Aika taas rientää ja meinaa kirjoitusaika vaan pienentyä ja pienentyä.
Nyt olis siis tiedossa vähän viikonlopun kuulumisista ja treeneistä höpötystä.
Mitäs muuten tykkäätte uudesta bannerista ja ulkoasusta?

Perjantaina oli ihana tulla kotiin pitkän työpäivän jälkeen kun mun veljeni ja mieheni oli tehnyt lihafondue-illallisen valmiiks! 🙂
Ei tarvinut kun pöytään istua.
Meillä on ollut perheessä toi fonduepannu jo jostain 80-luvulta.
Tällä kertaa keitinliemenä ei ollut öljy vaan lihaliemi. Oli tosi hyvä vaihtoehto, eikä tietystikään niin rasvainen. 😉

Lauantaina mulla oli aamulla töitä ja sitten suuntasin auton nokan kohti EtnoFitnesstä.
Siellä oli taas SuperLauantai ja tanssitunteja tooosi paljon!
SuperLauantai on kaikille siis avoin ja tarjolla on tanssitunteja tosi paljon erilaisia. Voi valita itselleeen niin monta tuntia kuin haluaa ja jaksaa eikä hinnatkaan oo pahoja.
1 tunti 10 €, 2 tuntia 14 €, 3 tuntia 19 €, 4 tuntia 24 €.
Mulla oli tällä kertaa varattuna paikat Super 90’s Dance Partyyn ja Dance Fusioniin.
Ekalla tunnilla jorailtiin ysäribiisien tahdissa, musavideoiden muuveilla. Ja tokalla tunnilla tehtiin vähän country-henkistä show-koreografiaa.
Molemmat tunnit oli ihan huippuja. Hyvin erilaisia, mutta molemmilla oli hauskaa! Dance Fusion oli selkeesti vaikeempi koreografialtaan ja 90’s Dance Party taasen oli enemmän sellainen hiki pintaan-tunti ja oli kyllä niin huippuja biisejä Spice Girlsejä ja BackStreetBoyseja! Lauloin varmaan koko tunnin mukana.. 😀

Sattumalta noille samoille tunneille oli ilmoittautunut myös tuttavani Saija. Saijaan tutustuin keväällä, kun juostiin Lorna Janen tiimissä ExtremeRun.
Oli kivaa törmätä tuttuihin siellä ja oli siellä mun yks asiakaskin! 🙂 Ihanaa tanssin huumaa kaikilla.

Ennen tuntia vähän kuulumisien vaihtamista.

Ensin siis oli tiedossa Spaissareita ja Bäkkäreitä! Hiki virtas ja oli tosi hauskaa!
Niin kova meno oli, ettei GoProokaan meinannu pysyä menossa mukana! 😉

Sitten oli 10min tauko ja jatkettiin seuraavan tunnin parissa. Dance Fusionin ohjaaja Anniina vetää tanssitunteja myös StepUpilla ja oli oikein ihana tunti. Myöskin haasteellinen koreografian puolesta. Mikä oli kivaa.

Pällistelyä ja odottelua 🙂

Tunnin lopussa vedettiin sitten vielä koko opeteltu koreografia läpi muutamaan otteeseen ilman ohjaajaa. Ja kivaa oli vaikkei ihan jokaista askelta osannutkaan. 😉

Loppuposeeraus!

Sunnuntaina me päätettiin lähteä Tuukan ja Geren kanssa Kaisankodille Espooseen.
Mun veljeni on siellä töissä ja mentiin sinne syömään lounasta ja treenaamaan salille.

Alkulämpö matolla

Mä tein jalkatreenin siellä. Ja teinkin muuten hyvän. Tai siis, että vieläkin tuntuu perC:ssä! 😀

Askelkyykyt liikkuen

SJMV

SJMV

Jalkaprässi

Yhden jalan jalkaprässi

Sain siis niin hyvin keskitettyä treenin pakaraan, ettei oo tosi!! Toi yhden jalan jalkaprässi on ihan hiton tehokas! Suosittelen kokeilemaan! 🙂

Parit punnurreksut ja vatsat perään.

Treenin jälkeen sitten mentiin syömään kartanoon. Kaisankodilla on siis erikseen kylpylä- ja hotellipuoli, jossa on tuo kuntosalikin ja sitten on vanha kartano, jossa on ravintola. Ihana paikka! Aikoinaan presidentinrouva Kaisa Kallion perustama lepokoti naisille.

Salin jälkeen oli ihana mennä buffet-pöytään! NAM!! Oisin voinu syödä vaikka mitä!

Salaattipöytä

Ja omalle lautaselleni alkupala/salaattipöydästä löytyikin vaikka mitä.
Pääruuaksi söin vielä possua ja kasviksia ja yhen pottusenkin. 🙂

Ruuan jälkeen mentiin vielä käppäilemään Oittaalle, ihan Kaisankodin lähelle.
Oli vaan ihan pirun kylmä, rannassa tuuli niin kovaa että naama meinas irrota.
Gere oli ainoa joka viihtyi tuolla ulkona. 😀

Mutta kyllä sekin sitten tyytyväisenä nukahti mun jalkoihin kotimatkalla.

”Hei mitä sä oikeen kuvaat siinä, mua väsyttää.”

Seuraavassa postauksessa luvussa taas vähän tankotanssikuvia, uutta tatuointia ja InBody-mittauspäivän infoa! 🙂

Pukekaa kunnolla päälle ja nauttikaa nyt siitä talvesta kun se vihdoin tuli! 😉
pus!

Jokaisella meillä, niin naisella kuin miehellä on oma kauneusihanteensa. Jokaisella on jonkinlainen vartalonmuoto mielessä, jossa itse viihtyy tai haluaisi päästä viihtymään. 😀 Kuulosti nyt muulta mitä tarkoitin, siis jokin vartalonmuoto, jonka itselleen haluaisi saavuttaa ja sitten viihtyä siinä.
Se samainen kauneusihanne-tyyppi on yleensä se mikä viehättää silmää niin saman kuin vastakkaisen sukupuolen edustajissa. On se sitten fittimimmi, muskelimies, laiheliiniliisa tai muhkeamirja.

Mä oon miettinyt tässä lähipäivinä sitä, että minkä vuoksi aina joka paikassa hehkutetaan sixpackin omaavia vartaloita, niin naisilla kuin miehillä. Tai miksi juuri jonkinlainen peppu on se ”tällaisen pepun sinä haluat”-tyyppinen.
Ei kaikki tykkää pienestä pepusta tai lihaksisesta vartalosta. Joku tykkää muhkeista muodoista ja vähemmän timmimmästä.

Jokaisen pitäisi löytää itselleen sopiva ihannevartalo. Varmasti hyvin moni on sen löytänyt, mutta hirveän moni kamppailee tiettyjen kauneusihanteiden ympärillä.
Se ei oo yks eikä kaks naista, jotka haluaa painavansa ”alle 65kg”. Tätä kuulen paljon omilta asiakkailtani ja ystäviltäni. Enkä kiellä, ettenkö itsekin ajattelisi välillä kiloja.
Se ei ole myöskään väärin haluta painaa jonkin tietyn verran. Mutta pitäisi osata sanoa, että miksi? Minkä vuoksi se vaa’an lukema on niin tärkeä?

Kolme erilaista vartaloa

Mä itse yritän ja haluan hakea sitä hyvää fiilistä kropassa.
Olen tässä nyt parissa viime postauksessa tuskaillut, että on pöhöttynyt ja löysä olo. Mutta se ei tarkoita sitä, että miettisin automaattisesti kiloja.
Tunnistan oman vartaloni olot nykyään aika herkästi. Muutama huonommin syöty päivä ja heti on ahdistava olo. Ja tarkoitan fyysisesti ahdistava. Kukaan muu ei sitä näe ulkopuolelta, mutta itse tunnen kun vartaloni ei voi hyvin.
Kun taas syön puhtaasti, olo on erittäin hyvä ja koko vartalo tuntuu jotenkin raikkaalta.

Mikä on se keho missä itse viihtyy? Että on hyvä olla ja mihinkään ei satu? Ettei vaatteet kiristä ja purista, eikä olo ole väsynyt? Että vartalo voisi hyvin. Ja sitä kautta myös mieli.
Fyysinen hyvinvointi ja henkinen hyvinvointi kulkee aika lähellä toisiaan ja monessa kohtaa ihan käsi kädessä.

Joulukuun alussa viime vuonna (2013) olen mitannut viimeksi kehonkoostumukseni.
Ja se oli silloin paras mitä olen koskaan koostumukseltani ollut.
Tämän työni ja juurikin InBody-kehonkoostumusmittausten myötä olen oppinut itse ajattelemaan enemmän sitä kehonkoostumusta, kuin sitä kokonaispainoa.
Kun vartalossa on lihasta eikä pelkkää rasvaa, se voi paremmin. Silti ei tarvitse tavoitella mitään rasvatonta ja lihaskimppuvartaloa. Tai toki sitäkin saa tavoitella, jos niin itse tahtoo.

Tässä on pari kuvaa naisten ja miesten vartaloista eri rasvaprosentin omaavilla.
Kuvat on builtlean.com-sivulta.
Nämä on vain suuntaa-antavia kuvia, joten toivon ettei kukaan mielensäpahoittaja nyt taas pahoita mieltään.
Oma rasvaprosenttini keikkuu tuolla jossain kuvien 15-17% ja 20-22% välissä.
Ja yritän pitää sen siellä. Se on mun ihanne. Jonkun toisen ihanne voi olla vaikkapa siellä 35%:n kohdilla.

En tiedä saiko kukaan tästä mun kirjoituksesta nyt mitään pointtia.
Ehkei mitään punaista lankaa ollutkaan. Mutta yritin vain sanoa sitä, että jokaisen pitäisi keskittyä siihen omaan vartaloon, omaan hyvinvointiin ja omiin ihanteisiin. Eikä arvostella muita heidän valintojensa vuoksi. Tai kiukustua iltapäivälehtien ”tässä ihannevartalo”-lööpeistä.
Jos joku on tyytyväinen oloonsa muhkeanamirjana, niin silloin pitää täysin rinnoin olla tyytyväinen ja ylpeä omasta valinnastaan. Jos joku taas haluaa tavoitella sitä rasvattomampaa ja muskelikroppaa, niin go for it! Ei sekään väärin ole!! Kauniita vartaloita on maailma pullollaan. Ei ole olemassa vain yhtä tiettyä täydellistä vartalomallia.
Kunhan kaikilla (tai edes suurimmalla osalla) pysyisi se järki päässä ja ihmedieetit kaukana. Ja ennen kaikkea se hyvä olo! Fyysisesti ja henkisesti!

Hymyä lauantai-iltaan ja viikonloppuun!
pus ♡