Oikea ammatti ja oikea työ.
16
Nyt nousee savu päästä ja varpaista. Provosoiduin ja ärsyynnyin. Vaikka kuinka yritin hillitä ja hallita.
”No eihän tuossa nyt ole mitään erikoista.”
”Ai mihin lehteen, ai siihen, no siinähän on jo kaikki olleet.”
”Koska meinaat opiskella oikean ammatin?”
”Ei bloggaaminen ole oikeaa työtä.”
”Eihän tuo tule kestämään.”
”Ai nytkö jo muutatte yhteen, erohan siitä tulee.”
Kuulostaako tutulta?
***
Kertoohan se enemmän vastaanottajasta kuin kertojasta. Miten reagoi toisten iloon, onnistumiseen ja onnelisuuteen, tyyliin elää tai tehdä töitä? Onko aina jotain näpäytettävää? Tekeekö aina mieli polkaista toista sinne maanrakoon? Vai seisooko kenties omat jalat niin tukevasti maan kamaralla, että voi olla vain täysin rinnoin iloinen toisten asioista.
Sellainen ihmistyyppi, joka ei osaa seisoa pystyssä ilman, että polkee aina toisia maanrakoon. Sellainen ihmistyyppi voisi hävitä mielestäni maapallolta. Toisten kannustaminen ja tukeminen ei ole KOSKAAN pois itseltä. Jos seisoo tukevasti omilla jaloillaan, pystyy AINA tukemaan ja kannustamaan toisia ja iloitsemaan muiden saavutuksista.
Kenenkään muun valinnat ei pitäisi vaikuttaa omaan tekemiseen. Mitä sen on väliä onko joku ammatikseen bloggaaja, siivooja, lakimies vai personal trainer? Eihän kukaan sodi toisiaan vastaan eikä syö toiselta leipää pöydästä. Eihän?
Mitä h**vetin väliä sillä on, onko oppinsa saanut jossain yksityiskoulussa vai AMK:n penkeissä? Eihän sillä ole minkään valtakunnan merkitystä. Sillä on merkitystä, että on palo sitä omaa työtään kohtaan ja halu oppia uutta ja kehittyä.
On tottakai työpaikkoja, johon ei pääse ilman pitkää tutkintoa, mutta tässä maailmassa pärjää ihan käsittämättömän hienosti myös ilman sen suurempia titteleitä. Yrittämällä ja tekemällä. Niillä pääsee eteenpäin.
On äärettömän hienoa ja tärkeää, että meitä on tässä maailmassa niin paljon erilaisia. Ilman juristeja, poliiseja, lääkäreitä, kaupankassoja, siivoojia, personal trainereita, opettajia, kokkeja, pankkivirkailijoita, bussikuskeja, sihteereitä, bloggareita, toimittajia, psykologeja (vain muutamia mainitakseni) tämä maailma olisi paljon tyhjempi eikä toimisi. Onneksi osa haluaa opiskella enemmän ja haluaa lukea korkeakoulututkintoja, mutta onneksi osa myös haluaa tehdä jotain muuta. Ei kenenkään ammatti tai koulutus ole toista OIKEAMPI.
Minä en ole ihminen, joka jaksaisi istua montaa vuotta koulunpenkissä. Minä olen ihminen, joka oppii tekemällä. Aina olen ollut. Olen tehnyt todella paljon töitä, olen opiskellut siinä sivussa. Olen erittäin ylpeä siitä mitä olen tehnyt ja miten pitkälle olen päässyt ihan omin avuin ja työtä tekemällä.
Katson samalle korkeudelle niin psykologeja, ammattibloggaajia kuin kaupankassojakin. Kukaan ei ole toista vähäarvoisempi.
Oma työpäiväni on pitkä ja se ei oikeastaan lopu kuin siksi aikaa kun suljen silmäni. Aamulla kun herään on työasiat mielessä, joko pt-asiat tai bloggaaminen. Lomalla en ole lomalla, näen asioita jotka muistuttavat työstäni, saan ideoita omaan työhöni lisää, otan valokuvia ja päivitän blogia. Yhden blogipostauksen kirjoittamiseen menee kahdesta neljään tuntia, riippuen aiheesta ja kuvien määrästä. Sen lisäksi on kommentteihin vastaaminen ja muu ylläpito. Sähköpostiini kilahtelee koko ajan uusia meilejä, kalenteri on niin tukossa, että on järjestettävä kolmen viikon päähän aikaa tavata ystävää. Silti haluan vielä opiskella siihen päälle, olla vielä entistä parempi työssäni. Koska rakastan valmentamista. Rakastan sitä, että voin auttaa valmennettaviani eteenpäin. Rakastan työtäni. En vaihtaisi päivääkään pois.
En ikinä halveksuisi toisen tekemää työtä. En ikinä halveksuisi toisen käymiä oppeja.
***
Bloggaamisesta työnä, kirjoitti hyvän postauksen SaraTickle: Mene oikeisiin töihin.
Nana kirjoitti hyvän postauksen aiheesta: Lopeta haahuilu ja hanki töitä, oikeita töitä..
16 kommenttia
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Todellakin kertoo ihmisestä itsestään paljon, joka on mikään sanomaan mitkä on oikeita töitä ja mitkä ei. Tai muutenkaan vähättelemään toisen valintoja. Ja surullista, jos joku määrittää ihmisyyden jonkun tutkintopaperin mukaan.
Näin se tosiaan on. Se on tosiaan surullista se.
Eikös se oikea työ ole sitä, että tekee sitä, mistä tykkää! 🙂
No sitä juuri! 🙂
Olet tainnut nyt provosoitua ja ottaa itseesi minun kommentistani jonka laitoin blogiisi 🙂 Ensinnäkin, miksi edes provosoidut toisten mielipiteestä, jos toinen ei pidä lääkärin ja bloggaajan ammattia samalla viivalla? Blogistina saat varmasti kuulla päivittäin eriäviä mielipiteitä ja ennakkoluuloja, joten en ymmärrä miksi tällainen kiroilu ja vuodatus. Ihmisillä on eriäviä mielipiteitä ja ne täytyy vain hyväksyä, vaikkei se kivalta tunnukaan.
Kysyin siis eräässä postauksessasi, että aiotko opiskella ”oikean ammatin”, jostain koulusta, joka on ns. virallinen ammattinimike ja kestää kauemmin kuin muutaman kuukauden. En mielestäni haukkunut tai ”polkenut sinua maanrakoon”. Kysyin sen siksi, koska olen huomannut että olet kiinnostunut kasvattamaan tietotaitoasi ja opiskelemaan liikunta- ja hyvinvointialaa. Näin ollen mielenkiinnosta kysyin, aiotko hakea opiskelemaan vielä esimerkiksi siihen AMKiin, jossa tätä alaa käsiteltäisiin muutamassa vuodessa varmasti hyvinkin laajasti.
Sanot tekstissäsi, että on äärettömän hienoa kun meitä on niin erilaisia ihmisiä tässä maailmassa. Kuitenkaan itse et pysty hyväksymään eriäviä mielipiteitä, ja haluat samassa tekstissä yhden ihmistyypin katoavan pois tästä maailmasta. Meitä ihmisiä on erilaisia, niin myös eriäviä mielipiteitä. Toivottavasti kestät myös ”haukkumakommentit”. Jos olet niin ylpeä opeistasi, miksi sitten otat niin itseesi jos joku arvostelee sitä? En ymmärrä.
Koko postaus ei ole kunnianosoitus sinun kommentillesi. Jos luit kirjoituksen ajatuksella, huomasit kirjoittavani myös muista asioista kuin koulutuksesta. Esimerkiksi siitä, kuinka kollegani ovat saaneet kuraa niskaan omasta ammattivalinnastaan bloggaajana.
Hyväksyn eriävät mielipiteet, mutta en toisten lyttäämistä. Ne on kaksi aivan eri asiaa! Ja en nyt kaikella hyvällä, puhu vain sinusta ja sinun kommentistasi.
Ja ihan oikeasti, voitko kirkkain silmin väittää olleesi ihan vain mielenkiinnosta ja iloisena kyselemässä, miksi ”et opiskele OIKEAA ammattia eikä vain joitain kursseja..” PAH.
Luinkin Saran postauksen jo aiemmin, mutta jatkoit aiheesta hyvin.
Ystäväni on 28-vuotias, opiskellut parin vuoden tutkinnon kaupan alalta ja työskennellyt noin 7 vuotta Lidlissä. Hän tykkää työstään paljon, eikä ole vaihtamassa työpaikkaa, jollei ole pakko. Eniten häntä ärsyttää se, kuinka kaikki vähättelevät hänen työtään ja niin puolitutut, ystävät kuin työkaveritkin kyselevät jatkuvasti häneltä, että ”Kai olet hakenut JO muualle?” tai ”Et kai sinä nyt nuori ihminen sentään sinne jää”. Tämän takia häntä aina ärsyttää kertoa muille missä on töissä ja hän kokee itsensä jatkuvasti huonommaksi ja tyhmemmäksi, kun ei ole käynyt korkeakoulututkintoa.
….. kysyn vaan, että MIKSI? Mitä vikaa siinä on jos tykkää työstään, suorastaan nauttii ja kokee saavansa tarpeeksi palkkaa hyvään elämään. Eikö ole ihanaa kaikille, että on yksi iloinen veronmaksaja, joka varmasti tuolla kaupassa piristää myös muiden ihmisten päivää!?
Kiitos kommentista! 🙂 Erittäin hyvä esimerkki!! Älyttömän hyvä, että toit tämän esille! Ymmärrän ystävääsi täysin ja oikein alkoi harmittamaan hänen puolestaan!
Tuohon kysymykseen MIKSI, kun vain osaisikin vastata. 🙁
Se on täysin ok provosoitua! Anna palaa! Kun ite provosoidun niin, mun mielestä se on tosi mielenkiintoista kysyä itseltäni, että miksi joku juttu aiheuttaa mussa sellaisen reaktion. Minkä takia joku kommentti osuu ja uppoaa ja joku toinen menee ohi, eikä tunnu missään? Se että provoisoidun paljastaa musta mulle itselle, mutta myös muille (halusin tai en), ehkä juuri niitä asioita, joita en halua näyttää.
Minäkin haluan olla sellainen rakastava ihminen ja hyväksyä kaikki, mutta perhana kun en kuitenkaan voi hyväksyä kaikkia, varsinkaan niitä, jotka eivät hyväksy muita ja erityisesti minua, ja voi vitsi kun joku saa mut kiinni siitä! Sellaiset ihmiset pitäis…niin siis mitä niille pitikään sun mielestä tehdä? Vai sittenkin kiittää heitä, koska he ovat suurimpia opettajia meille ja näyttävät, missä kohtaa meillä itsellä on vielä petrattavaa?
Bloggarin työ on varmasti superhaastavaa, koska ihmiset rakastavat provoisoida teitä. Mutta kyllä monet bloggaritkin rakastavat provosoida. Oletko ikinä ajatellut, että voisit olla yksi sellaisista…? (vilpitön kysymys) Joskus me myös kerjätään tulla provosoiduksi ihan tiedostomattomasti – koska loppujen lopuksi sehän on mitä nerokkain tapa oppia itsestään uusia asioita. Villiä, hauskaa ja rehellistä tutkimusmatkaa omiin tunteisiin!
Niinhän se on. Juuri eilen päivällä puhuin ystävälleni, että asiat joista ärsyyntyy on niitä, jotka koskettaa jollain tapaa. Osuu herkkään kohtaan.
Itse en allekirjoita sitä, etten hyväksy niitä jotka eivät hyväksy minua. Eniten ja ihan suuresti suuresti eniten minua sapettaa ihmiset, jotka lyttäävät toisia maanrakoon. Haukkuvat, halveksuvat ja väheksyvät. Sitä en ole ikinä ymmärtänyt enkä tule ymmärtämään. Eri mieltä saa olla asioista, mutta toisia ei saa lyödä lattialautojen alle.
Ja kyllä, olen ajatellut useastikin olevani syystä tai toisesta sellainen, joka provosoi monia.
Hauska kommentti, kiitos siitä! 🙂
Hyvä Monna! Osuit asian ytimeen! Nyt on pakko kommentoida… 😀
Toi on niiiiiin totta! Eikä valitettavasti koske pelkästään työntekoa, vaan ylipäätään toisen ihmisen ONNEA. Tuntuu että joillain on tarve lytätä kaikki onni ja ilo toiselta. Että mistä ikinä ihminen onkaan innoissaan, niin aina on joku vähättelemässä. Ja se on kyllä niin perseestä! Että ei ihme että sulla kiehahti. 😉
Enivei, tsemppiä kaikkeen jatkoon ja kiitos kivasta blogista! 😀
Toi on jotenkin niin surullista että ihminen muka tarvitsee sen ”oikean tutkinnon/ammatin oikeasta koulusta”… Itse oon sun kanssa samaa mieltä siinä että jos ihminen löytää sen oman juttunsa ja tuntee sitä kohtaan paloa ja iloa sekä osaa sen (oli se hankittu miten vaan) niin se on hienointa! Ihan huippu juttu tuo sinun kouluun pääsysi. Oot ihan huippu! 🙂
Tää oli oikein hyvä avautuminen ja joskus tämänkinkaltainen avautuminen on paikallaan.
Niin monta kertaa olen esim. ”perusduunarista” kuulla, että joo, kyllähän niitäkin tarvitaan ja kun tähän saisin äänenpainot joilla tuo on sanottu, niin kuulisi ettei nyt kovin arvostavasti… Toisiin myös vaikuttaa hirveästi se mitä toinen tekee työkseen, ”no sehän olikin tosi fiksu vaikka olikin vain …. (Jokin ammattinimike tähän kohtaan). Kaikki työ on arvokasta, toiset tekevät työtään intohimosta, toiset kunnianhimosta, toiset ihan saadakseen palkan, mikään näistä ei ole väärin. Joillekin työ on tosi iso ja tärkeä asia, toisille vain välttämättömyys ja kun se välttämättömyyskin hoidetaan hyvin ja kunnialla niin sekin riittää. Jokaisella on elämässä omat prioriteetti ja omat painotusalueet.
Ei työ ole se juttu mulle ainakaan toisessa ihmisessä, vaan se ihminen <3
Nyt oli pakko kommentoida! Ihan mielettömän hyvä kirjoitus ja osuit mielestäni naulan kantaan! Itse olen tavannut lukuisia juuri näitä ”maanrakoon lyttääviä” ihmisiä ja myös katkaissut useita suhteita sen tyyppisiin ihmisiin, sillä he tekevät loppujen lopuksi vain pahan mielen. Silloin kun tapasin nykyisen mieheni ja muutimme yhteen kuukauden tuntemisen jälkeen ja olin todella onnellinen, niin pari (entistä) ystävääni eivät todellakaan olleet onnellisia puolestani vaan heistä paistoi läpi kateus ja sanoivat että varmasti eroamme parin kuukauden aikana kun emme tunne toisiamme ja miten muka voin rakastaa jotakuta kuukauden tuntemisen jälkeen!?! Ja nyt olemme olleet yli vuoden onnellisesti yhdessä :D. Itse olen käynyt korkeakoulun mutta oma mieheni esimerkiksi ei ja en todellakaan väheksy häntä vaan olen todella ylpeä että hän on menestynyt elämässään ilman että on istunut itsensä kipeäksi koulun penkillä eikä hän tarvinnut menestykseen ja onneensa mitään tutkintoja peruskoulun jälkeen vaan tekee sitä työtä missä on onnellinen 😀 mielestäni jokainen saa tehdä sitä mitä rakastaa ja tykkää ja eikö se ole niin että jokainen elää elämäänsä itseään eikä toisia varten?
Pakko vielä loppuun sanoa että ihailen sinua suuresti ja rakkautesi työhösi välittyy ja se on minusta kaikkein hienointa! On mahtavaa lukea blogiasi! 🙂 Ihanaa viikonloppua!
Moni näyttää myös jälkikäteen pesevänsä kommenttejaan ja käyvän ikuisuusväittelyä ilmeisesti loputtoman aikansa kuluksi. Näin aliarvioivat muita. Tämä nyt koskee toki kaikkia komenttipalstoja/joitakin ihmissuhteita esim työpaikoilla.
Kummastuttaahan se, että miten osa ihmisistä kokee olevansa sellaisessa asemassa että voi toisia väheksyä saati halveksua. Kukaan meistä ei ole tällaisessa asemassa. Korkea koulutus ei takaa hyvää ja vakaata työsuhdetta saati palkkaa. Jos oma juttu ja ura on jo löytynyt, niin täytyy aina miettiä mikä on kannattavaa ajankäyttöä. Ei koulutusta kannata koulutuksen vuoksi käydä, vaan tarpeeseen. Jos jossakin vaiheessa uran vuoksi tarvitsisi lisäkoulutusta halutessa vaikkapa julkiselle sektorille töihin, esim amk, niin sittenhän voi käydä. Jos on jo asiakkaat ja mieluisa työ, niin olisi melko haastavaa yrittäjänä yhtä aikaa opiskella monta vuotta. Lisäksi lyhemmillä koulutuksilla voi käydä tutkimassa asiaa ja saada parhaimmillaan tehokasta suoraan käytäntöön otettavia keinoja esim asiakasvalmennuksessa. Ja eihän sitä koskaan tiedä jos innostuukin aivan uusista asioista, ja joskus haluaakin jotain muuta.
On rohkeutta tehdä näitä ns uusien alojen töitä, kuten bloggaamista. Ja hienoa, että niin moni nykyään luo itse työpaikkansa. Väliäkö ns oikeilla koulutuksilla ja oikeilla kouluilla, jos ne eivät autakaan työllistymään. Sillä lienee merkitystä monelle, jos on töitä ja se olisi vielä pääosin mukavaa.
Niin turhaa kateutta ja katkeruutta muilta!! Mun täytyy sanoo, et aina kun luen sun tekstejä niin tulee superhyvälle tuulelle ja tekisi mieli vaan rutistaa sua! Kiitos <3