Enpä oikein tiedä edes mistä aloittaisin kirjoittamisen tai miten jäsentelisin tämän kirjoituksen. Sillä aina pitää miettiä miten kirjoittaa ettei (taas) joku ota kirjoitusta väärin ja ota hernettä nenään ja laita ilkeää ja negatiivisen väristä kommenttia. Ei sillä, että enää ottaisin negatiivisia ja ilkeitä kommentteja itseeni, vaan sillä etten haluaisi enää yhtään lisää negatiivisuutta tähän maailmaan. Naiivia tai ei, se on minun ajatukseni.

Kirjoitan nyt kuitenkin taas kerran ajatuksen virtana asiasta, jota olen miettinyt jo jonkin aikaa. Kamalat Pariisin tapahtumat saivat kuitenkin jutun luonnoksista tähän kirjoituksen alle.

Lauantaina kirjoitin omalle Facebook-sivulleni näin:
Hassua. Tänään aamulla kun heräsin, en avannut mitään uutiskanavaa tai sosiaalista mediaa, vaan päätin tehdä muutaman aurinkotervehdyksen ja päälläseisonnan. Koska olin kuullut, että pää alaspäin olevissa asennoissa aivot saavat happirikasta verta. Se lisää energisyyttä. Jooga ja akrobaattiset harjoitukset saa seksuaali- eli elämän­energian virtaamaan kehossa. ❤
Tein joogaa ja hymyilevällä mielellä lisäsin instagramiin kuvakollaasin muutamasta aamun liikkeestä.
Samalla näin muutaman rauhanmerkin ja mietin mistähän mahtaa olla kyse. Avasin uutiset ja näin järkyttävän uutisen. 🙁
Voi kunpa maailmassa olisi vähän enemmän rakkautta, eikä vaan niin kamalan paljon vihaa.

En halua nyt kirjoittaa Pariisin tapahtumista. Ne on niin järkyttäviä, eikä niiden käsittely kuulu mielestäni tänne blogiini. Kuitenkin nämä kauheat tapahtumat laukaisi päässäni taas sen inhottavan tunteen siitä miten huonosti ihmiset voivat. Miksi täällä maapallolla on niin paljon pahaa? Liian paljon pahaa.

Tuntuu jotenkin väärältä tai ”liian pieneltä” kirjoittaa kaikesta siitä negatiivisuudesta mitä minä näen, nyt kun on tapahtunut jotain niin pahaa kuin viattomien siviiliuhrien kuolemaa. Massamurhia. Tuntuu, että pitäisi pyytää anteeksi, että kirjoitan. Kavahdan sitä negatiivisuuden ja pahanolon määrää niin paljon, että haluan pahoitella jo ennen kirjoitusta ikään kuin valmiiksi. Ettei taas kommenttiboksi täyty inhottavista kommenteista ja pienistä näpäytyksistä joko toisille lukijoille tai minulle..
Käsittelen nyt kuitenkin ne asiat, missä minä näen liian paljon pahaa. Liian paljon negatiivisuutta. En tärkeysjärjestyksessä, vaan jossakin mieleeni kumpuavassa järjestyksessä.

Blogien kommentiboksit – Kysyn taas kerran, että minkä vuoksi ihmiset lukevat niitä blogeja, jotka saa sapen kiehumaan? Minkä vuoksi ehdointahdoin halutaan mennä lukemaan jonkun sellaisen henkilön kirjoituksia, jotka ärsyttävät? Miksi halutaan tehdä itselle sitä pahaaoloa ihan tiedostaen? Haetaan juttuja, jotka ärsyttävät, jotta saadaan pistää ilkeää, näpäyttävää tai jopa haukkuvaa kommenttia ilmoille. Parantaako se kenenkään oloa? Ei varmasti.

Ihmisten ulkonäkö – Minkä ihmeen vuoksi, jotkut kuvittelevat omaavansa oikeuden haukkua toisen ihmisen ulkonäköä? Millä verukkeella kenelläkään on oikeutta sanoa toista rumaksi, lihavaksi, tikkulaihaksi, naista miehennäköiseksi, laihaa kuihtuneeksi jne? Mistä kumpuaa niin vahva henkinen pahaolo, että on pakko haukkua muita? Kohottaako ilkeily ja muiden arvostelu kenenkään itsetuntoa oikeasti? Ei varmasti.

Elämäntapa –  Jos on löytänyt itselleen oikean tavan elää ja on tyytyväinen siihen, miksi muiden elämäntapoja pitää arvostella? Ei kaikki halua elää samalla tavalla. Ei ole yhtä oikeaa tapaa elää. Jos ei omilla elämäntavoillaan satuta ketään tai tee kenellekään pahaa, miksi se ei olisi tarpeeksi hyvä tapa elää? Minkä vuoksi joku kokee omat tapansa niin paljon paremmaksi, että näkee syyn arvostella toisen tapoja? Miksi tässäkin asiassa etsitään sitä kuka on paras tai ainakin parempi?

Katkeruus – Kun viha ei oikeasti tuota mitään muuta kuin lisää vihaa, miksi sitä halutaan viljellä koko ajan vielä lisää? Miten katkeruudesta voisi päästä eroon kokonaan? Tuoko katkeruus sen tuntevalle ihmiselle koskaan mitään lisää tai mitään hyvää? Ei varmasti. Miten ihminen arvostaa itseään niin vähän, että antaa itsensä katkeroitua ja levittää pahaaoloa eteenpäin? Hirveitä asioita voi tapahtua, mutta auttaako se katkeroituminen niistä yli? Ei varmasti. Kannattaako kenellekään toiselle ihmiselle olla katkera jostain asiasta mitä hän on saanut tai saavuttanut? Ei. Mitä se auttaa? Ei se tuo samaa asiaa katkeroituneelle.

Nyt kun kirjoitan tätä, tulee mulle pahaolo. En haluakaan enää jatkaa asioiden listaamista, missä näen negatiivisuutta. Haluan kirjoittaa siitä miten positiivisuutta saisi jaettua lisää. Sitä minä haluan tehdä. Maailman tappiin asti.

Olen kokenut elämäni aikana paljon isoja ja pieniä pettymyksiä, sekä menetyksiä. Olen kokenut niistä todella paljon surua ja pahaamieltä. Olen kuitenkin oppinut sen, että jos haluaa elää onnellisena, on pahojen asioiden käsitteleminen välttämätöntä. Menetysten tai pettymysten hautominen vain pahentaa oloa ja synnyttää sitä katkeruutta.
On päästävä käymään läpi ne asiat ja sen jälkeen on löydettävä tie jatkaa eteenpäin.

Rakkautta ja hymyjä ei tässä maailmassa ole koskaan liikaa. Jokainen joka tätä blogipostausta lukee, löytää varmasti omasta elämästään asioita joista voi olla kiitollinen ja onnellinen. Oikein miettimällä miettiä asioita, jotka omassa elämässä on hyvin. Eikä aina keskittyä niihin asioihin jotka on huonosti tai pitäisi olla paremmin.

Heitänkin pienen haasteen ilmoille. Kirjoita kommenttiboksiin asia tai vaikka viisi asiaa, joista olet tällä hetkellä onnellinen ja kiitollinen. Heitän toisenkin haasteen, kerro tämän viikon aikana jollekin ihmiselle, että rakastat häntä. Heitän kolmannenkin haasteen, kerro tämän viikon aikana jollekin ihmiselle jokin kehu.

Lisätään yhdessä positiivisuutta, vähennetään negatiivisuutta. 

Se ei voi olla kenenkään mielestä väärin.

Minä olen kiitollinen ja onnellinen koska:

1. Minulla on katto pään päällä ja ruokaa päivittäin.
2. Minulla on ihana perhe. Vaikka isäni ja kaikki isovanhempani onkin jo jossain muualla, on minulla jäljellä vielä monta rakasta ihmistä tässä lähellä. Heistä kolme rakkainta ja aina minua tukevaa: äiti, veli ja Tuukka.
3. Minä saan tehdä työtä, jota rakastan. Vaikka joskus ykistyisyrittäjän arki onkin raskasta, antaa se niin paljon etten voi olla kuin kiitollinen.
4. Minä olen ollut terveenä pitkään ja vaikka nyt flunssa iskikin päälle, uskon saavani sen taltutettua pian.
5. Minulla on muutama ihana ja rakas ystävä, sekä monta upeaa ihmistä elämässäni. Olen onnellinen, kun olen saanut tutustua niin ihaniin ihmisiin vuosien varrella. Ja uskon näitä ihmisiä tulevan vielä paljon elämäni varrella.
6. Kroppani toimii, voin treenata lajeja joita rakastan.
7. Minulla on ihana pieni koiratyttö Pimu, joka tuo iloa päiviin.

Rakastetaan enemmän ja vihataan vähemmän.

Näitä listoja on nyt aika monissa blogeissa vilissyt, omani on ollut luonnoksissa jo reilun kuukauden ja nyt päätin sen pistää viikonlopun kunniaksi ilmoille.
Tässä siis viisi asiaa, mitä ette ehkä minusta tienneet.. 😉

1. Mun on pakko kävellä rytmissä. Jos (eli lähes aina kun johonkin liikun) kuuntelen musiikkia kuulokkeistani ja mun on todella vaikea kävellä eri rytmiin kun biisin rytmi on kullakin hetkellä. Välillä siis kuuntelen hitaampia biisejä ja oikein rennosti astelen nautiskellen eteenpäin. Ja välillä kun on oikein reipas meininki, kuuntelen nopeampitempoista musiikkia ja tempo siivittää mun askelia vauhdilla.
2. Syön välillä sormin. Mutta vaan kotona. Vähän riippuen ruuasta, saatan välillä laittaa haarukan syrjään ja noukkia suupaloja sormin. 😀
3. Olen vaaka, en ole kovin tasapainoinen ihminen. Päätöksenteko on mulle välillä tosi hankalaa, koska näen niin monessa asiassa kaksi hyvää puolta ja sitten se paremman puolen valitseminen on välillä yllättävänkin hankalaa. Tällaisia asioita voi olla ihan arkipäiväiset jutut, että kävelenkö koiralenkin Hietsun kautta vai Töölönlahdelle päin. Ja toki isommatkin asiat tuottaa tätä samaa hankaluutta.
4. Toinen tykkää vaaleasta ja toinen tummasta. Mä tykkään molemmista ja kaikesta siltä välillä. Sen takia joskus mun valinnat voi tuntua ristiriitaisilta. Joskus oon turhamainen ja joskus taas niin pirun syvällinen ja pohdiskeleva. Mutta toisaalta, ei ne asiat mun mielestä sulje toisiaan pois.
5. Mä en monia asioita inhoa, mutta pari asiaa on. Silti mä en tykkää käyttää sanaa inhota, joten käytän jotain toista. Mä en tykkää jos joku joka ei tunne mua sanoo mua itserakkaaksi tai itsekkääksi. Ajattelen nimittäin muiden hyvinvointia todella paljon. Välillä liiaksikin. Tykkään todella paljon tehdä asioita muille, josta tiedän heidän pitävän tai tekevän heille hyvän mielen.
   Toinen asia mistä en pidä on se, että ihmiset on niin ilkeitä. Olen siitä aiemminkin kirjoittanut pitkät pätkät ja taas haluan kirjoittaa. Ihmisten pahansuopaisuus toisiaan kohtaan on kamala asia. 🙁 Yritän itse olla vastapainoksi niin hyvä muille kun vaan osaan ja levittää hyväntahtoisuuden sanomaa.

Ihanaa viikonloppua teille kaikille! <3

xoxoxo Monna

ps. Kuudes fakta: Mä rakastan joululauluja ja täällä meillä onkin soinut joululaulut jo viikon verran. 😉