Viikonloppuna meillä oli huippu kiva Feelstrong-treenipäivä Kaisankodilla. Siellä Tuukka piti ravintoluennon iltapäivällä. Luennon alkuvaiheessa Tuukka pyysi osallistujilta jotakin tavoitetta, mikä vain minkä perusteella voisi sitten tehdä yhdessä rakenteen syömiselle. Miksi ja mitä pitää syödä, jotta tavoite täyttyy. Tavoitteeksi tuli pyöreä peppu. Sille siellä vähän sitten jokainen kikatteli, mutta kuitenkin se kovasti kaikkia kiinnosti. 🙂

Pyöreä peppu ei ole missään tapauksessa huono tavoite. Olen sitä mieltä, että mielummin tavoitellaan muotoja kroppaan kuin ihannoidaan terveydelle haitallista laihuutta.
Osallistujat saivat sitten itse miettiä, että mitä pitää syödä ja tehdä jotta se tavoite saavutetaan.

Itsellänikin on ollut tavoitteena pyöreämmät perskannikat. 🙂
Takapuoleni on ollut aika pieni ja olen joutunut tekemään ihan todenteolla työtä sen kasvattamiseksi. Jos taasen omaa pyöreän vähän ”pehmeämmän” pepun jo ihan geeniensä puolesta, on sitä muhkeutta sinne lihaksistoon helpompi saada lisää. Koska usein isopeppuisemmilla on siellä rasvan alla myös lihasta enemmän jo valmiiksi kuin ihan pikkupeppuisilla ihmisillä.

Mitä sitten olen tehnyt saavuttaakseni tuloksen?
Syönyt tarpeeksi, sekä hiilihydraatteja että proteiinia. Ja tietysti myös tarpeeksi rasvoja ja muutenkin monipuolisesti. Liian vähäisellä syömisellä ei voi kasvattaa lihasta. Se on saletti. Myös se mitä syö on tärkeää. Ei voi vaan mättää roskaruokaa nassuun ja ajatella, että kun tässä on nyt treenattukin..
Varsinkin proteiinin saanti on usein kovin vähäistä. Proteiinia olen siis syönyt pitkin päivää.

Ja tietysti keskittänyt jalkatreenejä sinne pakaran puolelle. Iso pakaralihas on se mikä ihmisillä ei aktivoidu kovin helposti. Kyykyt ja prässit menee etureisille ja takapuoli ja takareidet pääsee helpolla. Sen vuoksi sekä pakaran aktivointi ennen treeniä ja eristetyt liikkeet pelkästään pakaralle ja takareisille on tärkeitä.
Peppua olen treenannut monipuolisesti. Niin kyykyillä, yhden jalan prässillä, askelkyykyillä, luistelukyykyillä ja loikilla, lantionnostoilla painojen kera, kuin loitontajia tehden esim. taljassa. jnejnejne

Perskannikat!

Tämä yllä oleva kuva on mielestäni aika hauska havainnoillistamaan niitä perskannikoita. 😀 Ei mikään imarteleva belfie.. 😉 Mutta kuvassa näkyy hyvin iso pakaralihas. Sitä on treenattu ja on siihen tullut kokoa.

Tässä toinen hyvä kuva, kertoo mitä on tapahtunut siellä peppuosastolla parin vuoden aikana.

Mitkä on teidän suosikkiliikkeitä pakaralle? Kertokaa kommentteihin! 🙂 Voisin tehdä (heti kun paranen) sitten sellaisen koosteen esim. TOP10-pakaraliikkeet! 

Ja lue myös Viidellä liikkeellä pakarat aktiivisiksi! Sieltä hyviä vinkkejä pakaran aktivoimiseen!

ps. Mitä tykkäätte uudesta bannerista? 🙂

Keskiviikkona  06.30 kaarrettiin Tuukan kanssa Töölön kaduilta kohti sateista ja pimeää Tuusulunväylää. 06.58 heilutin heipat Tuukalle ja Pimulle. 07.10 seisoin Helsinki-Vantaalla baggagedropin edessä viivakoodilukija kädessäni ihmetellen kun kaikesta on tullut itsepalvelua ja niin kovin nopeaa ja tehokasta.
Reilu tunti ja olin kuin toisessa maailmassa, hiljaisessa ja kiireettömässä lumimaailmassa.

Pöllämystyneenä seisoin Kittilän lentoaseman laukkuhihnan luona kun tunsin lämpimän hymyn vieressäni. Ihana Emmi oli vastassa. ♡ Ajeltiin lumisia maisemia pitkin Emmin Levin ”kotiin”, hulppeaan huvilaan. Yhdestä huvilan ikkunasta kun katsoo ulos, näkee Levin monista laskettelurinteistä yhden.
Heitettiin kassit sisään ja jatkettiin samantien syömään lounasta Ämmilään.

Emmi majoitti minut huvilaan, jossa asuu nyt Levillä työskennellessään. Koska olin vierailevana Levi Wellness Clubin ohjaajana torstaina, oli se mahdollista. Taloon kun ei voi kaikkia kavereita tuoda hillumaan.. 😉 Sain siis nauttia upean Karhunkiepin majoituksesta muutaman päivän. Näitä huviloita kyllä muuten vuokrataan, jos joskus haluaa tällaisessa majoittua Levin matkallaan.

Ämmilän super ihanan ja idyllisen lounaan jälkeen lähdettiin käymään Levin huipulla. Lunta pyrytti sakeasti ja mitä ylemmäs päästiin, sen huonompi oli näkyvyys. Jossain vaiheessa tie katosi, eikä tunturin huippua pilvien ja lumipyryn alta enää erottanut.
Silti oli niin super kaunista ja valkoista. Niin ja rauhallista. Täysin äänetöntä.
Siellä lumipyryssä otettiin muutamat kuvat ja ihasteltiin sitä valkoisuutta. Sitten kipinkapin autoon takaisin ja kohti lämpimiä sisätiloja.
Minä nukuin hulppean talon kolmannessa kerroksessa, jossa oli minullla oli myös oma vessa ja suihkutilat. <3

Kun Emmi lähti töihin sitten keskiviikkona illalla muutamaksi tunniksi, jäin sinne isoon kolmikerroksiseen huvilaan yksin. Keskellä metsää. Tai no oikeastaan keskelle tunturia. Katselin näistä jumalattoman isoista ikkunoista ulos pimeään ja mietin, että kyllä se Emmi on aikamoinen sissi kun täällä yksinään asustaa.

Itsehän kuuntelin jokaista pientä ääntä ja rapinaa ja olin varma, että jos ei rosvo tai ryöväri ole juurikin nyt hiippaillut pesuhuoneen ovesta sisään, niin se on karhu tai poro.

Oliko se poro vai rosvo?!

Nopeasti sitä kuitenkin tottui siihen hiljaisuuteen mitä myös talossa sisällä oli ja siitä alkoi nauttia oikein olan takaa. Hiljaista ja jotenkin ajatonta. Täysin kiireetöntä. Ihanaa.
Me Emmin kanssa ollaan tutustuttu ihan vasta vuoden sisällä, mutta ystävyys kliksahti samantien yhteen. <3 Emmin luona oli kotoisa olo aamusta iltaan. Välillä oltiin vain hiljaa ja katseltiin telkkaria tai käytiin koneella. Ja välillä juttu ja nauru raikasi. Se onkin parasta, kun ei koko ajan tarvi yrittämällä yrittää keksiä jutun juurta. Kun olo on kotoisa ja rento, voi vaan ihan vaan olla. Ja sekin riittää. <3

Parin päivän aikana me ehdittiin tehdä kuitenkin aika paljon kaikenlaista, vaikka molemmat vähän puolikuntoisia ollaankin. Käytiin syömässä parissa eri rarvintolassa, käytiin ajelemassa tunturilla, saunottiin, tehtiin ruokaa, katsottiin telkkaria, kuunneltiin joululauluja, soitettiin pianoa, käytiin Tonttulassa ja ohjattiinhan me pari jumppatuntiakin.

Tonttula on ihana paikka!! Jos Levillä on käymässä, niin siellä kannattaa ihan ehdottomasti käydä vaikka kahvilla. Tai ihan vaan palloilemassa ja ihastelemassa. <3

Käytiin myös kuvaamassa meille molemmille vähän ”blogimatskua” ja mulle kuvattiin myös uuden bannerin kuvat. 🙂 Kiitos vaan Emmi-rakas kuvaamisesta! <3
Torstaina me päästiin myös ihastelemaan tunturilta käsin sinisen hetken kauneutta. Voi että. Jos ei olisi ollut niin kylmä, siinä olisi voinut seistä vaikka kuinka kauan ihastelemassa sitä näkymää. Kuviin ei välity se värimaailma mikä siellä paikalla oli. Kun katsoi alas laaksoon taivas muutti väriä purppuraisemmaksi. Aivan super <3 <3

Torstaina iltana me tosiaan myös vedimme sitten yhdessä kaksi kehonpainotreeniä Levi Wellness Clubilla. Ja oli muuten ekalla tunnilla yksi ihana naistreenaaja, joka tuli kertomaan mulle lukeneensa mun blogia jo ihan alkumetreiltä asti. 🙂 Ja että työvuorokin olis ehkä mennyt vaihtoon, jos olis osunut iltavuoro näiden meidän treenien päälle. Super ihana! <3

Jumppien jälkeen sitten mentiinkin talolle takaisin, pistettiin sauna lämpiämään, tehtiin hyvää ruokaa, laitettiin takkaan tuli ja juotiin vielä kupposet glögiä. <3

Kyllä oli ihanat pari päivää Lapin lumoissa. <3 Ja helposti olisi mennyt vielä pari lisää.  Mutta työt kutsuivat Helsingissä ja paluukone lähti perjantaina aamupäivällä kohti Helsinkiä.
Onneksi pääsen jo tammikuussa uudemman kerran Leville. <3

Kiitos rakas Emmi! Olet ihana ystävä! <3

Lämpöisää ja ihanaa viikonloppua kaikille!