Oi ettien että. Täällä mä huokailen edelleen, että kuinka ihana ilta mulla oli lauantaina. Illan aikana mun synttäreitä saapui kilistämään melkein 80 ystävää. Jos mä joskus olen kirjoittanut siitä, etten ole tuntenut kuuluvani mihinkään tiettyyn kaveriporukkaan, niin nyt voin kertoa olevani enemmän kuin kiitollinen siitä miten monta kaveria ja ystävää mulla on elämäni varrelta jäänyt jollain tapaa matkaan mukaan. 

Lauantaina 10.lokakuuta oli mun prinsessapäivä. Aamusta mulla oli vielä yhdet treenit Märskyssä. Ja sitten varsinainen prinsessapäiväni alkoi iltapäivällä kun pääsin ihanan luottokampaajani ja meikkaajaani Lauran käsittelyyn. Sain upean kampauksen ja upean meikin. Siitä ajelin kotiin pistämään juhla-asua päälle ja hakemaan loput tarjoiltavat mukaan juhlapaikalle.

Lähdimme mieheni kanssa kassit täynnä pihalle hieman ennen kello viittä. Ja koska mulla on myös tällainen huippukuvaaja ihan omasta takaa, otimme ”parit” asukuvat ennen taksin tilaamista.

Mun prinsessa-asuni mä olin ostanut jo pari kuukautta sitten, kun päätin järjestää isot synttärijuhlat. Juhlien teemaksi laitoin ”Black&White”, mutta tietysti juhlien sankarina sain itse vähän erottua joukosta vaaleanpunaisella hameella. 😉

Minna Parikan My Little Pony-kengät oli mulla myös haaveissa jo kesän alussa kun kuulin sellaisten olevan tulossa mallistoon syksyllä. Myös mun mieheni ja ystäväni olivat miettineet näitä kenkiä mulle..

Viiden jälkeen saavuimme juhlapaikalle Kahvila Ruplaan Kallioon. Siellä meitä odotti ystävämme, sekä Ruplan yksi omistajista Johannes.
Kolmisin laitoimme pöytiä järjestykseen ja tarjoiltavat esille.

Pian saapuikin rakas veljeni ja ystävämme Tuuli paikalle lisäavuksi. Kaatelimme kuohuvaa laseihin ja taisimme vähän itsekin kilistää. 😉

Tasan klo 18 saapui ensimmäiset vieraat. Ja siitä pikkuhiljaa tasaiseeen tahtiin tuli ystäviä lisää paikalle. Puheensorina kasvoi ja ihana iloinen ja lämmin tunnelma oli läsnä heti alusta asti.

Illan aikana tuntui etten ehdi millään kaikkien kanssa juttelemaan ja vaihtamaan kuulumisia ja tuntuikin, että paahdoin ees taas pitkin Ruplaa koko illan. 😀

Kuvia räpsittiin paljon. Sekä omalla uudella synttärilahjaksi saamallani kameralla, että vieraiden kännyköillä ja kameroilla. Ihana katsoa näin jälkikäteenkin tunnelmaa ja oikein aistia se vieläkin.

Paikalla oli illan aikana niin mun ihan lähimpiä ystäviä kuin sellaisia, joita en ole nähnyt moneen vuoteen. Yksi vieraista oli mun pitkäaikaisin ystäväni, ihan lapsuudesta asti. Paljon oli vanhoja työkavereita ja muutama entinen pt-asiakkaanikin, joista on tullut ystäviä mulle.

Pidin juhlissa lyhyen puheenkin. Oli aivan super ihana ilta ja oon tosi tosi kiitollinen kaikille, jotka saapui kilistämään mun synttäreitä! Oon edelleen ihan puulla päähän lyöty kuinka moni oikeasti tuli paikalle ja vietti iltaa kanssani. Huh. Ihania ihmisiä ihan joka ikinen vieraista! Ilta meni aivan sikamaisen nopeasti, toivottavasti ehdin kaikille sanomaan edes pari sanaa.

Olin myös todella todella kiitollinen yhteislahjasta! Sain uuden mahtavan kameran ja ponikengät!

Kaikki juhlihat eivät edes mahtuneet samaan kuvaan.

Kaupallinen yhteistyö: Porvoon kaupunki

”Rauhaa – Yhdessäoloa – Kauneutta”
Mikä tuo mulle rauhallisen hetken? Miten rauhoitun kiireen keskellä? Onko se rääkkitreeni ja sen jälkeinen fiilis, kävely Pimun ja Geren kanssa vai jokin yllättävämpi?

Se onkin jännä kysymys. Nimittäin rauhoitun loppujen lopuksi aika helposti. Vaikka olisi kuinka kiireinen päivä ja monta asiaa tehtävälistalla, pystyn irrottautumaan niistä monella tapaa.
Treeni on ehdottomasti yksi niistä keinoista. Kuulokkeet korville ja uppoudun omaan treenimaailmaani. Treenin aikana en ajattele mitään muuta. Varmasti myös tämän vuoksi treenin jälkeen on energinen olo, aivot on saaneet lepoa työasioista ja endorfiini on päässyt valloilleen hyvästä rääkistä.

Koirien kanssa pitkä kävelylenkki on myös yksi keinoistani rauhoittua. Varsinkin jos lähdemme mieheni kanssa yhdessä ulos. Kävellään pitkin Töölön katuja ja merenrantaa, höpötellään niitä näitä ja katsotaan kun koirat on innoissaan ulkoilmasta ja kaikenmaailman hajuista.

Valokuvaaminen on yksi keinoista. Varsinkin luonnossa erilaisten juttujen kuvaaminen, tai vaikkapa kotona omien kukkapuskien kuvaaminen. Kuvaa ottaessa katsoo vain kuvattavaa kohdetta ja miettii onko valotus hyvä jne. Siinä saa myös sisälläni vahvasti asustava esteetikko nautintoa. Kuvaaminen rauhoittaa silloin kun sen saa tehdä rauhassa, ilman kiirettä.

Musiikki rauhoittaa. Ja erilaiset meditatiiviset rentoutusvideot tai äänitteet.
Rauhoitu.fi on uusi nettisivusto, joka tarjoaa kauniita videoita ja ihanaa rauhoittavaa musiikkia niiden taustalla. Itse tykkäsin viimeisestä ”Kauneutta”-videosta eniten, siinä rauhoituttiin 2min 55sek. Ajatelkaa, niin lyhyt aika. Mutta kun edes pieneksi hetkeksi välillä rauhoittuu työn tai muun kiireen keskellä johonkin tuollaiseen kauniiseen, saa siitä taas lisää voimaa ja jaksamista.
Samalla sivustolla voi myös tutustua Porvoossa asumiseen ja kaupungin upeisiin puitteisiin.

Yksi vähän yllättävämpi juttu mikä minua rauhoittaa on pelkkä hiljaisuus. Monelle hiljaisuus tuo rauhaa, mutta itse olen vähän sellainen duracel-pupu, joka ei aina niin nauti yksinolosta ja hiljaisuudesta.
Jos kuitenkin on superkiireinen aikataulu ja monta rautaa tulessa, silloin mikään näistä muista rauhoittumiskeinoista ei auta. Silloin tarvitsen oman ajan ja pelkkää hiljaisuutta.

Silloin lähden ulos kävelemään, meri rauhoittaa ja siellä hiljaisuus. Tai sitten usutan mieheni ja koirat lenkille ulos ja jään itsekseni kotiin, en laita mitään musiikkia tai telkkaria päälle, laitan kännykän ja tietokoneen kiinni. Ja vain olen, istun sohvalla ja katselen ikkunasta ulos. Hengitän syvään ja mietin mukavia asioita.

<3

www.rauhoitu.fi