1359 päivää = 3,72 vuotta
21
Se on se aika kun Monna treenaa-blogi on ollut pystyssä! Ajatelkaapas sitä!
Tuo kuva on ensimmäisistä postauksistani kesältä 2012. Juuri kun olin valmistunut personal traineriksi. Kun mietin tuota aikaa, siitä tuntuu olevan tosi kauan.
Kun selailin vanhoja postauksia, jotenkin ihan vähän hävetti. 😀 Tai tuli sellainen olo, että olisi tehnyt mieli paijata silloista Monnaa päähän ja sanoa jotain kannustavaa. Voi ettien että. Kyllä sitä tuli laitettua itsensä likoon ihan satasella. Nyt kun mietin, oikein puskin itseni alttiiksi sille p**kapuheelle, jota silloin sain kuulla niin tuntemattomilta kuin tutuiltakin. Otin kuvia edestä ja takaa ja olin niin jumalattoman innoissani tästä kaikesta uudesta. Uusi työ, uusi ammatti, uusi blogi, uudet elämäntavat, jnejne.. Pursusin sitä fiilistä niin kovaa, että en osannut sensuroida edes henkisen hyvinvointini vuoksi.
Yksi ensimmäisistä bannereistani. <3
Olin niin korvia huumaavassa endorfiinryöpyissä koko ajan, että hyvä kun housuissani pysyin. Enkä ihan koko ajan pysynytkään. 😀 Ehkä pari vatsakuvaa vähemmän tai pari belfietä vähemmän olisi riittänyt. Mutta toisaalta, hittoakos sitä mitään katumaan tai häpeämään. Enpä ole ennenkään mitään tekemääni katunut. Se endorfiini ja riemu tätä kaikkea kohtaan on päivä päivältä vienyt eteenpäin.
No jos nyt vähän voi olla silleen, että OMG!! 😀
Siinä se on. Mun maha 30.4.2013
Yhden ystäväni kanssa meni jopa välit poikki, koska hän ei enää jaksanut katsoa vatsakuviani. No ehkä se ystävyys ei ihan vaan sitten siihen kaatunut. Tai varmasti siellä taustalla oli jotain muutakin kaihertamassa.
Muistan myös kuinka eräs miespuolinen entinen ”kollega” haukkui minua ystävälleni. Naureskeli, että miten hitossa se Monna kehtaa laittaa tollasta matskua nettiin. Vielä muka ammattilainen liikunassa..
Jotenkin kuitenkin tuo mikään ei saanut mua pysähtymään. Samalla tavalla mä pistin vatsakuvia nettiin ja kirjoitin siitä, että en tykkää syödä aamupalaa ja kuinka kävin bilettämässä. Niin. Kerroin ihan kaikesta mitä tein, enkä sensuroinut.
Ja jotenkin sitä sitten kuukausien rullatessa eteenpäin se vatsakin sieltä kapeni ja kroppa alkoi olemaan enemmän treenatun, kuin sohvaperunan näköinen. Sitten alkoikin reisieni haukkuminen. Näytin mieheltä, eikä ollut enää kuulemma mitään järkeä treenata jalkoja, jollen halunnut muuttua kokonaan miehen näköiseksi.
No jatkoinpa kumminkin. 😉
Se on hassua, sillä blogin kirjoittamisen myötä olen oppinut itsestäni kokonaan uuden puolen – periksiantamattomuuden. Olin pitänyt itseäni luovuttajana, sellaisena etten varmasti ainakaan toistamiseen tekisi jotain josta saattaisin saada haukkuja niskaan. Etten varmana haluaisi asettaa itseäni oikein tarjottimelle, että tässä nyt olen – kiusatkaa!
Treenaaminen omalla tyylilläni oli jotain sellaista, mikä loi uskoa itseeni ihan mielettömästi. Kun onnistuin, tunsin itseni ihan voittajaksi. Yksinäni siellä Mäkelänrinteen katsomossa. Hihkuin. Kirjoitin taas blogiin, sain innostavia ja iloisia kommentteja – joku kertoi motivoituneensa blogistani niin, että uusi liikuntaharrastus oli alkanut. Joku toinen pisti yksityisviestiä ja kertoi saavansa uskomattoman paljon tsemppiä ja uskoa itseensä lukemalla kirjoituksiani.
Ja kirjoitin lisää. Kohta olen kirjoittanut neljä vuotta. Välillä itsestäni tuntuu siltä, että mikään ei ole muuttunut. Että kirjoitan niistä samoista jutuista edelleen, miten ihmiset jaksaa niitä vieläkin lukea?! Välillä taas huomaan, että olen kirjoittajanakin muuttunut. Vuosien myötä.
Koko seinän kokonen minä.. 😉
Välissä kirjoitin blogia Fit-lehden alla. Mutta tulin reilun puolen vuoden päästä maitojunalla takaisin FitFashionille. Täällä minun on ollut aina hyvä olla. 🙂
Vielä ajattelin kirjoittaa blogia paljon. Vieläkö teitä kiinnostaa lukea? 😉
Postausideoita saa antaa kommenttiboksiin!! <3
Kiitos rakkaat lukijat! Ilman teitä tätä ei olisi! <3
Tukipilarini <3
21 kommenttia
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Jatka samaa rataa ?. Kateelliset ne huutelee. I like ?
Kiitos Pate! 🙂
Hei Monna!
Tämä kommentti tulee ihan hetken mielijohteesta. Nyt tuli sellanen olo että on pakko laittaa kommentti. Iso kiitos mahtavasta, motivoivasta ja tervejärkisestä blogista! Viime aikoina oon tietoisesti lopettanut monien blogien seuraamisen, koska jotenkin ne on epäaitoja ja niihin on vaikea samaistua. Sulla on jotenki niin terve ja positiivinen suhtautuminen treenaamiseen, syömiseen ja elämään ylipäätään. Toivottavasti pysyt bloggaajana vielä pitäkään!
Mukavaa kevättä! 🙂
T. Jenni
Hei Jenni!
Kiitos paljon. Tämä merkitsee! Todella haluan olla tervejärkinen ja aito jatkossakin. 🙂
Mukavaa kevättä myös sinne! <3
Ihana Monna! <3 Muuta en ossaa sanoa.
No mutta ihana! <3 Kiitos!
Hih, joo itse kun lukee omia vanhoja postauksia niin vähän nolottaa 😀 Mut se on ollut sitä sen aikaista intoa!
Ja itse olen tykännyt myös niistä sun alku aikojen postauksista 🙂
Joo se on ollu sitä! 😀 Kiitos Pia!! <3 Sä oot tainnut muuten olla aika alusta asti lukijana mukana. Kiitos siitäkin! <3
sun reidet <3____<3 Jatka samaan malliin <3
Haha! 😀 Kiitos! <3
Oot kyllä Monna ihan mahtava <3
Voi kiitos! <3 <3
Melkein kaikissa kuvissa jalat levällään. 😀
Öö..mitä?! 😀
Kiitos blogista, mukava on ollut lukea pidemmän aikaa. Kun sanot että vatsa on se mistä pidät vartalossasi niin miten treenin kannalta? Miten treenaat vatsaa&keskivartaloa?
Kiitos Saija. 🙂
Keskivartaloa treenaan noin kolmisen kertaa viikossa.
Tässä yksi uusimmista keskivartalo-postauksista http://monnatreenaa.fitfashion.fi/2016/02/19/7-liiketta-keskivartalolle/
Noita liikkeitä teen tällä hetkellä paljon.
Tässä yksi vanhempi postaus: http://monnatreenaa.fitfashion.fi/2015/08/25/viiden-liikkeen-keskivartalotreeni/
Itse oon löytänyt sun blogin vasta tän vuoden puolella, mutta oon jäänyt koukkuun! 🙂 Ja sittemmin oonkin käynyt läpi tätä sun blogia tuolta ihan alkuajoilta asti ja täytyy sanoa, että olet kyllä kehittynyt kirjoittajana tosi paljon tässä matkan varrella. Mutta silti ihaninta sun blogissa on se liikunnan ilo ja hyvä fiilis, ja nimenomaan se aitous, kun olet vaan oma itsesi, laitat itsesi likoon, etkä yritä esittää mitään (en toki tunne sua, mutta sellanen fiilis lukijalle tulee). Parhaat persoonat taitaa aina olla niitä, jotka jakaa mielipiteitä aika voimakkaasti, joten jatka samaa rataa, koska meitä tykkääjiäkin on ilmeisen paljon! 🙂
Muutenkaan en kyllä ymmärrä, miks pitää tulla arvostelemaan toisen ulkonäköä tai muutakaan. Jos ei sporttinen, lihaksikas, vahva ja terve naisvartalo kiinnosta, niin sehän kertoo vain itse arvostelijasta ja hänen arvomaailmastaan. Menkööt sitten lukemaan vaikka jonkun anorektikon blogia tai mikä ikinä itseään sattuu viehättämään; onhan noita, mistä valita.
Ihana oot <3
Älä sinä Monna muiden puheista ja kirjoittelusta välitä. Jatka vaan blogiasi omalla persoonallisella tyylilläsi. Blogisi on inspiroivaa luettavaa.
Onnistuuko sun kanssa treenaaminen, vaikka asun about 170km ylöspäin?? Opiskelen itsekin pt:ksi…?
Susanna
Oon lukenut sun blogia säännöllisen epäsäännöllisesti jo reilu pari vuotta, oot ihanan energinen, rehellinen ja aito. Oot mun idoli! Sun blogissa näkyy sun oma persoonallinen tyyli ja oot tehnyt yhä monipuolisempia postausaiheita viimeisen vuoden aikana. Sun kanssa on helppo myötäelää asioita ja uskallat puhua kaikesta, oli se sitten tällä hetkellä trendikäs aihe tai ei. Päästät bloginlukijat osaksi sun elämää ja se on jotenkin koukuttavaa! Keep up the good work girl!