Flunssakausi käy kuumana. Yksi jos toinen on kipeänä ja jollei vielä ihan sängyn omana, niin ainakin vähän paleltaa ja kurkussakin tuntuu kaktuksen piikit.

Miten voisi lisätä vastustuskykyä ja pitää pöpöt loitolla?
Tietysti ravinto vaikuttaa. Mitä paremmin syöt, sen varmemmin pysyy elimistön tulehdustilat kurissa. On tutkittu, että erinäiset höttöhiilarit, kovin rasvainen ruoka, punainen liha ja maitotuotteet eivät ainakaan auta elimistöä ja suoliston mikrobeja voimaan hyvin ja lisäämään vastustuskykyä. On myös tutkittu, että paljon kalaa, kasviksia, hedelmiä ja marjoja sisältävät ruokavaliot ovat elimistölle parempia tässäkin suhteessa.

Vaikka ei olekaan suoria todisteita siitä, että liikkuminen voisi varsinaisesti ehkäistä flunssaa, terveiden elämäntapojen noudattaminen ja riittävä uni, hyvän ravinnon ja liikunnan kanssa auttaa vahvistamaan vastustuskykyä. Kevyt liikunta voi jopa piristää immuunisysteemiä. Tietysti jos tuntuu todella jo siltä, että se flunssa on iskenyt päälle, ei kannata lähteä tekemään mitään treeniä vaan silloin pitää levätä.

Nyt koputan puuta. Itse en ole ollut kipeänä lähes kolmeen vuoteen. Ihan pientä nenän niiskuttelua tai kurkun kutinaa on tainnut pari kertaa tänä aikana olla, mutta varsinaisesti en ole kipeänä ollut. Uskon täysin siihen, että nämä elämäntavat joita noudatan on pitäneet pöpöt loitolla. Uskon kokonaisuuden vaikuttavan tässäkin asiassa. Hyvinvointi niin henkisesti kuin fyysisestikin on toiminut itselläni. Uskon myös, että asiat joiden tekeminen vapauttaa endorfiinia kehossa, auttaa pysymään terveenä. Endorfiineja vapautuu esimerkiksi pitkäkestoisen liikunnan, mielimusiikin kuuntelun, nauramisen ja seksin yhteydessä.

Ilta-Sanomien artikkeli kertoi kuinka talven yli voi selvitä terveenä. Siellä kerrottiin, että on tutkittu jos harrastaa kerran tai kaksi viikossa seksiä, pysyy varmemmin terveenä. 😉 Vähintään kaksi orgasmia viikossa auttaa HS:n mukaan myös muihin asioihin. Se muun muassa vähentää miesten kuolleisuutta.

Itse uskon siihen, että mikä tahansa asia mikä pistää hymyilyttämään ja pitää mielen positiivisena auttaa myös pysymään terveenä. On se sitten vaikka tanssia, seksiä, ystävien kanssa nauramista tai hyvän musiikin kuuntelemista. Nauru voi edistää terveyttä myös pitkäaikaisesti. Se voi parantaa immuniteettia. Negatiiviset ajatukset voivat vaikuttaa kehoon nostamalla stressiä sekä heikentämällä näin elimistön puolustuskykyä.

Tietysti hygienia on yksi tärkeimmistä seikoista pitämään flunssapöpöt kaukana. Käsiä pitää pestä usein. Ja aivastelu sekä yskiminen julkisissa tiloissa pitäisi suunnata aina nenäliinaan tai vaikkapa siihen omaan kyynertaipeeseen, mutta ei  suu ammollaan kaikkia muita ihmisiä päin.

***

Mitkä on sinun keinosi pysyä terveenä ja välttää ne flunssapöpöt?

Eilen vapautui endorfiinia EtnoFitneksessä. 🙂

Olin lauantaina tuomaroimassa tankotanssikilpailuissa, PoleNightShowCase Vol 2:ssa.
Oli kunnia olla yksi tuomariston jäsenistä.

Ajellessani kotiin yöllä, ajattelin hieman tuomarointia ja ylipäätään kilpailemista.

Tuomari, Monna Pursiainen

En ole itse ollut koskaan kilpailuhenkinen. Pienenä tyttönä inhosin kaikenlaisia kilpailuja, mihin ikinä ne liittyivät. Oli ne sitten juoksukilpailuja pihan lasten kesken tai koulussa piirrustuskilpailuja. Mitä vain. En tykänyt kilpailla.
Oli vaikea voittaa ja nähdä muiden pettyneet ilmeet, toisaalta oli inhottavaa olla se joka ei voittanut. En halunnut olla voittaja enkä häviäjä. Siksi en osallistunut mihinkään kilpailuihin, ellei se kuulunut jonkin koulutunnin sisältöön ja ollut sen vuoksi pakollista.

Kilpaileminen ei tuntunut hyvältä tai omalta jutulta myöhemminkään. Eihän kaikkia ole luotu kilpailemaan ja hyvä niin.

Muistan kun mietin pikkutyttönä, että Miss Suomeksi kruunataan oikeasti koko Suomen kaunein nainen. Ajattelin niin pitkään. Joskus teini-iässä sitten ymmärsin, että eihän kilpailussa ole edes mukana koko Suomen naiset. Eihän kruunattava silloin voi olla koko Suomen kaunein nainen. Ymmärsin, että missikilpailuihin haetaan ei valikoiduta.

Ymmärsin myös sen, että niistä monista kymmenistä kilpailuun hakevista nuorista neidoista tuomaristo valitsi 10 kauneinta itse kilpailuun. Jonka jälkeen tuomaristo valitsi niistä kymmenestä sen Suomen kauneimman.
Oliko se joka kerta kaikkien mielestä kaunein? Ja kuinka moni tyttö seisoi missirivissä päätöksen jälkeen tyhjä hymy huulillaan ja silmissä kiilsi jo pettymyksen kyyneleet?

Eilen tämä sama tuli mieleeni kun ajoin kotiin pimeällä moottoritiellä, kellon ollessa 01.00 ja sumun vallitessa ilmaa niin ettei näkyvyys ollut paikoittain kuin vaivaiset kymmenen metriä.
Mietin niitä kaikkia kilpailijoita, jotka antoivat parhaansa eilen tankotanssikilpailussa, mutta eivät saaneet palkintoa.

Kuusi tuomaria teki päätöksen kenelle palkinnot kuuluivat. Minä yhtenä päätöksen tekijöistä.
Itselleni päätökset eivät olleet helppoja, enkä ollut samaa mieltä kaikista päätöksistä muun tuomariston kanssa. Jos olisin saanut päättää ihan itse, olisin antanut palkinnon jokaiselle. Palkinnon siitä kuinka ihan joka ikinen heistä ylitti itsensä astuessaan tuomariston ja yli nelisatapäisen yleisön eteen. Kädet ja jalat jännityksestä täristen kuitenkin halliten vartalonsa uskomattomiin taidonnäytteisiin tangolla ja lattialla. Eläytyessään musiikkiin ja uskoessaan itseensä ja voimiinsa.

Esiintyjien joukossa oli kisadebyyttinsä tekijöitä, siellä oli äitejä, joista eräs oli synnyttänyt vain viisi kuukautta sitten. Siellä oli kilpailijoita, joilla oli kropassaan kipua, mutta tulivat siitä huolimatta lavalle. Siellä oli miehiä ja naisia, jotka rinta rottingilla astelivat tangon luokse vain pienet kankaanpalat vartalonsa peittona. Siellä jokainen kantoi itsensä ja muotonsa ylpeydellä. Siellä jokainen oli voittaja.

***

Vaikka nautin jokaisesta esityksestä, olisin ehkä nauttinut niistä vielä enemmän jos samalla ei olisi tarvinnut miettiä kenelle palkinto kuuluu ja kenelle ei.
Olen kiitollinen, että sain osallistua tuomarointiin. Mutta ehkä tuomarointi ei ole minun juttuni, jos ei kilpaileminenkaan.

Jos näkisitte muistiinpanoni eiliseltä, sieltä löytyisi yhden jos toisen kisaajan kohdalta monta huutomerkkiä, sydäntä ja sana PARAS.
Jos kilpailu perustuu tuomariääniin, eikä esimerkiksi urheilusuorituksesta tulevaan parhaaseen aikaan tai tulokseen, olisi jokaisen kilpailijan hyvä aina muistaa ettei päätös loppujen lopuksi ole kuin muutaman tuomarin. Moni muu voi olla eri mieltä.
Jos kilpailusta ei tule voittoa, voi toki miettiä tekikö kaiken niin hyvin kuin osasi, mutta jos teki voi olla super ylpeä itsestään ja suorituksestaan.

***

Iloa sunnuntai-iltaan! <3