Muistattekos kun kirjoitin TÄÄLLÄ siitä, että epäilin itelläni olevan ärtyneen suolen oireyhtymä?
No nyt mä olen siitä asti syönyt eri tavalla ja ilmapallomaha ja kaikenlaiset vatsakrampit ja kivut on historiaa! 🙂

Mitä mä oon siis jättänyt pois tai ottanut tilalle?
Pois on jäänyt ja tilalle tullut:

– täysjyvä- ja ruispasta -> kaurapasta
– ruisleipä -> kauraleipä
– viinirypäleet -> mansikat
– sipuli
– paprikat
– palkokasvit
– parsakaali
– makeutusaine -> kookossokeri
– kahvimaito -> kauramaito

Ja mitä sitten oon vain vähentänyt.. No esim. juusto on sellainen mitä välillä haluan laittaa leivän päälle tai vaikkapa fetaa salaattiin. Mutta juustoa käytän tosi vähän, enkä huomaa siitä määrästä tulevan mitään oireita.

Toinen mitä oon vähentänyt on kahvi.
Juon pari kuppia aamulla, mutta en enää tyhjään mahaan.. (ounou mitä paljastuksia tää pt täällä tekee) Yritän pitää kahvin määrän kolmessa kupissa per päivä.

Aamulla mä teen nyt aina smoothien, joka koostuu pääosin vain hedelmistä ja marjoista. Välillä lurautan joukkoon kauramaitoa ja laitan sekaan esim. CocoVin psyllium-jauhetta lisäämään kuidun saantia, joka toimii hyvin myös herkkävatsaisille kuidun lähteenä.

Tän aamun smoothien ainesosat yksinkertaisuudessaan:
– 1 banaani
– 1 appelsiini
– n.10 pakastettua luomumansikkaa
– 2 tl psylliumjauhetta

Ja kyllä oli taas hyvää!! Ja niin helppoa.
Mä en ikinä oo ollut mikään aamupala-ihminen. Muuta kuin myöhäisinä aamuina. Tällainen juoma on ihan super helppo vetästä nassuun aamuisin vaikkei mikään suuri nälkä oliskaan. 🙂

FODMAP:n mukaan kun syön, niin maha pysyy litteänä ja olo kevyenä.
Välillä kuitenkin teen tietoisia poikkeuksia. Esim. vaikkapa Annan BabyShowereissa nautiskelin kakkua ja vähän keksejä ja suklaatakin. Seuraksena oli lauantai-iltana ilmapallomaha. Mutta se ei häirinnyt, koska tiesin syyn ja olin sen itse aiheuttanut.
Nopeesti huomaan nyt vatsan palautumisen normaaliksi, vaikka olisinkin tehnyt pienen poikkeuksen syömisissä.

Litteä maha – aamuin illoin 😉

Moni on myös kysynyt, että ootko sä taas laihtunut, mutta en mä oo. Mulla ei vaan maha turvota enää! 😀
Ihanaa on oikeesti myös se, että se sellainen ns. ihana litteä aamumaha on nykyään myös iltaisin samanlainen. Ei enää sillee, että aamulla näyttää JA TUNTUU hyvältä masussa ja iltaisin joutuu käyttämään vaan niitä löysiä paitoja ja kärvistelemään mahakivuissa.
Jeiiii!!! 🙂 Suosittelen siis oikeasti kaikkia, jotka vähänkin epäilee että saattais kärsiä tästä samasta vaivasta, kokeilemaan tuota FODMAP-ruokavaliota. Netistä löytyy paljon tietoa sitä koskien, joten ei muuta kun googlaamaan! 😉

Juhannuksen asua? 😉 Vai kumisaappat ja toppatakki?

Kivaa tiistaipäivää ja vähemmän turvonneita mahoja! Hihi!
pus

Heipähei! 🙂
Nyt mä teenkin poikkeuksen ja heti alkuun paljastan BjörnBorg-kilpailun voittajan, enkä venytä sitä tuonne postauksen loppuun. 😀

Kommentteja tuli paljon ja ihan joka ikinen olis ollut palkitsemisen arvoinen!! Oikeasti!
Oli tosi vaikeeta päättää kelle palkinnon annan.
Mun pitää sanoa, että on aivan super ihanaa lukea kuinka moni teistä lukijoista arvostaa omaa vartaloaan ja haluaa tuoda värin kautta esille sitä, että viihtyy omassa kropassaan juuri sellaisena kuin se on ja on ylpeä siitä. 🙂 <3

Koska näitä yhtä ihania kommentteja oli todella paljon ja sieltä niistä kaikista selviytymistarinoista ja ilon hetkistä oli todella vaikea päättää, niin päädyin tekemään yksinkertaisen ratkaisun!
Kilpailun voitti AINOA miespuolinen kommentoija: LASSE!! 🙂 Kommentilla:
Sinisen pantterikuosin bokserit treenatun vartalon kera. Tartteeko tässä nyt muuten perustella asiaa?

ONNEA Lasse!! 😀 😀 Kommenttisi sai mut myös ihan ääneen naurahtamaan! Joten et voittanut pelkästään sillä, että olet mies. 😉
BjörnBorgilta otetaan sinuun yhteyttä!

Sitten mä haluaisin avata teille vähän tuota otsikkoa.. 🙂

Viime viikolla yksi ihanista mun instagram-seuraajista kommentoi mun yhteen kuvaan näin:
”Sä niin elät mun unelmaelämää. Oot ihana.”
Jotenkin toi kommentti ihan siis pysäytti. Ihan hyvällä tavalla.
Se sai mut miettimään, että niinpä, blogin ja instagramin kautta voi ehkä saada sellaisen kuvan, että mun elämä on unelmaa.
Voin treenata kun haluan, todella monissa paikoissa. Saan kokeilla erilaisia lajeja. Kuljen värikkäissä vaatteissa ja hymyilen paljon. Vaikutan kaikenkaikkiaan hyvinvoivalta niin ulkoisesti kuin sisäisestikin. Ja kyllähän tämä ihan pätee.

Mutta on mulla silti asioita, jotka ei mene putkeen. Mulla on myös niitä huonoja päiviä (kun joku kommentoi hetki sitten, että mun kanssa ei varmaan huonoa päivää näkis 😉 )
Kyllä mä mieluusti ottaisin kivan säännöllisen kuukausipalkan joka kuukausi, josta menis kivasti eläkesäästöön rahaa ja lomarahat tulis ja saikulla vois olla tilanteen sattuessa ja liksan silti rullatessa. Jos joskus hankin lapsia, mitenkäs on äitiyspäivärahojen yksityisyrittäjällä?! Entäs työterveyshuolto? No eipä ole. Joka kuukausi verottaja muistaa mua satojen eurojen alv-laskuilla, päälle maksan yel:t ja kaikenlaiset muut maksut.
Ja sitten niitä henkilökohtaisia juttuja, joista en täällä kerro. Ne joiden vuoksi on aika montakin kyyneltä vuodatettu.

Mutta silti. Kaikesta ”ei niin hyvästä” huolimatta. Mä tajustin tuon kommentin luettuani, että oikeesti mä elän mun unelmaa!!
Mä oon tehnyt töitä sen unelman eteen ja nyt mä nautin siitä. Koko ajan teen töitä niska limassa, että se unelma säilyy ja että saan niitä euroja sinne tilille kun ei sitä säännöllistä kk-palkkaa tule. Nautin jokaisesta ihanasta asiasta ja uudesta kokemuksesta. Kerään sillä lisää tätä unelmaa. 🙂 Ja nautin tottakai aivan pirun paljon siitä, että mä olen yksityisyrittäjä. Ja että mä saan kirjoittaa tätä blogia, jota te jaksatte päivä päivältä lukea. 🙂

Mutta mä haluan muistuttaa, että ei tää mun elämä mitään prinsessan päiväkirjat osa 4-elämää oo. Mä teen paljon töitä, mä taistelen niitä samoja karkkihimoja vastaan kun moni muukin, mulla on niitä huonoja päiviä ja vähän vielä paskempia. Mä vieläkin välillä mietin peilin edessä, että ei en mä voi laittaa tota paitaa, ku näytän ihan läskiltä. Niinpä. Joku varmasti siellä nyt pitää mua turhamaisena, mutta mä koitan vaan selittää sitä, että en mä kulje pää pystyssä ja leuka vielä korkeemmalla vaaleanpunaisissa pilvissä ja kaikki tulee vaan ilmaiseksi ilman tikkua ristiin laittamatta.

Ja kyllä. Mä syön joka päivä ihan normaaleja ruokia. Tosta meiän lähi k-kaupasta ne ostan tai joskus Prismasta.
”Tuntuu ettei sulle koskaan kelpaa tavallinen sokeri taikka suola, oikeata voitakaan ei ikinä mihinkään.. ja sulla ei vissiin oo ees selluliittia.”
Näin epäili taannoin eräs lukija. Mutta kyllä mä käytän ihan tavallista sokeria ja suolaa varsinkin. Ja jääkaapissa on ihan oikea voipurkkikin. Niin ja kyllä mullakin sitä selluliittiä löytyy, ei ehkä niin paljon kun jollain toisella, mutta kyllä mä olen myös ihan pari treeniäkin tehnyt ja syönyt puhtaasti, että sitä ei niinkään olis..

Ja silti palaan taas uudelleen siihen, että joo kyllä mä taidan elää mun unelmaa. 🙂
Mutta muistakaa, että se on oikeasti mahdollista ihan jokaiselle.
Ei tarvi tyytyä. Pitää uskaltaa tavoitella ja unelmoida. Vaan sitä kautta voi saavuttaa niitä unelmia. Jos ei edes yritä, niin on ihan turha valittaa.
Jokaiselle unelma on erilainen. Joku haluaa kolme lasta, farmariauton (tai nykyään varmaan citymaasturin), punaisen tuvan ja sen perunamaan. Joku toinen haluaa pari kissaa ja oikeen komeen miehen/upean naisen rinnalleen kaupunkiasuntoon. Joku haluaa matkustaa. Joku toinen haluaa olla turvallisesti kotimaassa. Joku toinen haluaa treenata salilla, joku toinen tykkää lenkkeillä. Unelmia nekin.
Jokaisen unelma on hyvä. Eläkää omaa unelmaanne!! <3

Vielä tähän loppuun mä haluaisin nostaa pari ihanaa kommenttia, jota olen lähiaikoina saanut.
Mä nostin jossain välissä aina näitä ihania kommentteja postauksiin enemmänkin.
Nyt haluan laittaa parit ihanat, jotka on tuntuneet erityisen hyviltä. 🙂 Osa näistä on tullut yksityisviestinä ja osa kommenttina blogiin.

”Vahvimmin mieleen on jäänyt kommentit et sulla olis aivan järkyttävän kokoiset reidet ja muistaakseni joku oli luullut sua mieheksi myös baarissa. Näinpä sut yks kaunis päivä jokin aika sitten kaupassa ja en voinut kuin ihmetellä noita kommentteja, musta sä olit aivan käsittämättömän söpö sun värikkäissä vaatteissa sen kaiken harmaan massan keskellä ja kuinka pieni sä olitkaan.”

Mä päätin et mun on ihan pakko kirjottaa sulle sähköpostia ja kiittää siitä et olet just tuollainen ja kirjoitat noin hyvää blogia!:) mä olen lukenut ehkä noin vuoden verran blogias ja sun kirjotukset on saanu mussa muutoksen aikaan. Nyt voin hymyissä suin olla melkein kokoajan, koska mä uskallan olla oma itteni. Sun persoonallinen luonne ja ”paasaus”postaukset on saanu mut miettimään asioista ja tajuamaan et perkule mähän elän omaa elämää ja saan olla just sellanen ku haluan ja käyttää sellasia vaatteita mitä ite haluan. Ja tää on tosi iso asia mulle. Kun olen kumminkin vasta 19-vuotias tyttö ja joskus on vaikeeta olla vähän erilaisempi ku valtavirta.”

”Sä näytät niiiiin hyvältä! Siinä motivaatiota!
Katoppa nyt hei nainen vähän ittees, siis älyttömän timmissä kunnossa näytät olevan, että SÄ motivoit kyllä nii pirusti!”

”Siis ihan vaan halusin kertoo, ku tossa kotiinpäi ku pyöräilin nii mietin, et vitsi mää ihailen sua nainen!! Oot ihan oikeesti mulle niinko esikuva, niin ihanan inspiroiva ja esimerkillinen.”

”Musta on todella loistavaa, että sulla ja sun blogissa (ja koko teidän perheessä, Tuukankin blogia lukeneena) on järkevä ja luonteva suhtautuminen liikuntaan. Treenaatte ja syötte normaalisti, kokeilette erilaisia lajeja, olette tinkimättömiä omalle jutullenne mutta uudelle avoimia ja teistä molemmista huokuu asiantuntemus alaanne kohtaan. Diggaan siitä, että tää on Monna treenaa blogi, ei Monna on superhyper-fitness ja syö kellon mukaan muovipurkista -blogi. Toki sekin voi olla jollekin normaalia elämää, mutta blogisi on tuosta elämäntavasta virkistävä poikkeus ja on ollut ilo seurata sun hyvinvointimatkaasi. Kiitos siitä!”

”Seuraan monia treeniblogeja , mutta sun blogiin ja suhun olen pystynyt samaistumaan kaikista parhaiten! Tykkään sun asenteesta, positiivisuudesta ja värikkyydestä! Vaikka terveelliset elämäntavat blogistasi huokuukin tänne satojen kilometrien päähän, niin osaat myös höllätä välillä. Sen vuoksi ei lukijanakaan tarvitse tuntea huonoa omatuntoa siitä, jos tulikin syötyä jäde tai niitä irttareita, vaan blogista saa lisämotivaatiota tehdä terveellisiä valintoja karkkimässäilyn jälkeen ja lähteä energiaa puhkuen seuraavana päivänä salille! Kiitos! <3″

Nyt kun mä laitoin tähän nämä muutamat, niin mun tekis mieli laittaa vielä varmaan sata lisää.
Kommentit on kyllä niin tämän bloggaamisen suola! Ja mä rakastan suolaa! 😉
Niin ja nyt oon taas vastannut kaikkiin kommentteihin!! (paitsi kilpailupostauksen kommentteihin)

Ihanaa alkuviikkoa! 🙂 Tulipas nyt paasauksen ja sekamelskan täyteinen postaus, mutta sellasta tää nyt on. 😀 Haha! puspus <3

ps. Jos ootte lukutoukkia, ni antakaa mulle kirjavinkkejä!! Haluun heinäkuulle lomalukemista. Mä tykkään esim. Torey Haydenin kirjoista (oon lukenu ne kaikki), elämänkerroista, tositapahtumiin perustuvista jutuista. Hyviä kirjoja mitä oon lukenu: Tuhat loistavaa aurinkoa, Vaiennettu Anna, Orja, Uhatut, Turvapaikka…. Jos noista moni löytyy teiän kirjahyllystä, ni ehkä kirjamaku on sama -> suosittele jotain! 🙂