Kiire pois elämästä.
8
Olen ymmärtänyt nyt täällä lomaillessani, että kiire on monesti itse aiheutettua ja vain päänsisäinen asia. Useinkaan kiireentunne ei kuitenkaan johdu siitä, että olisi mieletön määrä asioita tehtävänä. Se johtuu useimmiten siitä, että ajattelemme meillä olevan se mieletön määrä asioita tehtävän ja luomme itsellemme paniikin ettemme ehdi tekemään niitä.
Huomaan todella usein, että olen ahdistunut siitä kun taas pitää mennä sinne ja tänne ja sitäkin vielä pitäisi tehdä ja meilitkin lukea ja kommentteihin vastata ja koirat viedä ulos ja siivotakin pitäisi ja treeniäkin haluaisi tehdä ja kotonakin olisi kiva olla.
Mutta itsehän sitä ne aikataulut järjestää. Varsinkin yrittäjänä, kun ei ole kiinteää työaikaa, se todellakin on vain itsestä kiinni kuinka täyteen sen kalenterin tunkee. Mutta vaikka olisikin täyteen buukattu päivä, niin miksi sen pitäisi olla kiireinen? Eihän se itse asiassa ole lainkaan sama asia.
Olen huomannut myös stressaantuvani siitä, että Tuukka tekee töitä. En tietenkään aina! Mutta jos itse olen päättänyt, että nyt loppupäivä on vapaata ja en avaa enää meiliä ja pistän kännykän äänettömälle – oletan ja toivon, että Tuukkakin tekisi niin. Että yht’aikaisesti loppuisi molemmilla se kiire. Ahdistun jopa välillä siitä, että toinen tekee töitä vaikka on lomapäivä tai vapaapäivä.
Oikeastihan minun pitäisi vain olla tyytyväinen siitä, että minä itse sain sulkea nyt meilini ja kännykkäni, vaikka toinen ei sitä vielä tehnytkäänn. Ja käpertyä hyvillä mielin sitten vaikka sohvankulmaan lukemaan kirjaa.
Olen yrittänyt opetella kiireestä pois siten, että ajattelen vain yhtä asiaa kerrallaan. Koska eihän sitä voi ihminen tehdä montaa työtä samaan aikaan. Jos ajattelen, että nyt teen tälle asiakkaalle tämän jutun valmiiksi ja sitten katson mitä seuraavaksi teen – se on huojentavampaa kuin se, että pää tuskasta täynnä istahdan koneen ääreen, kuin kaikki sen sisältö olisi tänään ylitettävä Mount Everest.
Myös lyhyet to do-listat on olleet avuksi kiirentunteen poissaamiseksi. Aamusta olen laittanut lapulle ylös, että tänään kun teen nämä viisi asaia, voin olla jo tyytyväinen päivän työsaldoon. Sitten kun on vetänyt viivat yli jokaisen viiden asian, on ihan konkreettisesti huojentuneempi olo. Eikä kiirettä ole ollut.
Mutta silti huomaan sen kiireentunteen hiipivän monesti luokse. Ja sitten alkaa ahdistamaan ne kivatkin asiat. Ystävän kanssa kahvittelu tai kiva treenikin tuntuu siltä, että taas pitää mennä johonkin. Enkö voisi vain olla?!
Kuitenkaan pelkkä oleminen ei sovi minulle. Lomalla tai vapaapäivänä rakastan sitä, että ei ole aikatauluja. Sitä, että voi nukkua päikkäreitä ja olla rennosti. Mutta silti tykkään puuhastella vapaallakin, lähteä koirien ja Tuukan kanssa pitkälle kävelylle tai siivota kotona tai lomalla nähdä paikkoja ja nähtävyyksiä. Pelkkä makaaminen tekee minusta apaattisen. Mutta lomalla en kuitenkaan kaipaa mitään minuutin tarkkoja aikatauluja.
Kuinka moni teistä tuntee kiirettä? Tai onko joku joskus tuntenut vähän liikakin, mutta oppinut siitä jollain keinolla pois? Mikä se keino on ollut?
***
Ihanaa ja leppoisaa pääsiäistä!! <3
2825876
8 kommenttia
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Voin niin samaistua, etenkin tuohon, että toivoisi toisenkin lopettavan työt samaan aikaan.. Ei itse vaan voi rentoutua ja laiskotella jos toinen touhua! ?
Joo tää on kyllä hullua! 😀 Ihan kuin ei tosiaan itse voisi rentoutua, jos toinen vielä tekee töitä. 😀
Voi ihanat Levin maisemat. Asustan itse Rovaniemellä, mutta silti voin tuntea sen kiireettömyyden, minkä aiemmilla Levin reissuilla on saanut! Nukkua yöt mökissä, heräillä kun haluaa, syödä aamupala, käydä kävelemässä kylällä.. Se on aivan ihanaa. 🙂 Omassa arjessa se kiire näkyy vielä aika paljon ja siitä pitäisi opetella pois! Tuo to do -listojen tekeminen auttaa täällä aina hetkellisesti, mutta silti se seuraavien päivien kiire tuntuu takaraivossa.
Levillä tosiaan on kiireetön tunnelma. Se on ihanaa. Yritän pitää sen saman tunnelman nyt täällä etelämmässäkin. 🙂
Ehkä kiireestäkin pois opettelu tulee ajan kanssa. <3
Kiire on todellakin ärsyttävä kaveri! Kuinka se jääkään päälle ja on oikeasti todella vaikea rauhottua; kun saa jonkun homman tehtyä, niin miettii, että nyt voisi tehdä valmiiksi sen ja sen.. Ikäänkuin kuroa to do -listaa valmiiksi lyhyemmäksi. Tosiasia on kuitenkin, että aina siinä listalla on jotain. Pitäisi siis vain ostata rentouta ja unohtaa työt hetkeksi.
Minulle on yrittäjänä ollut äärimmäisen vaikea pitää lomaa, edelleenkään en sitä osaa ja olen huomannut reissuun lähdön ainoana keinona unohtaa työjutut yms. hetkeksi. Onneni on paljon rennompi avopuoliso, joka on tässä vuosien varrella opettanut relaamista <3. Vaikka pakko myöntää, että välillä hänen stressamattomuus kaikeen on äärimmäisen ärsyttävää :D.
Se todella on ärsyttävä kaveri! Tuo to do-listan kurominen kuulostaa erittäin tutulta. 🙁 Mutta tosiaan, ei ne työt tekemällä lopu. Aina on seuraava asia listalla odottamassa.
Loma on yrittäjyyden vaikein juttu! Mulla on ihan sama, että mun on kanssa pakko aina lähteä johonkin reissuun, niin loma tuntuu lomalta. Jos kotona vaan pitää lomapäiviä, niin työ on jotenkin ”läsnä” koko ajan.
Kuin omasta kynästäni kirjoitettu! Juuri täällä stressaan päivän asioista, niin kovin jopa, että piti pienet (suuret) itkut tirauttaa :O 😀 Uuvutin itseni viime vuonna pitkälle sairauslomalle saakka ja nyt oon tosi herkillä sen kanssa, jos alan taas polttamaan kynttilää molemmista päistä.. :/ Perfektionistin ja suorittajan syndroomaa, huohhh…! Tämä on ehkä jo huvittavaakin, mutta kirosin tuon viimeöisen kellojenkin siirron – nythän mulla on tunti vähemmän aikaa! 😀
Hengitän syvään ja listaan to do -asiat paperille, kyllä tämä tästä! 🙂
Ihanaa kevättä teidän poppoolle! <3
Voi, kuulostaa liiankin tutulta tuo loppuunpalaminen. 🙁 Ja sen jälkeen todella tulee jotenkin vielä herkemmäksi sen kanssa, että eihän sitä nyt vaan taas liikaa tee jne.. Ja sekin stressaa.. 😀 Haha!! Ihania kierteitä nämä. Mutta syvään hengittely ja to do-listat auttaa! <3
Tsemppiä myös sinne ja ihanaa kevättä!