Erityisherkkä?
15
Erityisherkkyydellä tarkoitetaan synnynnäistä, hermostollista ominaisuutta. Erityisherkkä ihminen reagoi tavallista herkemmin ulkoisiin ja sisäisiin ärsykkeisiin, sillä hermosto käsittelee aistien välittämää tietoa laajemmin ja syvällisemmin. Erityisherkkyys ei ole sairaus tai diagnoosi. Erityisherkkien ihmisten kokemukset omasta herkkyydestään vaihtelevat. Herkkyydestä voi olla sekä hyötyä että haittaa. Erityisen herkät ihmiset ovat usein luovia, intuitiivisia, pohdiskelevia ja tunnollisia. Toisaalta he kuormittuvat muita helpommin esimerkiksi kiireestä, melusta ja negatiivisesta ilmapiiristä.
Näin sanoo Wikipedia. Sunnuntain kunniaksi julkaisen taas jotain henkilökohtaista, mutta en ihan sitä kaikkea kuitenkaan.
—
Kun minä sanon jotain kaunista, herkkää tai paljon tunteita sisältävää, ehkä jopa positiivisen voimakasta jollekin henkilölle, nousee vedet silmiini. Aina.
Se voi olla tilanne kun istun asiakkaan kanssa Mäkelänrinteen Uintikeskuksen katsomossa ja kyselen häneltä menneestä viikosta tai tunnelmia jonkin projektin suhteen. Kun tunnen ylpeyttä asiakkaan puolesta ja haluan myös hänen tuntevan ylpeyttä itsestään – nousee lauseiden mukana vedet silmiin.
Se voi olla tilanne kun olen ihan tuntemattoman kanssa tekemisissä, vaikkapa hyvän tarjoilijan, jolle kehun maistuvaa ruokaa. Vedet nousee silmiin.
Jos olen erityisen innoissani (kuten aika usein kaikesta) ja voimakkaalla fiiliksellä paasaan jostain asiasta, mikä herättää itsessäni tunteita – on taas vedet silmissä.
Se ei ole itkemistä. Se on liikuttumista. Ja useimmiten onnellista sellaista.
Jos asiakkaani kertoo minulle onnistuneensa jossain tai saaneensa energiatasot ylös ja jaksamista arkeen. Olen niin iloinen hänen puolestaan, että tekee mieli halata ja taas nousee vedet silmiin.
Muistan erään asiakkaan ja hänen kanssaan käydyn keskustelun erittäin tarkasti.
Istuimme juurikin yllämainitussani katsomossa, olimme päättäneet pitää fyysisen treenin sijaan henkisen treenin. Näin ja tunsin kuinka heikko olo hänellä oli henkisesti.
Keskustelimme tunnin ajan, kyselin häneltä erinäisiä kysymyksiä hänen minäkuvaansa liittyen. Kysyin muunmuassa sitä, että miten se tilanne rehellisesti olisi parempi jos jo kauniin nuoren sileän masun tilalla olisi sixpack? Miten se käytännössä vaikuttaisi hänen arkeensa ja miten se tekisi hänestä onnellisemman?
Tämän tunnin aikana nousi vedet silmiini monta kertaa ja myös asiakkaani varmasti sen huomasi. Aistin niin vahvasti hänen tuntemuksensa. Sen pienen tytön siellä kropan sisällä, joka ei uskonut itseensä. Näki vain virheitä.
Tämä ei ole ainoa tapaus, intuitiivisuus on vahvasti olemassa minussa. Se ei ole huono asia, vaan se on itse asiassa vahvuus.
Toiset erityisherkistä ovat hiljaisia ja sulkeutuneita, toiset puheliaita ja ulospäin suuntautuneita. Erityisherkkyyteen liittyy kuormitusherkkyys johtuen hermostojärjestelmän voimakkaista reaktioista. Siksi kiire, ihmiskohtaamiset, tekemisen paljous ja vastuut kuormittavat enemmän kuin useimmilla.
Olen miettinyt miksi väsyn niin helposti. Ja miksi tuntuu usein, että elän todella kiireistä elämää? Kyllähän muillakin täyttyy päivät kalenterissa ja on töissä ensin 8-16 ja sen jälkeen lapset päiväkodista ja sitten ruokaa pöytään ja koira lenkille ja pyykit koneeseen. Ei kaikilla ole mahdollisuutta ottaa edes kerran kuussa ”monnapäiviä”. Jolloin ei ole mitään muuta kuin aikaa itsensä kanssa. Silti tuntuu, että kuormitun ja stressaannun todella helposti.
Minusta tuntuu, että aistin ihmisten tuntemuksia helposti. Positiivisia ja negatiivisia. Usein myös osaan vähän ennustaa ja ennalta arvata miten tulee tapahtumaan missäkin tilanteessa, jo tunteja ennen itse tilannetta. Vaistoan paljon ja luotan myös vaistooni.
Erityisherkän ihmisen hermosto käsittelee aistien välittämää tietoa tavallista laajemmin ja syvällisemmin. Se ilmenee tarkkana havainnointikykynä, kokemisen syvyytenä sekä monipuolisena ja syvällisenä asioiden käsittelykykynä.
—
Tekeekö nämä asiat minusta kuitenkaan erityisherkkää? Vaiko vain erittäin herkän ja intuitiivisen?
Kävin tällä viikolla upean ja ihanan Sarianne Tähtivaaran luona reikihoidossa ja samalla hän teki minulle intuitiivisen tulkinnan. En ollut aiemmin käynyt reikissä, eikä minua oltu tulkittu intuitiivisesti. Kokemus oli 110% mahtava ja vähän päälle. Reikihoito oli aivan ihana. Oli myös uskomatonta minkälaisia asioita Sarianne näki minussa, asioita jotka todellakin on kulkenut mielessäni jonkin aikaa, enkä niistä ole puhunut oikein kenellekään. Sarianne sanoi myös aistivansa minussa vahvasti herkkyyden ja intuitiivisuuden. Hän kehottikin minua elämään niiden puitteissa. Koska ne minua vahvasti vievät eteenpäin.
Monesti me ihmiset rakastetaan analysoida itseämme. Eivät kaikki, mutta suurin osa sitä tykkää tehdä. Eikä siinä ole mitään väärää. Se on mielenkiintoista ja on hyvä välillä miettiä miksi tekee jotain asioita kuten tekee. Mutta se onko siitä itseanalyysista ns. oikeaa hyötyä on ihan tuntematon asia. Liika analysointi ja miettiminen ei aina ole hyvä. Itse sorrun siihen aika paljon, mutta olen nyt päättänyt sitä jättää vähemmälle. Aion luottaa niihin vaistoihini ja herkkään, helposti havainnoivaan minääni ja mennä päivä kerrallaan eteenpäin.
Sariannen tapaamisen jälkeen mulla on ollut todella rauhallinen olo ja suosittelen ihan satasella kokeilemaan reikihoitoa ja/tai tulkintaa.
Sarianneen voi ottaa yhteyttä sarianne.tahtivaara@gmail.com / Tähtipajat
—
Onko joku teistä kuullut erityisherkkyydestä? Tai onko joku teistä erittäin herkkä? 🙂
Ihanaa sunnuntaita! <3
15 kommenttia
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Hei! Hyvä teksti hyvästä aiheesta, mutta jäi vähän harmittamaan ettet kertonut ”lähdettä”. Tarkoitan tällä siis sitä, kun muutama postaus taaksepäin kirjoitit sen ”Mihinkään kuulumaton” -tekstin, johon on tullut aivan mahtavia ja viisaita kommentteja, ja nyt tuntuu että tämä teksti on vain tiivistelmä niistä kommenteista. Varmasti olet voinut miettiä näitä asioita aiemminkin, mutta mielestäni olisi ollut fiksua kertoa tässä tekstissä noiden kommenttien antaneen sulle ajattelemisen aihetta.
Mutta hyvä että oot ottanut kommenttien neuvoista vaarin ja lähdet kehittämään itseäsi sillä saralla, hienoa että blogien ”apusuunta” toimii välillä näinkin päin, meiltä lukijoilta teille bloggaajille 🙂 Ihanaa, vähemmän itsetutkiskelevaa syksyä sulle!
Olet oikeassa, että sain paljon mielenkiintoisia ja oikein hyviä neuvoja siihen kirjoitukseen.
Tämän päivän tekstin lähteet on kuitenkin olleet mun päässäni jo muutaman kuukauden. 🙂
Reikihoitajan, sekä parin psykologiystäväni kanssa juteltuani tästä nyt halusin kirjoittaa.
<3
Olen erityisherkkä ja elämä tuon ymmärtämisen jälkeen on avautunut ja yksinkertaistunutkin aika paljon. Armollisuus omille tuntemuksille on avoimempaa, hyväksyn myös sen, etten aina vaan jaksa. Usein olen kuullut esimerkiksi ihmettelyjä siitä miksi teen niin paljon yksin, kuten reissuja mökille ilman että edes yritän saada ketään mukaani. Se vaan menee niin että kun tietää rajansa, osaa niitä myös kunnioittaa. Terve itsekkyys on kasvanut erityisherkkyyden ”löytämisen” myötä.
Parasta on tunteiden voimakkuus, se kun näkyy myös työssä, jossa pikkuhiljaa opettelen sitä myös hyödyntämään piilottamisen sijaan. On myös ihan parasta antia ymmärtää ja aistia sellaisia asioita ja tilanteita jotka useimmiten menevät vain noin ohitse.
Paljon on edelleen sellaista mitä en osaa jäsentää tässä, mutta onneksi (ja kauhuksi) tämä on elämänmittaisen matkan kanssani eikä ole kiirettä ymmärtää. Kyllä tää kaikkein eniten on siunaus, kunhan ei vaan tee itselleen ongelmaa asiasta 🙂
Täällä on yks erityisherkkä treenaaja. Olen blogissani kirjoittanut tästä muutamaan kertaan.
Tässä yksi kirjoitus (mikä sisältää pt:ni havaintoja minusta valmennettavana): http://piinelamantapamuutos.blogspot.fi/2014/05/erityisherkkyys-ja-treenaaminen.html
Hei Monna! Kiitokset hienosta blogistasi, olen sitä jo pitkään lukenut mutta en vielä koskaan kommentoinut. Nostat usein tärkeitä kysymyksiä esiin blogissasi ja mikä hienointa, osaat kirjoittaa vaikeistakin asioista positiivisesti ja kannustavasti. Erityisherkkyys tuntuu olevan blogimaailmassa (ja muuallakin) tällä hetkellä hyvin pinnalla oleva aihe. Tämä on tietysti hienoa sikäli, että erityisherkkyydestä on aiemmin ollut saatavilla kovin vähän tutkimustietoa ja erityisherkkien yksilöiden ääni on tästä syystä saattanut jäädä keskustelussa kuulematta. Kaikki me olemme ainutlaatuisia ja jokaisella meistä on luontainen, oma tapamme reagoida ja tulkita ympäristöämme ja havaita sieltä erilaisia asioita. Se on ehdottomasti rikkaus ja näin tulisikin olla, olemme kaikki erilaisia. Tieto ja sitä kautta lisääntyvä ymmärrys toistemme erityispiirteistä auttaa meitä varmasti elämään paremmin toistemme keskuudessa.
Ainakin itsestäni tuntuu nykyisin siltä, että samoin kuin adhd muutama vuosi sitten oli erityisen pinnalla oleva aihe on sama ilmiö nyt käynnissä erityisherkkyyden kohdalla. Vahva empatiakyky, vahva tunneälykkyys, alhainen stressinsietokyky, korkea sensitiivisyys, häiriöherkkkyys… Ominaispiirteitä vai erityisherkkyyttä? Rajoittavatko omat herkkyyspiirteet arkielämää vai tulevatko ne pikemminkin esille erilaisina vahvuuksina? Ahdistavatko esimerkiksi suuret ihmismassat, meteli ja valot niin paljon että esimerkiksi luokkahuoneessa tai elokuvateatterissa on vaikea olla? Toisaalta on varmaankin aivan mahdollista olla erityisherkkä jollakin osa-alueella (kovat äänet, voimakkaat tuoksut, epämiellyttävät materiaalit esimerkiksi vaatteissa,) ja vähemmän herkkä joillakin toisilla. Myös ympäristötekijät ja oma psyykkinen ja fyysinen hyvinvointimme säätelevät sitä, miten voimakkaasti reagoimme ja koemme eri asioita eri tilanteissa.
Yhteenvetona ajattelen niin, että erityisherkkyys on vahvasti subjektiivinen ominaispiirre ja jos joku kokee itsensä erityisherkäksi niin siitä vaan. Siihen kuitenkin haluaisin herätellä että pelkkä taipumus kokea erityisen voimakkaasti joitakin asioita ei välttämättä ole erityisherkkyyttä, se voi myös olla jotakin muuta (ja jos etsii asioista lisätietoa niin pliis ei wikipediasta! 😀 ). Ja toisaalta, tarvitsemmeko aina määritelmiä ja ”leimoja” niille asioille ja piirteille, jotka tekevät meistä kaikista ainutlaatuisia?
Heippa muru!
Ihanaa pohdintaa, itsekin rakastan tehdä sellaista 🙂 Musta myös Myyn kommentti on hyvä. Toi paljon esille asioita mitä olen itsekin miettinyt. Erityisherkkyys on nyt pinnalla ja siitä puhutaan ja kirjoitetaan paljon. Toistaalta ei kai siitä haittaa ole et ihmiset itse pohtii ovatko erityisherkkiä. Näitä piirteitä on varmasti todella usealla ja mullekin on kommentoitu asiasta postauksiin joissa olen puhunut yksinäisyydestä tai omista syvällisistä ajautuksistani. Ehkä vielä bloggaamiseen ajautuu paljon erityisherkkiä ihmisiä kun työ on juuri sellaista mikä sopii ominaisuuksiin. Voi tehdä yksin ja antaa luovuuden ja ajatusten virrata jne…
Musta tuntuu et mä kans oon sellainen joka kokee asiat syvällisesti, oon vahva eläytyjä ja ennen kaikkea se, että mulla on vaikeuksia olla suurissa porukoissa pitkään tai edes jonkun yhden ihmisen kanssa, sillä tarvisen yksinoloa. Ymmärrän sua siis täysillä! Monnapäiviät kuulostaa niin hyvältä <3
Laitan sulle viestiä varmaan whatsupissa tästä vielä lisää mitä ajatuksia heräsi. Ihanaa sunnuntaita! <3
Nyt oli pakko tulla kirjoittamaan oma kommentti, kun mulla on monia samoja juttuja, ku mitä sä kirjoitit 🙂 Tiedän olevani herkkä, ehkä jopa erityisen herkkä. Erityisherkkyydestä en tiedä enkä oikeastaan välitäkään ”diagnosoida” sitä itselleni. Mulla on sama juttu ton liikuttumisen kanssa, liikutun todella helposti! Mun on vaikea sanoa kauniisti poikaystävälle, koska alan vain samantien itkemään. Ja sama juttu, jos poikaystävä esim. kehuu mua, niin liikutun heti. Tämä on kyllä itsestäni todella rasittavaa, en jaksaisi aina olla niin herkkä. Tälle kun en mitään vaan voi, kyyneleet tulee heti silmiin…
Lisäksi samaistun tohon kiire-juttuun. Mä kuormitun ja väsyn ihan älyttömän helposti. Tarvitsen paljon unta ja omaa aikaa. Mun työ on stressaavaa, jossa on paljon vastuuta ja joudun olemaan tekemisissä ihmisten kanssa koko ajan. Välillä mietin, että alavalinta ei tainnut osua ihan nappiin mulla 😀 Sopisin paremmin jonnekin toimistoon yksin puurtamaan 😉 Toki varmasti tämä herkkyys myös aiheuttaa minulle stressiä ja paineita, vaikka työ itsessään onkin oikeasti stressaavaa. Töiden jälkeen en meinaa jaksaa tehdä yhtään mitään. Haluan olla vain yksin, varsinkin kun on koko päivän puhunut n. miljoonan ihmisen kanssa. Mun on vaikea sietää, jos mulla on paljon keskeneräisiä hommia. Myös kiire töissä saa mut joskus jopa ahdistumaan.
Tästä aiheesta voisin kirjoittaa vaikka kirjan, mutta jätetään se toiseen kertaan 🙂
Miul on ihan sama homma et hirveen vaikee sanoo mitään kaunista miu miehelle ku tunteet nousee heti pintaan. Ja harmillista et miun on myös vaikee puhuu mitään henkeviä ku meinaa heti alkaa silmät kostumaan 🙁 tää on tosi ärsyttävä piirremiussa. Oon omasta mielestä kyl yliherkkä :/
Mielenkiintosta pohdintaa 🙂 Mä oon myös miettiny paljon tota, että voiko olla vaan tosi herkkä ja intuitiivinen – kuitenkaan olematta erityisherkkä. Haluaisin ajatella, että ”herkkyys” on luonteenpiirre siinä missä muutkin ja ihminen voi olla eri tavalla herkkä, kun taas ”erityisherkkyys” viittaisi johonkin poikkeukselliseen herkkyyteen. Ehkä ite ajattelen erityisherkkyytenä sellaista, että on kaiken suhteen herkkä, eli myös kaikki aistit on herkempiä kuin normaalisti. Mä aistin ite todella herkästi ihmisten tunnetilat ja koen vahvaa empatiaa, mutten kuule, näe, haista tai maista erityisen hyvin tai ainakaan tavallista tarkemmin 😀
Ehkä tärkeintä on kuitenkin tuntea ittensä ja yrittää käyttää tiettyjä piirteitään, kuten herkkyytä, vahvuutena, kuten sanoitkin 🙂 Riippumatta siitä, onko sitä kuitenkaan muuten vaan herkkä tai sitten erityisherkkä 🙂
Avaatko vähän, mitä on reikihoito, kun se on ainakin mulle täysin vieras juttu? 🙂
http://lungelady.blogspot.fi
Kyllä juuri näin! 🙂 Tuntuu että nyt toi ” erityisherkkyys” on jo käytännössä muotisana. Tuntuu että kaikelle pitäisi löytyä diagnoosi.
Mä koen olevani erittäin herkkä ennemminkin kuin erityisherkkä ja tuo kuvailu siitä miten sanoessasi jotain liikut niin osui ja upposi muhun, mä oon ihan samanlainen ja jännitänkin ehkä juuri sen takiakin joskus sanoa joitain asioita. Mä liikutuin myös todella helposti toisten kauniista sanoista ja eleistä ja samaistua toisten tunteisiin helposti.
http://outikarita.fitfashion.fi/
Jo reilu vuosi sitten olin varma siitä, että oot erityisherkkä (kuten minäkin). 🙂 <3
Jälleen hyvä teksti vaikkakin samaa mieltä kuin jotkut toiset kommentoijat, erityisherkkyys on hyvin pinnalla just nyt. Noh ei se minua haittaa, hyvä ettäasioista puhutaan.
Minuun kolahti tuo ”vedet silmiin”. Mulle käy samoin päivittäin erinäisissä tilanteissa. Varsin usein oon saanut kommenttia ”mitä sä oikeen itket”. On ollut jotenkin vaikeeta selittää miks vedet nousi silmiin ihmiselle jolle se tuntuu ihan hämmentävältä. Kommentteja oon saanut myös siitä kun tykkään reissata yksin, tarvitsen omaa aikaa. Hassua tuokin että tuntuu ettei monet ymmärrä tuotakaan.
Edelleen samaa palautetta, oot äärettömän ihanan tuntuinen persoona.
Olen kuullut sanan erityisherkkä, mutta en ole ikinä kuvitellut että voisin olla sellainen. Ajattelin että se tarkoittaa jotain muuta, mutta samaistuin IHAN täysin tuohon kun kerroit että nousee vedet silmiin vähän joka tilanteesta. Olen aina kuvitellut että kaikki johtuu siitä että mua on kiusattu kouluaikana, että olen jotenkin sen takia niin herkkis, tai voihan se olla että se siitä johtuukin, mutta se että tälle ”tilalle” on ihan nimikin. Wau. Lukeudun noihin hiljaisiin ja sulketuneisiin ihan ehdottomasti. Menen ihan lukkoon kun pitäisi puhua… Ja tuo ”Erityisherkän ihmisen hermosto käsittelee aistien välittämää tietoa tavallista laajemmin ja syvällisemmin. Se ilmenee tarkkana havainnointikykynä, kokemisen syvyytenä sekä monipuolisena ja syvällisenä asioiden käsittelykykynä”. Musta tuntuu että mie ajattelen ihan kokoajan. Ja ennenkuin esim. mieheni on edes kuullut asiaa loppuun niin minä olen miettinyt mielessäni jo 7 eri skenaaiota että mitä tapahtuu seuraavaksi. Kiitos tällaisesta postauksesta. Tätä pitää tutkia lisää…
Tää oli kyllä hyvä, oon miettinyt omalle kohdalle ennenkin jo jotain tällaista. Tuntuu että mietin koko ajan jotain ja saatan uppoutua tosi syvällisiin asioihin ihan vaikka keskellä ihmisvilinää ja ns kadota omaan maailmaan. niinkun ylempänä mainittu ”kokemisen syvyytenä” ym. mullakin saattaa nousta vedet silmiin oikeastaan missä vaan jos ajattelen jotain tunteellista. viime vuonna tapahtui paljon surullisia asioita ja muita muutoksia elämässä, jotka vieläkin saavat kyyneleet silmiin jos kuuntelen bussissa musiikkia ja mietin niitä – keskellä täyttä bussia! jotenkin tuntuu että koen maailman niin erillä tavalla kuin muut, kiva huomata postauksesta ja kommenteista että on muitakin. 🙂