”Sä olet mennyt pilaamaan kauniin vartalosi”
55
Näin mulle eräs oikeinkin kohtelias ja hyväkäytöksinen vanhempi herra tokaisi viime viikolla eräässä uimahallissa..
Multa on useamman kerran toivottu, että kirjoittaisin tatuoinneistani. Nyt kirjoitan. 🙂
Tatuoinnit herättää edelleen ihmetystä. Ehkäpä suurimmaksi osaksi nimenomaan vanhemman sukupolven parissa.
Se on mun mielestä tavallaan hassua, koska tatuoinnit on kuitenkin niin hirmuisen yleisiä.
Nykyään on jopa harvinaista jos jollain ei oo tatuointia. 😀
Mä oon ottanut mun ensimmäisen tatuointini 18-vuotiaana, pienen kukan selkään.
Sain mun muutamalta ystävältä synttärilahjaksi lahjakortin tatuointiliikeeseen.
Mua jännitti aivan pirun paljon. Mä astelin Duck’s Tattoo-nimiseen tatuointiliikkeeseen, joka silloin sijaitsi Kalevankadulla. Mulla oli yksi lahjakortin antajista mukana, tukena.
Siellä mut vastaanotti iso kalju mies. Oikein niinku perinteinen stereotypia tatskaajasta. 😉 😀
Ja sekös mua pelotti vielä vähän enemmän. Ja jotenkin hävetti. Siis se, että mä otan nyt tollaisen 2cm x 2cm kuvan. No eihän sitä tietysti olis pitänyt hävetä.
Olin piirtänyt itse tuon pienen kukan. Vähän niinku gerberan. 🙂
Toisen tatuoinnin otin myös samaisessa paikassa. Vajaa vuosi ekasta tatuoinnista otin tämän.
Olin päättänyt, että haluan kiinalaisen kirjaimen. Aika pienen. Käsivarsi oli mielessä paikan suhteen.
Tatuoija oli myös sama kuin ekalla kerralla ja yhdessä katsottiin mikä kirjain olisi kiva. Mä ihastuin kirjaimeen, jonka merkitys oli ”open-minded”. Se oli suomennettu siihen kirjaan, että ”laaja- avarakatseinen”. No sekös jos mikä sopi jo silloin kuvaamaan mun maailmankatsomusta.
Käsivarsi paikkana oli todella kivuton. Ja siitähän syntyi sitten mun tatuointirakkauteni. Halusin pian jo uuden. Kolmannen.
Kolmas kuva oli tuo perhonen. Kukan viereen.
Ystäväni Linda oli silloin töissä Tampereella eräässä tatuointiliikkeessä. Halusin tällä kertaa mennä ottamaan kuvan naiselle ja vielä tutulle sellaiselle.
Matkustettiin yhdessä parin kaverin kanssa Tampereelle ja mä astelin Lindan pakeille. Kerroin Lindalle, että haluaisin perhosen. Olin hahmotellut jotain kuvaa ja Linda piirsi siitä oman näkemyksensä ja ihana perhonen koristi pian mun oikeaa lapaluutani.
Tällöin olin parikymppinen.
Seuraava, neljäs tatuointi oli mun toisen kämppiksen kanssa ”kaveritatuointi”. Otetiin samanlaiset sydämet. Tai itse asiassa molemmat piirsi oman sydämen, jonka lävisti nuoli. Se oli vähän niinkun ”läppä”. Että otetaan tollaset. Ja mehän otettiin.
Meidän yhteinen ystävämme Ville teki silloin tatuointeja, hän tuli meille kotiin rustaamaan nämä sydämet ihoomme.
Mä olin muka jo ihan konkari ja mua ei pelottanut yhtään.
Tatuointia ottaessa kuitenkin pyörryin. 😀 Luulin olevani kovempi jätkä kun olinkaan. 😉
Viides tatuointini oli tähtikuvio mahaan. Olin piirtänyt tämän kuvion itse ja kävin sen ottamassa Punavuoressa jossain tatuointiliikkeessä. En enää muista mikä sen paikan nimi oli.
Tää taisi olla eka tatuointi, joka oikeesti vähän sattuikin. Mitä alemmas mentiin sitä enemmän se tuntui. Makasin pää alaspäin sellaisessa ihme penkissä. 😀
Sitten olikin seuraavan kaveritatuoinnin aika.
Otin hyvän ystäväni kanssa Tikun ja Takun. Tai oikeestaan ne oli ne RescueRangersin jäbät. 😉 Hyvin pieni kuva kylkeen. Mutta oli paha. Kylki oli jo tuolloin kipeä paikka. Muistan kuinka se kipu säteili jostain kohin ihan varpaisiin asti.
Seitsemäs tatuointi oli isälleni omistettu.
Isäni poismentyä tiesin jo heti, että halua jonkun tatuoinnin ottaa hänen muistolleen.
Kun vihdoin keksin, että mitä se olisi pääsin Saran neulan alle. Sara oli juuri ostanut omat tatuointivälineet ja teki harjoituskuvia itselleen ja muutamille ystävilleen.
Sain käteein Pappa-tekstin. Kutsuttiin isäämme Papaksi. <3
Seuraava, kahdeksas tatuointi oli Helinä-Keiju niskaan. Senkin otin Saran luona.
Olen aina tykännyt Helinä-Keijusta. Se on mun mielestä jotenkin herttainen hahmo ja vielä kun se liittyy ”ikuisesti lapsi”-tarinaan, Peter Paniin. 🙂
Muokattiin siitä kuitenkin ”mun värinen”. Niskaan tatuointi myös sattui jonkun verran, plus siihen liittyi ihana pikku lisä, tatuointikoneen surina korvan juuressa. Välissä tuntui siltä, että ois porattu suoraan kalloon. 😀
Yhdeksäs tatuointini oli tikku-ukot jalkapöytiin. Tän idean sain kun selailin silloisessa työpaikassa erästä vaatekatalogia. Siellä oli tyttö, jolla oli jalkapöydissä kuvat. Ihastuin siihen paikaan. Piirsin itse ukkelit ja kävelin taas Saran luokse.
Olin kuullut, että jalkapöydät on kivuliaat paikkana. Mutta halusin kuitenkin. 🙂
Ihanat niistä tuli! Mutta kerran pari jouduttiin kuvanteot keskeyttämään ja vähän puhaltelemaan. Meinas olla pyörtyminen taas lähellä. 😀
Sitten kymmenes tatuointi oli ensimmäinen iso kuvani.
Se oli sulka reiteen. Tämän teki taasen ihana Linda. Linda piirsi kauniin sulan ja yhdisti sinne vielä nuotteja, kuvaamaan vähän mua.
Tää on mun yksi lempi tatuoinneista edelleenkin. <3
Yhdestoista kuvani oli timantit käsivarteen. Olin ajatellut vain yhtä isoa timanttia. Linda ammattilaisena kuitenkin ehdotti, että laitettaisiinko kolme. Hän oli piirtänyt kauniit timantit ja teki kuvansiirron mun käteeni ja avot! En enää hetkeäkään epäillyt, että pitäisikö niitä sittenkin olla vain yksi.
Kahdestoista tatuointini oli My Little Pony käsivarteen. Itse asiassa käsivarressa oli jo ennestään teksti ”Wish it, Dream it, Do it”, jonka Sara oli tatuoinut. Eli tämä ponihan oli siis jo kolmastoista kuvani. Sitä kehiteltiin Lindan kanssa parilla kerralla sitten vielä vähän isommaksi ja loppujen lopuksi siitä tuli ”puolikas hiha”.
Viimeisin tatuointini on isoin kaikista ja kaikkein kivuliain.
Senkin Linda on mulle tehnyt. Hän myös suunnitteli koko kuvan. Pyysin vain, että kuvasta näkyisi mulle rakkaat asiat: tanssi ja musiikki.
Kuva tehtiin neljässä erässä. Ensin tehtiin vain ääriviivat. Sitten sitä väritettiin kohta kohdalta. Joka kerta kuvaa tehtiin n.3-4h. Sitten iho alkoi olla aina niin kipeä, ettei pystynyt enää jatkamaan.
Ja sitten vihdoin valmiina se näyttää tältä:
On niiiiiin super kaunis!!! <3
Mitä te tykkäätte tatuoinneista? Onko teillä niitä paljon? Vaiko ei yhtään? 🙂
55 kommenttia
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Oon vasta täyttänyt 18 nii ei oo vielä tatskoja, mutta suunnitteilla on ottaa joku, joka kuvaa mun 35ä pudotettua painokiloa 🙂 mää rakastan noits tikku-ukkeleita sun jalkapöydissä, ihanan erilaiset ja raikkaat! Myös tuo uusin tatska sulla on tosi tosi hieno.
Kiitos ihanasta blogista 🙂
Oih, siinäpä vasta hyvä syy ottaa tatuointi. <3
Onnea noin hienosta tuloksesta. 🙂
Uimahalli on kyllä paha paikka välillä. Oon ittekin saanut siellä ikäviä kommentteja tatuoinneistani ja jos huomaan, että joku alkaa tuijottaa käsivarttani vaikka suihkussa niin helposti käännyn käsi seinään päin kun en vaan jaksa mahdollsta kommenttia tai sitä katsetta jos se on negatiivinen.
Musta toi sun käsivarsi on tosi hieno, erityisesti poni. =)
Mä en enää ees käänny. 😀 Hah! Mä jopa tykkään siitä, että se ärsyttää ihmisiä. Hihi. 🙂
Toi on niin jännä miten ihmiset tulee kommentoimaan asioista, mitä on TOISEN iholla. Aika heikosti menee, jos jonkun toisen iholla olevat kuvat häiritsee omaa elämää niin paljon, että siitä pitää huomauttaa.
Oli hauska asustella UK:ssa juuri sen tatuointikulttuurin vuoksi. Siellä oli tatskoja vanhoilla enemmän kuin nuorilla. Ihan tosi monella vanhalla, jo harmaantuneella miehellä, oli tatuointeja. Eikä varmasti kukaan tullut sanomaan mun tatuoinneista mitään. Ootan kyllä innolla mikä meininki täällä Suomessa sitten on. Katotaan mitä sanon siinä tilanteessa takaisin, kun noottia tulee siitä, mitä MÄ olen OMALLE iholleni mennyt tekemään. Vielä en tiiä miten reagoin, mutta kiehun tässä jo pelkästä ajatuksesta. 😀
Mulla on jalkapöydässä se koko jalkapöydän kokoinen lehmä. Oli kyllä arka paikka. Koko puolitoista tuntia meni silti ihan yhteen putkeen ilman puhaltelutaukoja, mutta mulla on tosin aika korkea kipukynnyskin. Kiroilin kyllä. 😀 Suomeksi oli hyvä kirota siinä skotlantilaisen neulan alla. 😉 Ja toiseenkin jalkapöytään tulee joskus kuvaa, eli tarpeeksi ei selkeästikään sattunut. 😀 Jalkapöytä on mun mielestä nätti paikka tatuoinneille.
Tää oli kiva ja mielenkiintoinen postaus, heti piti klikata auki vaikka olin vissiin tekemässä jotain ihan muuta sitä ennen. Enää en muista mitä. 😀
No niinpä Heidi!! Sitä mäkin, miten hemmetin huonosti sen ukkelin asiat on että piti ihan asiakseen ottaa ja tulla sanomaan. 😀 Haha!
Oon myös kuullut, että muissa maissa suhtaudutaan tatskoihin ennakkoluulottomammin kuin Suomessa.
Jalkapöytä on tosiaan arka paikka. Se sun lehmäs on ihana. Hih <3
Tuo sulkatatuointi on aivan upea!
Oon odottanut, että täytän 18v ja haluan sitten tatuoinnin, olen monta vuotta sitten jo suunnitellut millaisen haluan. Ensiviikolla täytän ja sitten odotukseni palkitaan! 😀
Kiitos Jonna <3 Mäkin tykkään siitä hirmuisesti!
No mutta ihanaa, ensi viikolla saat sitten ekan tatuointisi! Onnea siitä ja onnea myös täysi-ikäisyydestä! 🙂
Minulla ei ole yhtään tatskaa. Eikä yhdelläkään minun ystävällä ole. Todella harvalla kuka opiskelee samaa alaa yliopistolla, kuin minä on tatskoja (sauna illoissa voi vakoilla). Mutta ei nämä insinöörit ole yleensä kaikista räväkimmän näköisiä.
Hihi 🙂 Ehkä se näin sitten menee. 🙂
Tatuoinnit on hienoja ja varsinkin niiden takana olevat tarinat. TIetysti joskus ihmettelee, että miksi joku on JUST tuommosen ottanu. Eli ei itse moista voisi kuvitellakaan iholleen. Samaa voi joku ajatella minun kuvistani ja itse en taas voisi kuvitella luopuvani niistä 🙂
Teen töitä lähihoitajana ja muutama kuva on näkyvillä. Neutraalit ja kauniit käy minusta mihin työhön vaan. Hoidettavani ovat aina vähintäänkin +75v ja enpä ole yhtään pahaa sanaa kuullut. Hyvää vain 🙂
Niinpä. 🙂
Ihanaa kun sulla ei ole tullut pahaa kommenttia vanhuksilta. 🙂
Mä diggailen eniten tosta My little ponysta! Tykkään tosi paljon tatskoista, varsinkin värillisistä! Mä en oo juurikaan saanut kommentteja ”oot pilannut sun vartalon” liittyen mun tatskoihin vaan lävistyksistä, joita mulla oli huimat kaks kasvoissa ”onks sulla mopon varaosat kasvoissa”, ”miks noin kaunis tyttö on pilannut kasvonsa” yms. Muuta yhtä mukavaa 😀 Salilla suihkussa muutama vanhempi nainen on kehunut tosi paljon mun tatskoja, mikä on ollut tietysti mukavaa 🙂 mulla on itellä iso lintu selässä (mun eka) ja ainut väritön tatska, kaks lintua hyvä & paha rintojen yläpuolella, muffinit jalkapöydissä ja lootuksen kukat molemmissa käsissä ja kirsikkapuunkukkia selässä jatkuen ojentajaan. Haluisin lisää tatskoja: kukkia, herkkujen kuvia ja timantteja 😀
Se on kyllä ihana! 🙂 Mä en ees osaa oikein sanoa, että mikä on mun lempparein. Kyllä toi poni on siellä kärkipäässä.
Oi miten ihanan kuuloisia tatskoja sulla. Eikös niin, että mä tein sulle sen stailauksen viime syksynä? Muistan, että silloin ihailin jo noita sun kuvia. Mäkin haluaisin muffinit johonki. Hihi.
Ja hitto noita lävistyskommentteja! 😀
Mä oon ihan rakastunut tatointeihin!! Mulla on nyt risti niskassa, 5 lintua vasemmassa kädessä ja teksti kyljessä. Mikään ei oo mua ”sattunut” mutta voin niin samaistua tohon kylkeen että se kihelmöi varpaissa asti 😀 Tän kuun lopulla meen ottamaan oikeaan olkavarteen kuvan ja haluisin rakentaa siihen käteen hihan 🙂 ihania ovat ja varsinkin jos on joku merkitys. Ei oo väliä miten muut ne näkevät, sillä itselle ne voi olla vaikka kuinka tärkeitä juttuja <3
Näinpä juuri. Itselle tärkeitä juttuja. Se on tärkeintä. Sehän on kuitenkin oma iho, ei sen pitäis pahoittaa kenenkään muun mieltä. 🙂
Mulla on myös pari tatuointia, joista olen saanut muutaman kerran vähän samantyylisiä ”kauniin vartalon pilaamis” -kommentteja (nimenomaan vanhemmilta ihmisiltä). Mun mielestä tatuoinnit on jokaisen oma asia. En ole varma, tulenko tykkäämään omista tatuoinneistani esim. 10 vuoden päästä, mutta ei sillä oikeastaan ole mulle edes niin väliä. Ainakin tatuoinnin ottamishetkellä olen halunnut sen tosi paljon ja tatuoinneista on ollut mulle paljon iloa. 🙂
Joo kyllä se on tosiaankin jokaisen oma asia. Ja mä uskon, että jos tatuointi on ottamishetkellä ollut sellainen minkä haluaa todella paljon ja on tykännyt tosi kovasti siitä kuvasta, niin sellaista kuvaa ei ala missään vaiheessa inhoamaan. 🙂
minulla on 7 tatuintia ja seuraavaan kuvaan on jo aika varattu..
On monesti kavereitteni kanssa ollut keskustelua asiasta kun jotkut ihmiset leimaa ihmisen tatuointien perusteella, ajattelematta vaikka onko tatuionnilla jokin syvempikin merkitys.
Minulla on kädessa teksti look deeper than the ink=katso mustetta syvemälle. juuri sen takia koska itseäni ärsyttää tuo leimaaminen todella paljon,
Ja jokainen tatuointi on omanlaisensa ,se on yksi hyvä tapa osottaa personnalisuuttaan.
Ja noi sun jalan tikku ukot on ihan sairaan söpöt, oon kattellu niitä melki joka kuvassa 🙂
Aivan ihana tuo teksti!! Vitsit, tekis mieli ihan kopioida idea! 😉
Munkin mielestä tatuoinnit on hyvä tapa osoittaa persoonallisuuttaan. Ja tuoda omia juttuja muiden näkyville niiden kautta.
Tää sun viimeisin on niin kaunis… 🙂 Mulla on kädessä yksi tekstitatuointi ja oon sen ottamisen jälkeen haaveillut kuvasta pohkeeseen, mutta en oo saanut varattua aikaa…
En tiedä, onko se vaan tää Suomi vai tietynikäiset ihmiset, mutta huomasin joulun aikaan ulkomailla, että monella vanhemmalla ihmisellä on tatuointi! Lähinnä ns. hippi-ikäisellä 😀 Asiaan ei tuu muuten juuri kiinnitettyä huomiota, mutta uima-altaalla luonnollisesti tatuoinnit näkyivät… Ja ihmettelin, miten niihin suhtaudutaan niin kriittisesti, vaikka jo omat vanhemmat ja heitä hieman vanhemmat on ”raivanneet tietä” ja lähes jokasella 20-vuotiaalla on tänä päivänä tatuointi… Kaikki eivät ymmärrä, että tatuoinnit eivät välttämättä oo kantajalleen ”vain koriste” vaan saattavat merkitä paljon enemmän 🙂
Kiitos Petra <3
Pohje on kanssa tosi kaunis paikka!
Joo siis just vastasin kanssa tonne ylemmäs Heidin kommenttiin, että on jännä miten tähän(kin) asiaan suhtaudutaan ulkomailla paremmin. 🙂
Ja tosiaankin tatuoinnit usein merkitsee jotain kantajalleen.
et taida julkaista negatiivista palautetta, mutta kun mielipidettä kysyttiin niin vastataan, olen kyllä samaa mieltä tuon sun uimahalli kommentoijan kanssa vaikka en ookkaan vanha, todella moni pilaa mielestäni kroppansa noilla töherryksilllä vaikka niihin kuinka liittyisi hieno tarina tai muisto yms,tai vaikka tekijä olisi kuinka taitava. varsinkin iän myötä moni alkaa katua nuorena otettuja kuvia. ja kroppa muuttuu iän ja esim raskauksien jälkeen ja venyneessä nahkassa kuva onkin ihan järkky, no onpa bisnestä näille tatskojen poistajille. mun kanta on siis ehdoton yök.
Tottakai mä julkaisen negatiivista palautetta. Jos kommentit ovat asiattomia, niitä en julkaise.
Mutta tähänkin asiaan jokaisella on oma mielipide. Siksipä sitä kysinkin. 🙂 Minä rakastan niitä, sinä et.
tatuoinnit on jees 🙂
Jokaisen oma juttu. Ymmärrän niitä jotka ottaa paljon, kuin myös niitä jotka eivät halua. Mulla itselläni on 3 ja neljäs suunnitteilla.
Näinpä juuri! 🙂 Jokainen päättäköön tämänkin asian itse, omalla kohdallaan. 🙂
Mä sain 17-vuotislahjaksi ekan tatuoinnin äidiltäni (joka siihen asti oli uhannut tehä mut perinnöttömäksi jos koskaan otan tatuoinnin, mutta sitten se halusikin itselleen ja tarjosi mullekin :D). Olin jo aiemmin päättänyt, että haluan enkelin selkään, mutta valmista kuvaa ei ollut. Tatuoijan luona löytyi sopiva keijukirjasta, joka sitten muokattiin suojelusenkeliksi. Itsehän en kuvaa koskaan ole nähnyt, koska se on selässä, lapaluun ja rangan välissä, vasemmalla puolella, koska sillä puolella on myös sydän. Tykkään siitä kuvasta ihan hirmuisesti. Seuraava kuva laitettiin alle kaks vuotta myöhemmin solisluun alle ja voin sanoa, että se kyllä sattui! Vaikka on todella pieni ja väritön, mutta siihen tehtiin varjostuksia, mikä teki todella kipeää, mutta rakastan mun ruusua. Parin vuoden kuluttua otin tekstitatuoinnin, olin jo pitkään haaveillut, että laittaisin siihen ”dream”. Edellisenä iltana arvoin pitkään kuitenkin ”hope” ja ”live” välillä ja lopulta päädyin kirjoittamaan ”live” nilkan sisäsyrjään. Kuten yksi työkaverini kerran totesi: ”Teit ihan oikean valinnan”, oon ihan samaa mieltä ja ehkä tää omalla käsialalla kirjoitettu (mutta ei tatuoitu :D) sana on tärkein kaikista. Viime lokakuussa kyynärvarren sisäpuolelle piirrettiin äärettömyyden merkki, jonka toisessa lenkissä on ankkuri. Se muistuttaa, että aina on toivoa, vaikka ei siltä tuntuisikaan.
En tiedä, mitä mieltä oon näistä myöhemmin, mutta nyt ainakin kaikki on tärkeitä. Ehkä joskus kadun, mutta sitten voin myös katsoa niitä ja muistaa, mikä niiden merkitys on ollut ja on. Nyt haaveilen pienestä Pikku Myystä nilkkaan, samaan jalkaan kuin ”live”, mutta toiselle puolelle.
Sulla on Monna makeita tatuointeja ja varsinkin toi uusin, VAU! Itse en kyllä ikinä kestäisi sellaista kipua. Myös noi tikku-ukot on niin symppikset 😀
PS. Sulla on ihana blogi ja rakastan sun ”paasauksia” 😀 Älä muutu!
Ihana, että sun äitis on kuitenkin ollut se joka on sitten ekaan tatuointiin antanut hyväksynnän jopa lahjan muodossa. 🙂
En jotenkin usko, että jos tatuoinneistaan pitää nyt niin niistä ei jostain syystä pitäisi myöhemmin. Niistä tulee osa omaa vartaloa ja ihoa. 🙂
Kiitos! <3
Tota mä oon aina sanonut kaikille! Että tatuoinneista tulee niin osa mua ja mun vartaloa, ettei niitä tavallaan edes huomaa enää. Mulla on tällä hetkellä seitsemän tatuointia, ja oikeastaan kuusi ensimmäistä on otettu ihan vain koristeeksi, koska tykkään niistä. Niissä ei mitään kummempaa merkitystä eikä mun mielestä mitenkään välttämättä tarvitsekaan. Viimeisimmässä kuvassa on kuitenkin tärkeä merkitys mulle itselleni.
Ja yksi yleisimmistä argumenteista, mitä kuulee, on se, että vanhana nää tatskat näyttäisi kamalilta ja kadun niitä varmasti. On se kyllä jännä, miten muut tuntuu etukäteen tietävän, mitä mä tulen joskus katumaan 😀 ja eiköhän vanhana roiku vähän kaikki paikat muutenkin, tekeepähän pari kuvaa siellä kropasta mielenkiintosemman 😉
Tähän on pakko laittaa tää linkki:
https://kaileemekia.files.wordpress.com/2013/08/frabz-people-say-oh-what-will-you-do-when-youre-old-with-all-those-tat-4ffba7.jpg
Hihi! 😀
Ja oot ihan oikeessa, tatuoinneista tulee todellakin osa itseä ja siksi niitä ei tavallaan tosiaan enää edes huomaa. Toki huomaa, mutta ei sillä tavalla noteeraa niitä ihan koko ajan. 🙂
Mä en ole itse yhtään tatuointi-ihmisiä. Pidän enemmän ns. puhtaasta ihosta ja lähes jokainen näkemistäni tatskoista on ollut mun mielestä rumia. Sillä ei tietenkään ole mitään väliä, koska eihän ne mun iholla ole. 🙂 Ja jos itse tykkää niin mikäs siinä! Mä vaan ihmettelen sitä miten hepposin perustein ihmiset joskus niitä ottavat. Tuntuu että todella usein ihmiset menevät ottamaan tatskoja ihan hetken mielenjohteesta ja aina niitä kliseisiä lauseita tai kuvia. Tietenkään tämä ei ole multa pois mitenkään, mutta ihmetyttää se että niin moni ihminen on oikeasti valmis kantamaan ihollaan kaiken maailman 18-vuotiaana otettuja kuvia ja lauseita. Olen monien tuttujeni mielestä vanhoillinen, kun ajattelen näin tatskoista, mutta musta on jotenkin karuakin että nykyään on varmaan yleisempää että on tatska kuin että ei ole…
Mutta jokainen tekee tavallaan eikä tosiaan kellään ole oikeutta mennä toisen ihoa tolleen missään uimahallissa haukkumaan. Itselleni on kyllä joskus vaikeaa, kun joku kaveri hankkii tatskan, josta en pidä yhtään enkä tietenkään halua toista loukata. Olen sitten vaan sanonut jotain että ”sopii hyvin sulle”, kun en viitsi olla sanomatta mitään, vaikka en siitä tatskasta ollenkaan pitäisikään. 😀 En tiedä mitä siinä tilanteessa oikeastaan olis sopivinta sanoa.
Juurikin näin. Jokainen tekee tavallaan. Ei kaikkien pidä tykätä tatuoinneista. 🙂 Mutta juuri kuten sanoit, järkevä ihminen ei mene tuntemattomien ihoja haukkumaan. 😀
Uusin tatuointisi ja jalkapöytien ukkelit on mun suosikit, muutenkin sulla on kyllä varsin kivoja kuvia. 🙂 Mulla on yksi tatuointi, joka kuvaa lapsiani. Niin kaunis, niin rakas. Äiti ei tykännyt, mutta ei tarvitsekaan. Ihan oma asiahan se on mitä iholleen haluaa. Muutenkaan en ymmärrä miksi joillain ihmisillä on niin suuri tarve puuttua toisten ihmisten asioihin.
Kiitos 🙂 Mäkin tykkään niistä kyllä hirmuisen paljon. <3
Oma asiahan se todellakin on. Mulla äiti oli muutaman ekan tatuoinnin jälkeen vähän että "no meinaatko vielä montakin ottaa". 😀 Mutta sitten kun huomasi, että ne on mun juttu ja otan niitä joka tapauksessa, niin onkin alkanut tykätä niistä. 🙂
Pakko oli kommentoida , kun näin tän aiheen ! Eli itselläni on tatuointeja , samoin vanhimmalla tyttärelläni .Keskimmäisellä on toistaiseksi lävistyksiä, miettii tatskaa ja nuorimmaisellani , pian 18 v. , ei vielä mitään. Minusta jokainen saa näyttää just siltä kun haluaapi ja naisten tatskat ovat ihan yhtä hyväksyttäviä kuin miesten, tuskin kukaan huomauttelee nuorelle miähenalulle että miksipä oot itsesi tatskoilla pilannut ?! Heh, suvaitsevuutta lisää sillä kuten täällä moni on todennutkin että vaikka itsellä ei tatskaa olekaan ,niin ei haittaa jos frendeillä on . Kannattaa lukaista upee kirja , NAISEN IHOLLA , siinä eri-ikäiset naiset kertovat omista tatskoistaan. Hyvää jatkoa sulle Monna ; varmaan olen vähän yli-ikäinenkin lukeen sun blogia näin 47v. , mut sun tapa kirjoittaa on hauska ja liikunta,ruoka ja positiivinen elämänasenne ovat ihania ja kiinnostavia lukuaiheita ihan kaikenikäisille 🙂 Ihanaa Kevättä ja jatka samaan malliin <3
Ihana kun kommentoit. Ei mun blogissa oo mitään ikärajaa! 😀 Oon paljon saanut kommenttia eri ikäisiltä. 🙂
Mulla on tuo Naisen Iholla-kirja. Se on ihana! <3 Sitä tekee mieli selailla aina väliläl uudestaan ja uudestaan vaikka oonkin jo kaikki tarinat lukenut. 🙂
Ihanaa kevättä myös sulle! <3
Heissan,
piti ihan tulla kommentoimaan kerrankin, kun aihe lähellä sydäntä, ja kun muutenkin aina säännöllisen epäsäännöllisesti blogiasi luen.
Minulla on koko selän kokoinen tatuointi (niskasta pakaroiden yläpuolelle) ja kyllä välillä Suomessa tulee kylmää kyytiä, kuinka ”hullu” olenkaan ollut. Pahimpia kommentoijia on olleet keski-ikäiset naiset. Itse rakastan selkääni todella paljon ja sillä kuvalla on suuri ja surullinenkin merkitys. Onneksi kuva jää arkisin aina piiloon, niin ei tule pahaa silmää kovin usein 😉 . Ulkomailla ollessa taas moni tulee kehumaan selkääni ja ei ole yksi eikä kaksi kertaa kun ihmiset ovat halunneet kuvata selkäni itselleen muistoksi (varsinkin Jenkeissä tapahtunut usein 😀 ).
Sitten vielä kun ihmiset kuulee mitä teen työkseni ja näkevät tatuointini niin alkaa uskomaton hämmästely siitä miten minun alalla (ja koulutustaustalla) olevalla henkilöllä voi olla tuollainen jättitatuointi, ja kun olen niin nuorikin vielä… Ihan niinkuin työ tai koulutus määrittelisi minuuteni… Tai ikä, että mitä voin tehdä ja mitä en (ja olenhan jo kuitenkin 30 vuotias, etten ihan teini enää 😉 ).
Alkuun puolustin nahkaani hyvinkin terävästi, mutta nykyään en jaksa enää vaivautua. Yleensä tokaisen kommentoijille vaan jotain että ”minulla ei ole tapana arvostella toisten ihmisten ulkonäköä, joten jättäisitkö sinäkin sen fiksuna aikuisena tekemättä” tai muuta vastaavaa…
Seuraavaksi alkaa minulla käsien värittäminen. Toki ihan full-sleeveä en sen työn takia voi ottaa ;), mutta jos joskus voin jäädä leikkimään kotirouvaa, niin menee kyllä koko käsi värityksen alle. Itse tykkään siis isoista kuvista :D.
Sun my little pony tatuointi on upea!
No mutta heissan! 🙂
Kiva kun tulit kommentoimaan!
Nyt täytyy kyllä sanoa, että mielenkiinto heräsi että millä alalla olet!! 😀
Tosiaan tuossa pari muutakin kommentoi tuosta ulkomailla versus Suomessa tatuointeihin suhtautumisesta ja tosiaankin se taitaa niin olla, että tähän(kin) asiaan suhtaudutaan ulkomailla paremmin. 😉
Mäkään en oikein enää jaksaa ”puolustella”. Tällekin ukkelille hymyilin vaan kauniisti (oikein erityisen) että juujuu, mielipideasioita nämäkin ovat.
Haha, rahoitusalalla päällikkö/esimiestehtävissä. Että niinkin kummallinen ala 😉
Tatuoinnit ei oo mun juttu, en lähtökohtaisesti tykkää vaikka jotkut kuvat onkin tosi hienoja. Sun tikku-ukot on kyllä hauskat 😀 Ei mua kuitenkaan häiritse muiden minkäänlaiset tatuoinnit mut ehkä se on just noin et niitä on niin paljon. Mua ei häiritse myöskään jos joku pukeutuu tai sisustaa täysin eritavalla kuin mä. Voin sen mielipiteeni sanoa jos kysytään mut muuten oon sitämieltä et kaikkea ei tartte ääneen sanoa mitä sylki suuhun tuo.
M
Hitsit miten hyvä vertaus toi sisustaminen tai pukeutuminen! Justiinsakin näin. Eihän se kenenkään elämään vaikuta miten joku toinen pukeutuu, sisustaa tai tatuoi ihonsa. 🙂
Tatuoinnit. Ne on kyllä munki intohimo ollu aina. Taisin ekaa kuvaa kinuta mutsilta ennenkä olin täyttäny 10v, mutta 15 vuotiaana viimein sain tahtoni läpi! Ja siitä asti on aika tasasen tappavaan tahtiin muste lisääntyny ja 11 kuvaa on nyt kaiken kaikkiaan ja ideoitakin pursuaa siihen tahtiin, ettei loppua neulomiselle näy. 🙂
Se on jännä miten niistä kuvista tulee niin luonnollinen osa omaa ihoa, että niihin ei ite kiinnitä yhtään huomiota ennenkä huomaa keräävänsä jossain pitkiä katseita ja tajuaa, ettei se tuijotus suinkaan johdu mun häikäisevästä kauneudesta. :’D
Hauskoja kuvia sulla ja kiva spontaani tapa ottaa kaveri kuvia yms. Ite oon välis niin nipo noiden kuvien suhteen, että naurattaa. Tarkkaa harkintaa ja viilausta. Mietin joskus, että miten mun tatskari kestää mua. Hahhah.
Kylki on kyllä pahin ikinä! Minkään muun kuvan teon aikana en oo päästäny inahdustakaan. Kyljen aikana kyllä marisin, ku pieni lapsi. 😀
http://retkivanukas.blogspot.fi
Haha! 😀 Aika nuorena oot jo ekaa kinunnu! Hih.
Mullakin tuntuu, että uusia ideoita kuville satelee koko ajan. Tosin ton uusimman kylkikuvan jälkeen on vähäks aikaa se palavin himo laantunut. 😉
Mulla on pari tatuointia. Yksi pienempi ja yksi isompi jota on jo kertaalleen jatkettu ja jatkoa seuraa syksyllä, kunhan vain tiedetään mitä syntymäpäivä sinne pitää uudelle perheenjäsenelle naputella. Mä tykkään eniten tatuoinneista joissa on taustalla joku juttu. Sen lisäksi omien kohdalla pidän hyvänä sitä, etten näe niitä päivittäin (ovat selkäpuolella) joten sitten kun ne sattuu peilistä silmiin ”ai onpas nuo kivannäköiset”. Silti suunnittelen että joskus ottaisin jonnekin nilkkaan/jalkapöytään yms. josta tatuointi on mahdollista nähdä. Kuitenkaan vielä ei ole tullut otettua koska kaipaan niille kuville jonkin tarinan.
Musta tatuoinnin ulkonäkö riippuu monesti siitä miten sen kantaa. Sulle tatuoinnit sopii, koska sä kannat ne ylpeydellä ja ne on hyvin tehty. Kännissä tehtyjä töherryksiä en tosin pitäisi kauniina kenelläkään 😀
Tatuoinnin ulkonäkö oikeesti riippuu siitä miten sen kantaa. 🙂 Ja kiitos, mä kyllä oon ylpeä jokaisesta mun kuvasta.
Tarkoituksen sisältävät kuvat on hienoja. Mulla ei ehkä kaikkiin oo syvällistä tarkoitusta, mutta joku ”juju” niihin aina silti liittyy. 🙂
Minusta nuo sun tikku ukot on ihanat!
Sopii kuin nenä päähän juuri jalkapöytiin. Kerrassaan hurmaavat!
Tanssija on myös upea taidonnäyte.
En tykkää suttuisesta oravasta ja helinäkeijukin on vähän juostenkusten tehdyn näköinen.
Kadutko Monna mitään kuvaasi?
En kadu mitään kuvaani 🙂
Tiku (suttuinen orava) on muisto siitä hetkestä ja ystävästä. Helinä-Keijukin on oma persoonallinen kuvansa. Ei mikään täysin ”kopioitu” keiju. 🙂
Mun tatuoinnit tavallaan kuvastaa mun elämää ja asennetta elämään, ehkäpä myös sitä elämänvaihetta, jossa tatuointi on otettu. Ensimmäisestä tatuoinnistani vasta myöhemmin huomasin että se niin kuvasti mun silloista sisintä, sydän, jonka yli/ympäri menee ruusunoksat, sellaisen mä silloin nuorena halusin… Nyt on uuteen aika varattu 😉 täytyskin ehkä joskus tehdä postaus omista kuvista, joita muutama kertynyt 🙂
http://outinfitness.fitfashion.fi/
Joo kyllä ne usein kuvastaa sitä elämänvaihetta. Ja ainakin tosiaan kertoo kantajalleen muistoja siitä elämänvaiheesta. 🙂
Tee ihmeessä joku kerta postaus sun kuvista! Vaikka sitten ku oot hankkinu sen uuden. 🙂
Mulla on selässä melkeen koko selän peittävä jättiläisauringonkukka joka herättää aina huomioo ja kysymyksiä. Usein kysytään miks. No miks ei. Se on minun selkä ja minun on siitä pidettävä, ei muiden. En nykyään jaksa enää selittää kenellekkään, missä kukan juuret on – ei kuulu muille.
Tosi upeet tatuoinnit sulla! Tykkään kovasti. Mulle tulee elokuussa uutta iholle ja odotan sitä jo innolla 🙂
No siis nimenomaan MIKS EI? 🙂 On varmaan upea tuo sun kuvasi.
Mullakin ihan heräsi tässä taas vähän tatskakuume ku näitä kommentteja lueskelen. 😉 Hih
No oikeassahan se uimahallin ”kohtelias setä” oli (tosin tuon kohteliaisuuden ois voinu omana tietonaankin pitää), kyllä tatuoinnit on ikuisia ja useimmat melko rumiakin, etenkin huonosti tehdyt. Noista sinun tatuoinneistasi ainoastaan tuo sulka on laadukkaan näköinen, muut on vähän kuin jonkun lapsen piirrustuksia. Tuo kylkeen tehty iso tatuointi on ihan hieno periaatteessa, tosin näyttää että se on liialla varjostamisella tehty liian tummaksi ja epäselväksi. Mutta tämä on vaan minun rehellinen mielipide, kun kerran näitä halusit, ei pahalla. 🙂 Itse en ole vielä yhtään tatuointia ottanut, kymmenen vuotta harkinnut ja pähkännyt että millaisen haluan. Sitten pitäisi vielä löytää joku taitava tekijä, jolle en ole se ”eka harjoitustyö”. Kirjoitit että ”Nykyään on jopa harvinaista jos jollain ei oo tatuointia.” Ei pidä paikkaansa. Tiedän kyllä monta ihmistä jotka eivät ole yhdelläkään tatuoinnilla ihoaan koristaneet, ei se nyt niin tavatonta ole.
Itselläni on 3 tatskaa ja yritän kovasti pitää määrän siinä… Mutta 2 uutta ideaa on jo päässä. Jaiks! =D Itellä kaikki tatskat on mustia..en ikinä vois kuvitella ottavani värillistä. Yäk. 😉
Sun tarinasi kohdalla alkaa jo vähän suututtaa – miten kukaan kehtaa..? Vanhuuden tai lapsuuden piikkiin menee moni asia, mutta tietyn sydämensivistyksen uupuminen on monissa tapauksissa jo silkkaa typeryyttä joka tulee aina jättää omaan arvoonsa.
Mulle on kertynyt tatuointeja melko runsaasti aina siitä asti kun täysi-ikäistyin. Pikkuponejakin löytyy rinnasta – kolme. 😀 Tatuoinnit ovat omia ja yksin minun. Harvoin kukaan niistä mitään negaa heittää. Tavallaan tatuointeja ei enää edes muista. Ne vaan kulkee mukana huomaamatta. Ja kertooko ne musta oikeastaan mitään..? Ehkä menneisyydestä enemmän kuin nykyminästä.
Tää oli mun eka kommentti sun blogiin. Oon seurannut jo pidempään, kaikkineen hyvin innostavia juttuja sulla! 🙂
Jo lapsesta asti olen halunnut tatuointeja, liekö syynä se että jo edesmennyt isäni oli tattoo artist ja perheessäni ainoa tatuoimaton on isoveljeni. Faijahan oli näitä vanhan liiton seiloreita eli täynnä kuvaa, mutsi taas on kantanut koko aikuisikänsä vain yhtä kuvaa. Sisko leimautti nahkansa ensimmäisen kerran heti kun täytti 18. Meillä siis ehdoton sääntö oli että lävistykset on ok mutta tatskoja sai ottaa vasta kun oli täysi-ikäinen ja thank god siitä, tai mun yläselkää komistaisi jäätävän kokoinen teiniangstissa haluttu pentagrammi!!!
Ekan tatuoinnin otin parikymppisenä isän muistolle. Aitoa old schoolia, faijan eräästä vihosta vuodelta -82. Se ei ole täydellinen eikä suora kopio alkuperäisestä ja kaipaisi korjausta, mutta samalla toisaalta haluan säilyttää sen tuollaisena, jotta juurikin se alkuperä näkyy siinä. Tänä keväänä aloitin hihaprojektin, johon tuo lapaluussa hengaava first tattoo olisi myös tarkoitus saada myöhemmin mukaan.
Itse olen naimisissa ihmisen kanssa joka ei tatuointi-intoani jaa ja välillä kuulenkin kommenttia että et pilaisi ihoasi. No ne on makuasioita ne ja se ihminen rakastaa mua niistä tatuoinneista huolimatta. Samoin kuin mä häntä ihan naturellina. Kaikesta ei tarvitse olla samaa mieltä, mutta jotkin asiat voi silti hyväksyä.