Mun kaverini kysyi multa perjantaina, että ”no saitko paljon synttärilahjoja”? 🙂
Mä vastasin, että no oikeastaan mä toivoin etten sais lahjoja.
Kaverini tähän vitsaili takaisin, että niin sä toivot vaan maailmanrauhaa ja rakkautta. 😀

Kuitenkin mulle tuli aika paljonkin lahjoja.
Sain appivanhemmiltani ja äidiltäni käyttörahaa Berliiiin, sain Tuukalta ensi keväälle Budapestin matkan, sain ystäviltäni illallislahjakorttia ja joogalahjakorttia, sain tädiltäni ja serkultani hienon korurasian erään tuotantoyhtiön kirppikseltä, sain kukkia ja sain teetä ja hunajaa. <3
Varmasti myös uohdin nyt mainita jonkun jutun.
Kiitollinen olen kaikista lahjoista ja varsinkin ihanasta seurasta missä sain synttäreitäni viettää, sekä eilen täällä kotona että varsinaisena synttäripäivänä aamiaisella.

Eilen tosiaan olin kutsunut perhettä ja sukulaisia meille vielä kahville.
Tein raakakakun ja Tuukka teki raakasuklaata. Ja ostettiin me sitten ihan reiluuden vuoks vähän DaCapojakin pöytään. 😉 Ettei ihan mee viherpiipertelyks tää homma. 😀

Mutta tiiättekö mitä kävi?
Raakakakku ja raakasuklaa menivät kaikki, DaCapot jäi. 😀 Haha! Me ollaan hyvin aivopesty meiän läheiset. 😉

Tässä teille tämän Puolukkakakun resepti. 🙂

Pohja:
2,5 dl kookosjauhoa
0,5 dl kookossokeria
1/2 tl kalaharin suolaa
3 rkl kookosöljyä

Täyte:
2,5 dl kookoskerma
1 dl kookossokeri
1 rkl kookosjauho
2 tl pikakahvi
1 dl kookosöljy
1 avocado
1 banaani
1/2 tl kalaharin suolaa
_______________________

2 dl puolukoita

1. Sekoita pohjan ainekset keskenään. Kookosöljyn voi sulattaa ja kaata jauhojen sekaan.
Laita pohja tasaisesti kakkuvuokaan, leivinpaperin päälle.

2. Sekoita tehosekoittimessa täytteen ainekset viivaan asti. (ei siis vielä puolukoita)

3. Kaada tästä mössöstä noin puolet tasaisesti pohjan päälle kakkuvuokaan.

4. Lisää tehosekoittimeen jääneestä loppuosasta mössöä puolukat. Surauta.

5. Kaada loppuosa täytteestä kakkuvuokaan ja pistä kakku jääkaappiin.

6. Kakku valmistuu n. tunnissa. Itse tein sen kuitenkin jo edeltävänä iltana, että saa jähmettyä kunnolla ajan kanssa. 🙂

Päälle voi ripotella kookoshiutaleita ja marjajauhetta.
Raaka-aineita kakkua varten voi ostaa CocoVilta. 🙂 www.cocovi.fi

Vitsit, että oli kyllä taas hyvää! Vaikka itse sanonkin! 😉 😀
Mutta kyllä se maistui vieraillekin.

Ei muuta ku kakun tekoon!
Kokeilkaa jos ette oo ennen maistaneet raakakakkua! Hyvää on!!

ps. Kävittekö jo lukemassa Pimusta? 🙂

Noin kuukausi sitten me käytiin Tuukan kanssa moikkaamassa meidän kaverin koiranpentuja.
Me tiedettiin jo silloin, että yksi niistä on meidän tuleva koira. ♥
Kun me ajettiin takaisin kotiin, päätettiin ettei kerrota pennusta kellekään.
Paljastetaan ylläri vasta sitten kun pentu on meillä kotona ja meillä on mun synttärikaffet perheelle.

Kuukausi meni nopeesti ja saatiin pentujen kasvattajalta kuvia melkein joka päivä, että tällaista tää meno täällä nyt on. Meiän pennusta tuli päivä päivältä vauhdikkaampi. Tietysti. 😉

Tän viikon torstaina me oltiin sitten matkalla hakemaan pentua kotiin.
Sen nimeksi me oltiin päätetty antaa Pimu! ♥♥♥

Isoveli Gere otti Pimun heti vastaan lämmöllä. 🙂 ♥
Hetki hetkeltä niistä tulee läheisemmät ja eilen Pimu jo peruutteli Geren syliin nukkumaan. #enkestä

Moi! Mä oon Pimu!

Vilskettä on siis riittänyt täällä meillä nyt muutaman päivän.
Pimu on niin pieni, että se pääsee joka paikkaan. Sohvan allekin se viipottaa vähän liiankin sukkelaa. 😀 Sieltä se on löytänytkin pari Geren luuta.

Voitte myös arvata, että kamerat on käyny kuumana täällä. 😉
Koko ajan on sellasia hetkiä, että voi ei tästä pitää saada kuva.. ♥

”Mä peruutan nyt tänne mun veljen alle istumaan.”

Eilen tosiaan kun vieraat saapuivat, jokainen heistä koki yllätyksen kun Geren lisäksi ovelle vastaan viipotti pikkuruinen Pimu. 🙂 Hihi.
Kyllä sai molemmat huomiota ja rapsutuksia niin paljon, että nukahtivat raasut kesken juhlien.

Otetaan musta ja koirista tällanen kiva kuva ennen ku vieraat tulee…

Tai sit ei.. 😀

Joulukuussa Gere lähtee opaskoirakoulun testeihin.
Silloin selvii tuleeko Gerestä opaskoira vai ei. Jos Gere lähtee (joutuu 🙁 ) meiltä pois, niin nyt meillä on sitten Pimu. ♥ Ettei ihan kuolla suruun täällä Tuukan kanssa.

Tuleeko Gerestä opaskoira? Sitä ei vielä tiedä.

Silloin kun me otettiin Gere meille reilu vuosi sitten, mietittiin että ihana juttu. Voidaan tehdä hyvää ja olla kasvattikoti pienelle opaskoiran pennulle. Olla apuna, että joku sokea saa hyvän koiran itselleen.
Siinä hyväsydämisyyden puuskassa ei tajuttu oikeasti sitä miten me kiinnytään Gereen ja miten siitä tulee osa meiän perhettä.
Osa meistä toivoo, että Gere pääsisi niihin hommiin mihin hänet on ”tarkoitettu”. Oppaaksi jollekin, joka ei pysty näkemään. Tekemään siis oikeasti tärkeätä työtä.
Mutta kyllä iso osa myös toivoo, että jostain syystä Gere ei läpäisisi niitä testejä ja jäisi meille. ♥
Ihan vaan rehellisesti sanottuna.

Mutta aika näyttää. Ja jos Gere lähtee, meille jää Pimu. Ja sitten ens kesänä otetaan toinen labbis. ♥ 🙂

Eilisen synttärikaffettelun tunnelmasta ja raakakakun reseptistä tulee tänään toinen postaus.. 😉

Nyt mä lähden isoveli Geren kanssa lenkille ja jätän Pimun nukkumaan Tuukan kanssa. ♥
pus ♥