Saako PT istua?

Multa on useampaan otteeseen pyydetty postausta mun työstä ja omasta firmastani.
Ja ajattelin teille nyt sellaisen rustata, sillä kohta on tasan kaksi vuotta siitä kun perustin firmani nimeltä
MT Personal Training.

Kun aloitin pt:n työt kesäkuussa 2012, olin ollut työttömänä tammikuusta asti.
Se oli viisain päätökseni pitkiin aikoihin. Kun työni edellisessä (kauhukammiossa) työpaikassani loppui päätin, että nyt en lähde seuraavaan työpaikkaan vaan sen takia että on saatava jostain rahaa. Päätin, että annan itselleni pari kuukautta aikaa miettiä että mikä musta tulee isona.

Mietin kauan vaihtoehtoja, olin ollut vaatetusalalla, asiakaspalvelutyössä, myyntihommissa ja liikunta-alalla.
Löytyisikö näistä joku ala, mikä kiinnostaisi mua loppuelämän?!
Tätini ja äitini sai sitten aikaan sen viimeisen varmistuksen asiasta. Liikunta-ala on mun juttu.
Vuonna 2005 olin opiskellut Kisakallion Urheiluopistolla LOP-tutkinnon. (liikunanohjauksen peruskurssi) Koulu kesti syyslukukauden. Siellä me asuttiin Kisakalliossa ma-pe ja opiskeltiin niin pirun paljon ja tiiviisti. Käytiin vajaassa puolessa vuodessa kaikki mahdolliset ja vähän mahdottomatkin lajit läpi. Opiskeltiin myös kehitysvammaisten liikuntaopetusta, yleisurheilua, uintia, telinevoimistelua jnejne..
Siellä opiskelin myös kuntosaliohjaajaksi, sain FISAF:n kuntosaliohjaajan lisenssin. Sekä valmiudet ryhmäliikuntaohjaajaksi.
Jumppatuntien ohjaamisen ja saliohjaukset aloitin heti koulusta valmistuttuani.

Välissä ”hairahduin” sitten vaatetusalalle. Mutta pari vuotta sitten tosiaan tajusin kääntyä takaisin liikunta-alalle. 🙂
Kouluttauduin kevään 2012 aikana PTCA Personal Traineriksi.

Virallisesti PT! 🙂

PT-urani ekoja työpäiviä takana 🙂

Unisportilla ohjaamassa ryhmäliikuntaa

Noi vanhat kuvat on vähän pieniä, kun otin ne vaan vanhoista blogipostauksista..

Mutta siis juu, kesällä 2012 aloitin sitten personal trainerin hommat.
Sain mukavasti homman käyntiin ja viisi ensimmäistä asiakasta mulla oli valmennettavana jo heti valmistumisen jälkeen.

Toki silloin oli tiukempaa. Piti keksiä koko ajan jotain keinoja miten saada omaa yritystä näkyviin ja lisää asiakkaita.
Blogini toimi alusta asti todella hyvänä markkinointiväylänä.
Sain myös hyvin varhaisessa vaiheessa muutaman hyvän yhteistyökumppanin, joiden myötä firmani nimi nousi esille paremmin.
Silti kiitin suuresti starttirahan tuomaa varmuutta. Ei tuossa alkuvaiheessa rahaa ollut yhtään ylimääräistä.

Halusin kuitenkin samantien aloittaa oman yritykseni. Se tuli jotenkin jostain syvältä sisimmästä. En halua mennä enää muille töihin, vaan haluan itse pyörittää yritystä ja tehdä kaikkeni, että siinä onnistun.

Ensimmäisiä yhteistyökumppaneitani: ihana LORNA JANE!

Tein joka ikisen asiakkaan alusta asti niin hyvin kuin ikinä vaan osasin. Jos en aina tiennyt alkuun kaikkeen vastausta, otin selvää.
PT-urani ja tietotaitoni vankaksi pohjaksi lasken kuitenkin sen, että olin jo useamman vuoden tehnyt liikunta-alalla töitä. Vaikka välissä kävin vaatetusalalla, tein silti jumppaohjauksia ja saliohjelmia säännöllisen epäsäännöllisesti.
Hyväksi pohjaksi laskin myös sen, että olin tehnyt hyvin erilaisia töitä. Ja työskennellyt hyvin erilaisten ihmisten kanssa. Ikäni ja työpohjani perusteella uskoin, että ihmistuntemus ja asiakkaiden ”käsittely” oli helpompaa. Kuin vaikkapa ihan nuorelle ja vähän työkokemusta (miltään alalta) omaavalle. Mutta en tätä tietystikään yleistä. 🙂
Alkuun mietitytti moni asia. Miten pt:n tulee käyttäytyä? Onko jotain tiettyjä normeja, joiden mukaan jokaisen pt:n tulee toimia? Saako pt istua valmennuksen aikana? Oonko mä liian kiltti pt:ksi? Pitäisköhän mun vielä itse vähän laihduttaa, että olisin uskottava pt? jnejnejne.. Näitä kysymyksiä päässä pyöri satoja.

Koko ajan muokkasin myös omaa kroppaani. Halusin olla hyvässä kunnossa. En tavoitellut silloin enkä tavoittele nytkään ”rasvaprosentti 10”-kroppaa. Mä uskon, että ns. normaali ja hyvässä kunnossa oleva pt toimii hyvänä esikuvana. Ja näin se onkin. Sitten on erikseen pt:t, jotka valmentaa esim. kisoihin ihmisiä. Ja toki jokainen tykkää vähän erilaisesta. Ei kaikille tosiaankaan sovi samanlainen pt.

Itse olen saanut asiakkailtani kiitosta siitä, että olen ”normaali ihminen”. Syön välillä karkkia ja välillä juon jopa sitä alkoholia. 😉 Mutta silti voin hyvin, treenaan paljon ja syön 98% ajasta puhtaasti. Moni ajattelee, että mä pt:nä en ole liian kaukana heidän todellisuudestaan ja osaan siksi auttaa. Antaa neuvoja miten siitä herkkuhimosta pääsee yli ja opettaa sitä elämäntapamuutosta. Enkä vain huutaa pää punaisena otsasuoni paisuneena, että pumppaa sitä rautaa ja välissä kertoa reseptejä parskaalista ja maitorahkasta.
Mutta silti pystyn olemaan esikuva asiakkailleni. Se on tärkeää.

Tällä hetkellä mulla on asiakkaita niin paljon, että pitää oikeasti miettiä pystynkö ottamaan enää uusia. Toki pt:n työssä asiakastilanne vaihtelee, koska monilla on joku tietty kuukausipaketti ja sitten voi olla, että tulokset ja tavoitteet on saavutettu ja jatketaan omilla opeilla. Näissä tilanteissa voi sitten aina ottaa uuden asiakkaan mukaan matkaan. 🙂

Suurin osa mun asiakkaista on naisia, iältään 20-50 vuotiaita. Muutama mies-asiakaskin on.
Suurin osa asiakkaista on kk-paketillisia. Eli nähdään kerran viikossa. Monilla on ensimmäisenä tavoitteenaan painonpudotus. Ja moni jatkaakin mun kanssa sitten ”toisen rupeaman” kun päästään tavoitepainoon tai mittoihin ja halutaan lähteä muokkaamaan kroppaa vielä lisää.
Muhun jäädään koukkuun! 😉 Hehe..

Myös mun mieheni on personal trainer. Hän on erikoistunut juoksuvalmennettaviin ja ravintoasioihin, mutta tekee myös salijuttuja ja kuukausipaketilla olevia asiakkaita.
Tällä hetkellä hän työskentelee myös juoksun erikoisliikkeessä myymäläpäällikkönä, Kampin kauppakeskuksessa sijaitsevassa 4Runners-myymälässä.
Hän tekee siellä nykyään lyhyttä viikkoa, koska hänelläkin pt-asiakkaita tulee ovista ja ikkunoista.

Tuukka viime vuonna Tukholma-maratonin maaliintulossa. 🙂

Meillä siis kotona jaetaan myös työasioita. 🙂
Se että ollaan molemmat personal trainereita ei millään tapaa oo meidän suhteen tielle tullut. Se vaan itse asiassa on vahvistanut sitä. Työt tehdään kuitenkin aina erikseen, on omat asiakkaat ja omat meilit.
Välillä ollaan pidetty erilaisia sporttipäiviä, joissa molemmat sitten valmennetaan. Tällainen sporttipäivä tulossa muuten varmaankin taas pian. 😉

Multa kysytään myös paljon, että miten mun viikko koostuu.
Tyypillisesti mun viikot menee näin:
Maanantaisin yritän pitää aamupäivän aina varattuna meilien läpikäyntiin ja vastailuun. Klo 15 eteenpäin on asiakkaita iltaan asti. Tiistaisin on monesti pari aamuasiakasta ja päivällä tulen kotiin taas käymään työmeilejä läpi ja syömään. Ja klo 15 aikoihin lähden taas vetämään asiakastreenejä. Keskiviikko menee hyvin samalla tavalla kuin tiistai. Torstaisin mä pidän usein aamupäivän vapaana ja käyn taas meilit läpi ja suunnittelen seuraavan viikon asiakastreenejä, teen ruokavalioita, kirjoitan saliohjelmia puhtaaksi jnejne. Torstai-iltaisin mulla on mun omat jumppaohjaukset, joten torstaisin ei ole pt-asiakkaita.
Perjantai taasen menee suurin piirtein samalla tavalla kuin ti ja ke. Perjantai-illat yritän kuitenkin päättää vähän aiemmin.
Lauantaisin mulla on myös asiakkaita. Lauantait yritän pitää ”kevyenä” päivänä ja ottaa vaan pari asiakasta aamupäivään. Ja loppupäivän keskittyä lepäämiseen ja vapaa-aikaan.
Sunnuntaisin pitäisi pitää vapaapäivä.. Mutta usein kuitenkin sunnuntaina illansuussa me kaivetaan molemmat mieheni kanssa läppärit esiin ja lähdetään vähän jo tutkimaan meilejä ja läpikäymään alkuviikon asiakkaita.

Näiden normihommien päälle on tietysti aina kerran kuussa tilitys. Kirjanpitäjälle kuitit ja laskut ja kaikenlaiset härpäkkeet. Myös asiakkaiden laskutus kerran kuussa.
Ja vaikka mä tätä blogin kirjoittamista pidän osittain harrastuksena, niin osittain luen sen myös työkseni. Joten sitten neljästä viiteen kertaan viikossa kirjoitan postauksen ja vastailen kommentteihin.

Ylimääräistä aikaa ei kovin paljoa siis ole. 🙂 Harvoin on niitä hetkiä kun miettisin, että mitähän sitä nyt tekis. Onpa tylsää. 😉

Mutta ei se haittaa. Mä rakastan työtäni. Mä rakastan sitä, että mulla on oma yritys. Mä en ole kenenkään alainen, vaan mä oon toimitusjohtaja! 😀 Haha! Saan itse päättää milloin teen työt, miten aikataulutan kalenterin. Ja olen vastuussa vain itselleni.
Kun kyseessä on oma yritys, uskon että teen vielä 100% panostuksen päälle ainakin 50% lisää. Kuten jo alussa, niin nytkin, hoidan joka ikisen asiakkaan niin täysillä ja hyvin kuin vain ikinä osaan. Haluan keskittyä jokaiseen asiakkaaseen 110% ja vähän päälle.
Olen itseni käyntikortti, niin fyysisesti kuin sen työni jättämän jäljen perusteella.

Nyt mä lähden tonne tihkusateeseen koiruuden kanssa lenkille. 🙂
Ihanaa keskiviikkoa! <3

-Monna

ps. Sain eilen aika kivan paketin postipatelta.. Tai siis no Samsungilta. 😉
Tästä lisää myöhemmin! 🙂