoitokotiin sitten vielä hetkeksi ja sen jälkeen alkaa toka luokka ja sieltä lähdetään sitten töihin.
JOS pentu ei läpäise soveltuvuustestejä on hoitokotiperheellä mahdollisuus pitää koira itsellään ja korvausta vastaan koirasta tulee tällöin hoitokotiperheen oma koira.
Tätä vaihtoehtoa ei kuitenkaan kannata ajatella nyt ja koko ajan toivoa hartaasti, ettei meiän pentu läpäise testejä. Vaan on asennoiduttava koko ajan siihen, että Gere lähtee reilun vuoden päästä töihin ja sitten me ollaan ylpeitä pikku Gerestä kun se pääsee tekemään arvokasta työtä sokeiden oppaana.

Eilen ekalla lenkillä 🙂

Täällä on sujunut kaikki tosi hyvin ja Gere on ihan super kiltti kaveri. 😀
Eka yökin meni suht kivuttomasti, yhden kerran herättiin pieneen itkukohtaukseen.
(ja hei sanokaa jos mä rupeen kutsuu itteeni koiraäidiks!! 😉 😀 Haha..)

TÄSTÄ pääsette katsomaan pienen pätkän Geren tämän aamun aamulenkiltä. 😀

Tässä mä istun enkä muusta tiiä.

Me ostettiin Gereä varten autoon tollainen peite takapenkille. Tänään käytiin jo vähän kokeilemassa Geren käyttäytymistä autossa ja aivan super hyvin meni sekin.
Vähän aikaa se yritti istua ja maata tossa penkillä…
…mutta sit se löys paljon paremman paikan..
Siellä ”hän” nukkuu.. 😀

Noin. Nyt mä lopettelen tämän päivän osalta ja lähden ulos Geren kanssa.
Illalla meinaan mennä lenkille tai salille, tai sit en mee kumpaakaan. 😀 Fiilisten mukaan. Ja vähän myös tuon pikkukaverin. 😉

Gere instailee.. 😉

Ja jotten ihan täytä tulevaisuudessa koko treeniblogiani Geren kuvilla, niin niitä voi seurailla mun instagrammista. 😉

Iloista keskiviikkoa ja viikon jatkoa!
Kirjoittelen taas kun siihen on hyvä rako.
Vikaa lomaviikkoa viettelen, joten vielä pidän tämän ”löysemmän” päivitystahdin.

Niin on viikko lomaa takana ja toinen vielä edessä.
Me ollaan tehty niin paljon kaikkea ja reissattu ympäri Suomea, että jo nyt tuntuu siltä kun olis ollut kuukauden lomalla. 😀
Eilen teki myös mieli kurkata työsähköpostiin ja tuli myös hetkellisesti sellainen fiilis, että ihanaa kun ensi viikolla tapaa taas asiakkaita ja pääsee hommiin. 🙂

Mutta lomaillaan nyt kuitenkin vielä tämä viikko. 😉
Tämä sama aihe on nyt pyörinyt täällä blogissanikin jo ainakin kerran ja myös muissa blolgeissa. Tottakai kesä ja lomat tämän aiheen ponnahduttaa pinnalle.
Otsikko viittaa loman aikana treenaamiseen ja ruokien perään katsomiseen.
Tällainen ”pt-pariskunta” kun minä ja mieheni olemme, voitaisiin varsin hyvin ottaa vähän rennommin pari viikkoa vuodesta loman ajaksi. Siis syömisten ja treenamisten kanssa.

Aamiainen: rasvaton maustamaton maitorahka, pari lusikallista bulgarian jugurttia, banaani, pinjansiemeniä, kotimaisia vadelmia ja pensasmustikoita. No nam!

Mutta mitä luulette, halutaanko me?
Tiedän, että mieheni ajattelee tästä asiasta samalla tavalla kuin minä, mutta kirjoitan nyt kuitenkin minä-muodossa.
Haluanko mä syödä makkaraa ja vetää siideriä koko loman ajan? Syödä karkkia ja jätskiä kilotolkulla ja jättää kaiken treenaamisen loman ajaksi? Ihan vaan siksi, että lomalla pitää ottaa vähän rennommin.
Ei, en halua.
Myönnän, että oon syönyt loman aikana pari jäätelöä ja karkkiakin. Mutta 99% suuhun menevistä syömisistä ja juomisista on ihan samaa mitä syön muutenkin vuoden ympäri.
Alkoholia en oo lomalla ottanut tipan tippaa ja tuskin tuun ottamaankaan. Ei vaan tee mieli viettää yhtään lomapäivää krapulassa maaten. Eikun otinhan mä yhden lasillisen kuohuviiniä viime sunnuntaina ystävien kanssa lounaalla. 😀

Yhdellä retkistämme; Seurasaaressa.

Alkoholi ei kuitenkaan näyttele mulle kovinkaan suurta roolia elämässä. Se on ollut aina mulle vain juhliin/bileisiin liittyvä juttu. En oo koskaan ajatellut, että ”aah nyt kun tapahtui näin hieno asia, niin avaan nyt shampanja-pullon sen kunniaksi.” Tai ”voi kurjuus miten p*ska juttu tapahtui, taidanpa ottaa lasillisen viskiä.”
Nykyään juon vain jos on jotkut hyvät bileet tai ns. ”syy” juhlia hyvässä porukassa.

Mitä treenaamiseen tulee, se on elämäntapa. Joten se kuuluu myös lomalla elämään.
Kroppa ja mieli vaatii treeniä nykyään, joten se ei ole mikään ongelma, että ”voi voi kun nyt on pakko mennä salille vaikka vois vaan maata rannalla”. Me ollaan nytkin loman aikana treenattu ihan saman verran kun normaalissa arjessakin. Joko aamu- tai iltatreeninä. Sitten on ehtinyt koko päivän nauttia myös auringosta ja kropassa hyvä olo kun on päässyt myös treenaamaan.

minä..

..ja mieheni

Kun lähtee rantsuun tai retkille on tosi helppo pakata hyviä ja silti terveellisiä eväitä mukaan.
Ja muutenkin suosittelen sitä, että tekee ne eväät kotona. Se on kukkarolle ja kropalle parempi. 😉 Jos ei ehdi tehdä, niin kaupasta voi ostaa helposti terveellisiä aineksia eväisiin, eikä tarvi turvautua rantsujen pikkukahvioiden munkkikahveihin.

Seurasaaren eväitä

Seurasaaren jälkkäriä

Esimerkiksi Seurasaareen käytiin ostamassa kaupasta:
– savustettua lohta kalatiskistä
– kaksi ruissämpylää
– hedelmäsalaatin ainekset: banaani, päärynä, mansikoita, mandariini ja vesimelooni

Kun edellisenä päivänä oltiin päätetty Pihlajasaareen tehtävästä päiväretkestä, käytiin illalla jo ostamassa ainekset hyviin eväisiin.
Mun mielestä hyvät eväät ja niiden syöminen on jotenkin ihana juttu. Siitä tulee jotain muistoja jo lapsuudesta. Eväät on retken huippukohta! 😉 Eiks niin? 😀

Kukkamekko ja biksut päälle ja lippis päähän ja menoks!

Termari kädessä PIhliksen rantsua tallaten. 🙂

Termariin kahvit ja pahvimukit laukkuun. Salaattia ja pastaa kipossa ja eväitähän oli päästävä syömään melkein heti kun perille päästiin.

Vettä, leipä ja salaattia

Hyvä mieli, maha täynnä 🙂

Eilen aamulla käytiin tekemässä hyvä salitreeni ennen rantsuun menoa.
Mulla oli selkä-rinta-treeni edessä.
Lorna Janea ylle ja pyörän selkään.
Pyörällä tosiaan salille, samalla sain alkulämmön.

Lämmittelin rinnan penkillä ja pecdecillä.

Rintaa tein vielä muutaman liikkeen verran ja sitten selkää.

Ehkä paras kuva.. 😉

Selkää..

Lisää selkää. Ylätaljasta veto alas.

Näin ikkäästi.

Salin jälkeen kotiin suihkuun ja pieni lounas. Edellisenä päivänä tehtyä jauhelihakeittoa napaan ja sitten taas pyörät alle ja menoks.
Munkkiniemen rantaan kävi tiemme ja saatiin siitä retkestä vielä 14km pyöräilyä ”lisätreeniksi”.

Chillailua Munkassa 🙂

Päivälliseksi täytettyä paprikoita.

Illalla tein vielä iltapalaksi Fastin toista pudding-uutuusmakua: mustikka-vaniljaa.
Ja täytyypä nyt ihan oikeesti jopa yllätyksekseni todeta, että sekin oli hyvää.
Nää uutuusmaut on selkeesti parempia kuin ne vanhat. Mutta täähän on tietysti vain mun mielipide. 🙂

Fastilla on muuten nyt valokuvauskilpailu käynnissä, voi päästä ”Fastin enkeliksi”.
TÄSTÄ linkistä pääsee osallistumaan kisaan. Tekis vähän jopa itekkin mieli osallistua. 😉 Hih!

Nyt mä lähden pyörälenkille. Tuonne ihanaan auringonpaisteeseen.
Kaksi kärpästä yhdellä iskulla! 😉 Eiks ni? Aurinkoa ja treeniä. Ai että. Kyllä nautin.

Aurinkoista alkuviikkoa kaikille!! <3 puspus

Lippa, toppi ja housut: Lorna Jane
www.lavli.fi