Eilen vietettiin Välipalat – virtaa superfoodeista -kirjamme julkistamistilaisuutta.

Päivä oli jännittävä ja sen eteen oltiin nähty vaivaa ja muutama perkelekin. 😉

Aamu kun koitti, suuntasin Tuukan kanssa matkaan Lauran käsittelyyn Kurvi Hair Premiereen. Siellä ensin Tuukan hiukset ojoon ja sitten mun pään kimppuun.
Klo 11 äitini kurvasi kampaamon eteen takapenkki täynnä avokadoja ja siitä sitten äidin kyydillä Hesarille Ruplaan, jossa oli jo täys tohina päällä.

Minä painuin kiireen vilkkaa avokadojen kimppuun, samalla muut pistivät paikkaa kuntoon ja viimeistelivät omia tarjoiluosuuksiaan. Oltiin nopeampia kuin uskottiinkaan ja vähän jälkeen yhden saatiin kaikki valmiiks. Tämä fiilis syntyi siitä:

Sitten vaatteidenvaihto ja odottamaan kutsuvieraita paikalle.

Jotta saatiin pöytä koreaksi, kiitokset kuuluvat myös heille:

Berryfect
Electrolux
Cocovi
GoGreen
GreenStreet
Urtekram

Antaa kuvien puhua puolestaan:

Vieraita oli paljon ja välipalat maistui.

KIITOS kaikille paikallaolijoille!
Kiitos Johannes, Matti ja Tiia!
Kiitos Tuukka, äiti, Jussi, appivanhemmat ja mun koko perhe!
Kiitos ystävät!
Kiitos te ihanat naiset; Hanna, Maiju ja Aino!
Kiitos yhteistyökumppanit!
Kiitos teille lukijoille!

Nyt lepään hetken.
Pus.

Tiedättekö kun on niitä aamuja, kun tekis mieli vaan mennä takaisin sänkyyn? Kääntää kylkeä ja vetää peitto korviin, laittaa korvatulpat ja sellainen ihana silmälappujuttu silmille ja pistää kännykkä kiinni. Nyt mulla on sellainen aamu.

Siihen ei oo ees mitään erityistä syytä.

Tai ehkä siihen on. Väsymys.
Mä huomaan tarvitsevani lepoa. Lomaa. Vaikka nyt on vasta helmikuu.

Ajattelin, että enpä viitsi nyt kirjoittaa mitään tällaista masentavaa postausta. Inhottava tällaista on lukea. Että jes, tosi kivaa maanantaifiilistä vaan kiitos. Ajattelin, että mäpä vetäsen jonkun tsemppipostauksen eilisestä inbody-mittaustapahtumasta tähän väliin. Mutta nyt en jaksa.

Omat tulokset miellytti. Kuukaudenkiristely tuotti tulosta ja kroppa näyttää ja tuntuu kivalta. Samoin luvut. Monilla mun ja Tuukan omilla asiakkailla oli luvut mennyt just siihen suuntaan kun piti ja muutamalla muullakin, jotka mittauksissa käy säännöllisesti. Se oli tosi kiva fiilis.

Olin tosi iloinen ja fiiliksissä kun tultiin kotiin mittauksista. Sen jälkeen työpäivä jatkui, lähetettiin yli 20:lle valmennettavalle erilaisia paketteja meilitse. Sitä tehdessä tuli myös tosi hyvä fiilis, kuinka ihanaa kun ihmiset on innoissaan ja haluaa tehdä itselleen hyvää.

Kuinka ihanaa on se, että saa tehdä omalle firmalle töitä ja työtä mitä rakastaa. Mutta välillä se vaan verottaa. Lauantaina oltiin syömässä ystävien kanssa, kun lasku oli maksettu klo  20.30 suunnattiin takaisin kotiin tietokoneiden ääreen jatkamaan töitä. Tuukka nukkui viisi tuntia ja heräsi tekemään töitä. Minä kuusi, ja samoihin hommiin.
Se on ihanaa ja aivan uskomattoman hienoa, että meillä on töitä ja asiakkaita riittää. Ihmiset luottavat meihin ja ammattitaitoomme – voiko olla hienompaa?! Ei voi. Mutta silti välillä tulee näitä tällaisia päiviä kun haluaisi mennä vaan nukkumaan ja jättää työt hetkeksi pois. Edes pariksi tunniksi.

Kuitenkin väsymystä ja levontarvetta vastaan taistelee tahtotila – tahto tehdä työ hyvin. Olla asiakkaille läsnä ja antaa niin parasta kun ikinä vain pystyy. Jos perustaa oman yrityksen, on pakko löytyä sitä tahtotilaa tai se yritys ei pyöri. On haluttava tehdä sitä työtä koko sydämestä ja vaikka väysttäisi, niin silti halu tehdä on niin suuri että se voittaa väsymyksen.

…

Nyt kuitenkin haaveilen lomamatkasta. Viikosta tai vaikkapa pidennetystä viikonlopusta jossain. Niin ettei meillä olisi tietokoneita mukana, niin ettei töitä ajateltaisi pariin päivään.

…

Huomenna on tärkeä päivä; mulla, Ainolla, Hannalla ja Maijulla on lehdistötilaisuus – kirjamme julkkarit. Sitä varten meillä on tehtävänä vielä todella paljon asioita. Niin, että kaikki on valmiina ja kunnossa huomenna. Samaan aikaan kun jännityksellä ja innolla odotamme huomista, on pieni stressinpoikanen olalla istumassa. Saadaanko kaikki valmiiksi.

…

Nyt ei auta siis mennä nukkumaan ja takaisin peiton alle.
Nyt on tehtävä hommia ja haettava se energia jostain taas. Mihinhän se katosi? Eilen se vielä oli tässä.

Avatkaa tänään radio Yle PUHE klo 16 – me ollaan siellä Hannan, Maijun ja Ainon kanssa haastattelussa!

pus! Mä haen nyt tän energian ja fiiliksen takas: