Ihana/kamala bloggaajan elämä.
31
Heipähei!
Täällä vietellään vikaa lomaviikkoa Pohjois-Karjalassa. 🙂
Vastailin taas kommentteihin, kaikkiin muihin paitsi Olet kauniimpi kuin uskot-postauksen kommentteihin. Vastailen niihin heti kun vaan haluan istua koneen ääressä monta tuntia, ehkä sadepäivänä sitten.. Nyt aurinko paistaa, niin päätin käyttää koneen ääressä istumiseen vain kaksi tuntia tällä kertaa. Niinpä niin. Tämä bloggaaminen vie aikaa.
Haluan vastata kommentteihin ajatuksella, siksi en viitsi vastata kaikkiin vaan nopeasti ”ok” tai ”kiitos” tms.. Ja kun vastailu vie aikaa, teen sen usein vähän ryppäissä.
Tuo Olet kauniimpi kuin uskot-postaus kirvoitti ihanan paljon kommentteja ja ennen kaikkea IHANIA kommentteja. Mulla tuli jokaista lukiessa hymy huulille. Ihaninta oli se, että teille jotka kommentoitte on tullut hyvämieli kun olette saaneet ne kolme kaunista asiaa itsestänne kuulla.
Mua vähän harmitti tänään aamulla lukea kommentti samaiseen postaukseen, että ”täällä vähän odotellaan sun vastauksias”.. 🙁 Tottakai vastaan. Kuten aina teen. Mutta mun mielestä tärkein pointti tuossa jutussa oli se, että te saitte hyvänmielen siitä mitä teille sanottiin ja niitä muiden ihania kommentteja lukiessa. Sitä paitsi, en halua että joudun ottamaan jotain syyllisyydentuskia kun en ole ehtinyt nyt lomalla niihin vastaamaan. Joten, koittakaa malttaa. Vastaan kyllä.
Mä oon muutenkin pohtinut tätä bloggaamista loman aikana.
Ihana bloggaajakolleegani Voimariini päätti, että lopettaa kokonaan blogin pitämisen. Toinen ihana kollega Aino kirjoitti TÄÄLLÄ hyvän jutun siitä, miten koko ajan enenevissä määrin kasvava lukijakunta tuo mukanaan myös nurjan puolen.
Nämä jutut ja moni muukin asia välillä pistää miettimään, että miksi sitten tätä blogia kirjoittaa. Tai miksi pitää instagram-tiliä. Samaan aikaan tämä bloggaaminen tuo ihania asioita, siis todella ihania asioita. Uusia ihania ihmisiä elämään, uusia kokemuksia. Vaikka mitä.
Ja se, että mä tykkään kirjoittaa. Ja se, että mun kirjoituksia luetaan. 😉 Ne on niitä ihania asioita siellä huippupäässä.
Mutta sitten on niitä nurjia puolia. Ne voi jostain tuntua ihan turhalta pieneltä valittamiselta, mutta joskus niitä asioita silti vatvoo ja miettii.
On tosi vaikeeta jotenkin myöntää, että joo mulla on suosittu blogi. Mä en tiedä miksi se on vaikeeta myöntää. Jos joku mun ystävä joskus sanoo jollekin, että ”Joo Monna kirjoittaa sellaista tosi suosittua blogia” mulle tulee sellainen hassu olo. Rupee jotenkin hävettämään. Ja samaan aikaan mietin, että ei mun blogi oo ees suosittu.
Vaikka kyllähän se taitaa olla.
Mun ei pitänyt ollenkaan siis kirjoittaa edes tällaista postausta. Tai ylipäänsä tänään en ajatellut kirjoittaa. Mutta sitten kuitenkin teki mieli avata mieltä. Niinhän mä teen. Kirjoitan siitä miltä tuntuu. Nyt ja aina.
Kun muhun ottaa yhteistyökumppanit yhteyttä, että ”me ollaan täällä (tämän ja tämän brändin) toimistolla seurattu sun blogia ja tykätään sun meiningistä ja haluttais tarjota sulle tällaista yhteistyötä”-tyylisesti, mä aina ensin mietin että WAU!! Siis muako noi pyytää? Mutko ne haluaa yhteistyökumppaniksi? Miks? Oon niin pirun kiitollinen, että mua pyydetään mukaan juttuihin, että harvoin haluan sanoa ei. Ja se, että oon mukana monessa on mun mielestä vaan aivan hiton suuri rikkaus. Mä en ajattele koskaan, että tsiisus nyt mä saan rahaa tästä näin ja näin paljon. Suurin osa yhteistyöjutuista kuitenkin on sisältöyhteistyötä, eli saan jonkun tuotteen ja kerron siitä rehellisesti oman mielipiteen. Tai saan kokeilla jotain uutta ihanaa lajia tms. Ne on mulle suuria kokemuksia. Nautin jokaisesta. Ihan täydestä sydämestä.
Joillekin oon joutunut sanomaan ei, ihan vaan siksi, että koen jo tarjousta lukiessani etten pysty kirjoittamaan asiasta omassa blogissani. (kuten vaikka tamponimainokset, siivoustarvikemainokset tms…) Silti näistäkin tarjouksista oon kiitollinen!
Sitten ne nurjat puolet. Saan aika ajoin inhottavia kommentteja, joita en julkaise. Koen siihen oikeuden. Joskus bloggaaminen aiheuttaa myös stressiä, mikä ei ole ollenkaan ollut mun toiveissa. No miksi olisi, kenenkään..
Ehkä se, että blogin lukijakunta kasvaa koko ajan (mitä en oikein ymmärrä aina) luo enemmän paineita. Pitäisi pystyä olemaan samanlainen kuin alussakin, tai kuin tähän astikin. Mutta silti paineita on enemmän.
Se mihin ei saisi kiinnittää huomiota on ne ”heitterit”, mutta silti ne mieitityttää. Mulla on kännykässä sellainen inhottava sovellus kuin instafollow. Siitä näkee aina kaikki uudet seuraajat, mutta siitä näkee myös ne jotka lopettaa seuraamisen. Mä katon sitä päivittäin ja mietin, että miksi toi on lopettanut mun seuraamisen. Miksi mä ärsytän jotain?
Vaikka tiedän, että kaikkia ei voi miellyttää, niin ei se silti ole mitään mieltäylentävää tietää, että toi ja toi tyyppi ei enää seuraa mua. Ajattelen niinkin suoraviivaisesti asiasta, että okei ”se ei enää tykkää musta”. Taas yksi heitteri lisää.
Silti samaan aikaan seuraajia tulee aina tuplasti tai triplasti lisää. Siihenhän mun pitäisi kiinnittää huomio, ei niihin poislähtijöihin. Tai niihin ilkeisiin kommentoijiin.
Mutta näin se mun mieli silti toimii.
Nyt lähden uimaan Pielisjärveen ja nauttimaan auringosta.
Yritän samalla saada mielen pirteämmäksi.
pus <3
31 kommenttia
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Mä olen ainakin maailman iloisin, että bloggaat!!! Nauti lomasta ja kellu Pielisessä pilviä tuijotellen. 🙂
Ihana! <3 Kiitos Mariela!
Kyllä mun mielestä pitäisi jokaisen ymmärtää, että sä et millään ehdi vastailemaan kaikkiin kommentteihin nyt ja heti. Ja varsinkin, kun ilmoitit lomailevasi. Mä ainakin ymmärrän, että blogi on osa sun työtä ja myös siitä tarvitsee lomaa. Sitä ei välttämättä edes ymmärrä, että kuinka paljon töitä blogin pitäminen teettää, jos ei itse bloggaa. Aina ei valitettavasti voi kaikkia miellyttää, mutta näköjään miellytät kuitenkin enemmistöä koska blogisi on niin suosittu! 🙂 Joten cheer up ja vietä mukava ja rento loppukesä! 🙂
Niinpä Henna.. :/ Mutta kaikki ei silti ymmärä.
Kiitos tästä ihanasta ja jotenkin tukea antavasta kommentista! <3 Oikein mukavaa loppukesää myös sulle! 🙂
Mä välillä aika aktiivisestikin lopetan joidenkin blogien lukemista. Ikinä kyse ei ole ollut siitä, että en ”pitäisi” kirjoittajasta tai blogi olisi jotenkin huono. Yleensä blogin sisäktö on vain erilaista mitä haen, ja sen huomaa hetken luettuaan, että ei tää ollutkaan mun juttu. Joskus oon myös lopettanut lukemisen niin kamalan huonon äidinkielen takia, että pisti kiukuksi joka kerta. 😀 Mutta siis, mitä kommentillani yritän sanoa, on se, että tuskin sä montaa ärsytät, et vaan ole blogillasi tai installasi sitä mitä joku hakee. Ethän säkään lehtihyllystä valitse jotain historia- tai biker-lehteä, jos etsit jotain muuta. 🙂 Ja toisaalta, haters gonna hate, ikävä kyllä. Toivottavasti niitä mahtuu mahdollisimman vähän isoon joukkoon. Itse olet mun lempibloggaajia ja blogisi on mahtava. Vaikutat aivan ihanalta iloiselta ihmiseltä ja sun ”kamalat miesreidet” on mun esikuva, näytin kuvan poikaystävälle kin, että tollaset kun sais. <3 Keep on going ihana Monna!!
Kiitos kommentista Emmi! Tää oli tosi mielenkiintoinen näkökulma! Ja näinhän se just menee! En tosiaankaan hae lehtihyllystä biker-lehteä. 😀 Tän kun muistas aina niin hyvin menis! 🙂
Kiitos! <3
Instafollow on viho viimeinen sovellus mut silti mullakin käytössä ja ihan samalla tavalla katson sen JOKA PÄIVÄ ja mietin miks toi ei enää halua seurata mua. Oonko ihan paska ihminen ja maailman epäkiinnostavin? Bloggaus tuo tosiaan ajoittain pientä stressiä. Pitäis jaksaa olla kiinnostava, kertoa kiinnostavista ja ajankohtaisista asioista, tehdä erikoisia juttuja, osata kirjoittaa mukaansa tempaavasti ja kirjoittaa vieläpä joka päivä. Mikäs siinä jos on aikaa istua koneella ja asiaa vaikka muille jakaa. Viikonloppuna mä päätin olla hiljaa ja nauttia muista asioista, se kannatti 🙂 Nyt jaksaa taas kirjotella!
Ootko muuten huomannut yhteistyöpuolella ja bloggajatapahtumien kohdalla olevan nyt kesäaikaan hiljaisempaa? Ei oo paljon kutsuja sadellut ainakaan mulle 😀
Ihanaa loppulomaa sulle Monna! 🙂
Siis todellakin niin vihoviimeinen!! 😀 Mä joka päivä myös mietin sen poistamista! 😉 Mutta silti se on vielä mun puhelimessa.. Haha.
Mutta just noita samoja mietteitä.
Joo kyllä nyt kesällä on hiljasempaa. Ihan selkeesti. Mä luulen, että tässä kun koulut alkaa ja ihmiset palailee töihin, niin mainostajatkin taas aktivoituu kun lukijamäärä kasvaa. 🙂
Ihanaa loppukesää Jonna! <3
Samoja asioita pohdiskellut, kuin sinä ja Jonnakin. Oon kuitenkin päättänyt, että pidän blogin ihan harrastuksena… Kaikki deadlinet ja ”väkisinkyhätyt” jutut vain tappaa inspiraatiotn – siksi mäkään en lähde mukaan kaikkiin ehdotuksiin (vaikka mukava tietenkin että on kiinnostava).
Kesällä on selkeästi vähemmän lukijoitakin, enkä ihmetele; Mahtavat ilmat mennä ulkona ja nauttia auringosta. Miksi homehtua koneella 😀 ??
Se on kyllä tosi hyvä, että pystyt ajattelemaan bloggaamisen noin. 🙂
Väkisin kyhättyjä juttuja mäkään en halua tehdä. Ne ei oo lukijoille kivoja, eikä niitä oo kiva kirjoittaa.
Ja näinhän se on, kun on tällaset ilmat, niin ei ihmiset viihdy sisällä ja koneen ääressä. 😀
En mäkään usko että seuraamatta jättäminen tarkoittaisi automaattisesti että blogi tai blogisti ärsyttää. Itselläni on kausia kun pelkkä suosikkiblogien otsikoiden näkeminen riittää, eikä siinä ole sen suurempaa tunnetta takana 🙂
Tosi monella blogistilla kestää näin kesällä vastata kommentteihin ja suon sen mielihyvin, koska onhan mullakin aikaa nyt roikkua koneella joka päivä kun olen lomalla, koska ei tämä blogien lukeminen ole mulle työtä enkä joudu varsinaisesti näkemään vaivaa kun kirjoitan kommentin sinne ja toisen tänne.
Tässäkin tapauksessakin kun kommentteja tulee varmasti enemmän kuin kolme, vaatii varmaan oman aikansa paneutua jokaiseen ja ainakin mä arvostan sitä että jaksat vastata enemmän kuin yhdellä sanalla.
Rentouttavaa kesän jatkoa 🙂
Ihana kuulla MariA! 🙂
Ja ihana kuulla myös, että muillakin kestää nyt kommentteihin vastailu normaalia enemmän. 😀
Rentouttavaa kesän jatkoa myös sulle!
Heiterit ja ilkeät kommentaattorit ovat jotenkin oudolla tavalla addiktoituneita pakkomielteisiin vihapuheisiinsa. Hyvä, ettet julkaise niitä.
Jeps!! Sinäpä sen sanoit Anne!! 😀 Kiitos.
Siis ei kai kukaan oikeasti odota vastauksia noihin kommentteihin? Mitä niihin voi edes vastata? Sori, jos oon mielikuvitukseton, mutta jos tuollaisia kommentteja on kymmeniä, niin kyllä saa aikamoinen ruuneperi olla, että pystyy runoilemaan jokaiselle uniikin vastauksen ajan kanssa.. Eikö lukijat halua, että bloggarit kirjoittaisivat ensisijaisesti uusia postauksia, kuin käyttäisivät aikaansa tuollaisiin?
Ymmärrän, jos oikeasti herätetään keskustelua ja vaihdetaan ajatuksia, mutta tuo oli enemmän tuollainen listaustyyppinen kommenttiosio.
Niinpä.. No kyllä mä niihin nyt vastasin. Vaikkakin moniin ihan vaan sydämellä ja hymynaamalla, koska mun ruuneperin taidot ei riittäneet keksimään jokaiselle erilasta vastausta. 🙂
Tärkeintähän oli kuitenkin se, että siitä sai lukijat itselleen ja muille lukijoille hyvän mielen.
Jos miettii tätä elämää ihan ilman bloggaamistakin, niin samalla ajatuksellahan se etenee kaikilla… aina löytyy niitä heittereitä 🙂 kaikki kun ei vaan tykkää kaikista! Sitten kun vielä kirjottaa blogia, se ilmeisesti (??) oikeuttaa ihmiset yleiseen ja julkiseen inhoamiseen kun kerran bloggaajakin on ”julkkis”. Mä sanoisin että suurin osa ihmisistä, jotka haluaa sanoa pahasti toisista ja tieten tahtoen olla inhottava ja loukata, ovat kateellisia. Suurin osa. Se on aina inhottavaa, oli sen perimmäinen syy sitten kateus tai joku muu, ihan sama, aina se kuitenkin satuttaa. Sun kaltaisilla kauniilla, upeilla ja näyttävillä ihmisillä tulee aina olemaan heittereitä. Kun vielä olet onnellinenkin!! Se on jo liikaa 🙂 🙂 Mutta kuten itsekin kirjoitit, niitä laikkereita 😉 on paljon paljon enemmän! Se kertoo jo jotain… mun mielestä oot ihan huippu, mahtavalla elämänasenteella varustettu upea ja kaunis nainen. Keep the spirit up!! <3
Haha! 😀 Ihana, ”kun vielä olet onnellinenkin!! Se on jo liikaa”.. 😀 😀 Haha! Just näin!
Kiitos kovasti tästä kommentista Jennikp! <3
Moikka, tuli mieleen tuosta instafollowsta, että ite ainakin seuraan sielä mitä sattuu ja ketä sattuu. Jollakin bloggaajalla on kiva kuva mua kiinnostavasta aiheesta, niin alan seuraamaan. Silloin ehkä lopetan seuraamasta muutamaa muuta jos kuvat ei tunnukaan enää yhtä ajankohtaisilta itselleni. Esimerkiksi tällä hetkellä instagramissa seuraan seuraavasta reissukohteesta postaavia, niistä saa hyviä matkavinkkejä. Matkan jälkeen varmasti vaihtuu sitten seurattavat 😀 ELi ei se oo niin henkilökohtasta ainakaan aina. Tän hetken some mahdollistaa vaan niin kivasti oman mielialan mukaan vaihdella asioita joita katselee. Jos mun tekee tänään mieli kakkua ja bloggari postaa vihersmootien, niin saatanpa lopettaa seuraamasta, vaikka huomenna vihersmoothie taas maistuisi. 🙂 Tottakai instagram on inspiksenkin lähde ja joskus niitä sporttikuvia katselee just sen takia, että jaksaisi itsekin lähteä. Mut eniveis seuraajia tulee ja menee ihan kummallisista syistäkin. Tykkään sun blogista. 🙂
Hyvä pointti tämäkin Em! Kiitos kun kommentoit! 🙂
heh, mun on pakko kommentoida tuohon intagramissa seuraamiseen, koska itse saatan seurata jotain bloggaajaa ihan huvikseni muutaman viikon ja sitten lakata seuraamasta, ilman mitään ärsytystä tai siksi, että inhoaisi sitä bloggaajaa, jota seuraa. Se kuitenkin tuntuu jotenkin tungettelevalta aina, että jonku kuitenki tuntemattoman ihmiset pyörii niiden kavereiden ja läheisten ihmisten kuvien seassa siellä 😀 joten mieluummin vain stalkkaan etsimällä sen bloggaajan kuvia nimimerkillä. eli siihen ei liity mitään, että ”voi hele miten ärsyttävä tyyppi, nyt lakkaan seuraamasta prkl” -fiiliksiä. 🙂
mutta joo, hatunnostoa sulle, että oot pystyny pitämään pääosin superpositiivisen asenteesi, vaikka juuri sen takia saat varmaan paljon vihaviestejä kateellisilta ja toisten onnesta vihaiseksi tulevilta suomalaisilta 😀 mutta bloggaaminen on sun valinta, eikä elämässä kannata koskaan tehdä yhtään mitään, mitä ei rakasta. varsinkaan, jos se on jotain vapaaehtoista tekemistä. tsemppiä!
Tosi mielenkiintoinen näkökulma toi sun instailu! 🙂 Kiitos tästä!
Voi kunpa suomalaiset tulis vähemmän vihaiseks toisten onnesta! 😉 Ehkä vielä joku päivä.
Sun blogia on ihana seurata ja olet niin ihanan energinen!Älä vain lopeta bloggaamista.
Aurinkoista kesää sinulle!
Kiitos Kati! 🙂
En lopeta!
Aurinkoista kesän jatkoa sullekin! 🙂
Miksi ajattelet, että joku, joka lopettaa sun seuraamisen, VIHAA sua? Maailman turhin ajatus! Niitä ei ehkä vaan enää kiinnosta blogisi aihepiiri tms. Kiinnostuksen kohteita tulee ja menee. Älä ikinä ajattele, että miksiköhän ne nyt VIHAA SINUA. miksi kukaan täällä ihan oikeasti vihaisi ketään?? En minä ainakaan vihaa ketään. Joistain ihmisistä en vain välitä, kuten en esim välitä tulisesta ruoasta enkä kissoista. En silti vihaa niitä.
Mä en kyllä tietääkseni käyttänyt sanaa vihata. 🙂 Mutta hyvä pointti, niin ei kannata ajatella.
Moikka!Pakko kysyä näin nolo kysymys,mut voitko kertoa vinkkejä pysyvään rakkauteen, miten sitä saa ylläpidettyä tai miten ja mistä sellaisen löytää? Mistä sen sitten tunnistaa, että tämä on elämäni mies. 2 kertaa parisuhteessa olen ollut ja molemmilla kerroilla luulin, että tässä on elämäni mies,vaan eipä ollut. Olette niin ihana pari sun miehen kanssa, että sen takia ajattelin juuri sinulta kysellä tätä asiaa, että ehkäpä sä jotain aiheesta tiedät kun näytätte olevan niin onnellisia! 🙂
Voi ihana AP! <3
En mä välttämättä kyllä osaa tähän vastata.
Itse ajattelen niin, että pitkään parisuhteeseen tarvitaan paljon. Heti ekasta riidasta tai erimielisyydestä ei saisi "luovuttaa". Pitäis muistaa, että toista pitää kunnioittaa, toiselle pitää antaa oma tila, mutta myös olla lähellä kun toinen sitä tarvii.
Huumorintaju, luottamus, kunnioitus ja rakkaus. Niillä pääsee jo aika pitkälle! 🙂 <3
Kyllä sinäkin vielä joku päivä löydät sen elämäsi miehen. Ehkä silloin kun vähiten odotat! 🙂
Kaikkien kanssa ei pidäkään aina tehdä yhteistyötä, sieltä on kiva poimia ne kultahippuset. Kyllähän lukijat äkkiä vaistoaa, jos kirjoitetaan jostain missä ei ole sitten sydän mukana. Itse yritän aina pitää yhteistyötahojen kanssa sen rajan, että valitsen vain blogiini sopivia juttuja ja sellaisia, jotka itseäni kiinnostaa. Kaikkeen ei pidä lähteä mukaan.
Positiivisella asenteella me päästään kyllä pitkälle.
Instafollow on niin hauska. Mä lupaan, että en lakkaa sua seuraamasta 🙂
Just näin Maiju! 🙂
Ja todellakin, positiivinen asenne kantaa pitkälle! <3
Ihana olet, mäkään en lakkaa sua seuraamasta! 😀
Pakko kommentoida kun muistaakseni mä ainakin lopetin sun instan seuraamisen. En kyllä missään nimessä sen takia että ärsyttäisit tai muutenkaan olisi mitään negatiivista sanottavaa… Olen vaan yrittänyt vähentää kaikenlaista ”turhaa” informaatiotulvaa. Instaan sai jäädä vain läheiset ystävät ja sitten über informatiivista asiaa sisältävät ”gurut” 😀 ei siis kannata ajatella että heitterit lisääntyisi tai että kaikkia instan lopettajia ärsyttäisit 🙂 infotulvan takia oon myös poistunu fb:sta joka oli yks elämäni järkevimmistä teoista 😀 että sellanen hippi täällä! Sä olet ihana ja jatka samaan malliin.