Tein pääsiäisenä super herkullisia palleroita, pääsiäismunien korvikkeeksi. 🙂 Tuli nimittäin syötyä Kindereistä Mignon-muniin ihan huolella neljän päivän aikana. Nämä olivat kivaa vaihtelua! 😉

Herkkupalleroihin tarvitset:

• 3 rkl raakakaakaojauhe (tilaa TÄSTÄ)
• 1,5 rkl toco (tilaa TÄSTÄ)
• 1 rkl kookossokeri (tilaa TÄSTÄ)
• 1,5 rkl lucuma (tilaa TÄSTÄ)
• 1,5 rkl kookoshiutale (tilaa TÄSTÄ)
• 1 rkl mantelijauho (tilaa TÄSTÄ)
• 2 rkl kookosöljy (tilaa TÄSTÄ)
• koristeeksi mustia mulpereita (tilaa TÄSTÄ) ja kookoslastuja (tilaa TÄSTÄ)

Kun tilaat Foodinilta, muista Foodinin lukijoilleni tarjoama alekoodi MT ja saat -10% alennusta tuotteista! 🙂

Sekoita kaikki kuivat raaka-aineet keskenään. Nappaa sitten kookosöljyä kaksi ruokalusikallista ja sulata se. Kaada sulanut kookosöljy kuivan aineksen sekaan ja tee aineista tasaista ”mössöä”.

Pyörittele palloja muotteihin (tai vaikka suoraan lautaselle) ja paina pallojen päälle muutama mulperimarja ja kookoslastuja.

Pistä pallerot tekeytymään jääkaappin noin tunniksi. Sitten ei muuta kun herkuttelemaan! <3

***

Täytyy muuten sanoa, että tuo mantelijauho oli ensimmäistä kertaa kokeilussa ja se oli kyllä aivan super ihanan tuntuista ja makuista. Sitä tulen käyttämään erilaisissa leivontahommissa useastikin.

* Postauksen raaka-aineet saatu yhteistyössä Foodinin kanssa.

Kirjoitan tämän postauksen nyt omasta vinkkelistäni ja peilaan kovasti myös omaan aiempaan ajatusmaailmaani. En siis kirjoita haukkuakseni joidenkin tapaa elää, vaan pohdin kuplan syntymistä. 🙂

Me ihmiset elämme monesti samankaltaisessa seurassa. Haemme ympärillemme toisia ihmisiä, joiden ajatusmaailma ja elämäntyyli ovat hyvin samanlaisia kuin itsellä. Paikat, joissa käymme on täynnä niitä samankaltaisia ihmisiä. Liikumme pienessä kuplassa ja sen sisältä onkin välillä vähän hankala ymmärtää ettei kaikki elä samassa kuplassa.

Eilen ajaessamme viitostietä kotiinpäin pääsiäislomalta, mietimme siinä tien varrella olevia ravintoloita / taukopaikkoja. Mietimme, että missähän pysähtyisimme. Joku ravintola, mistä saisi jotain muuta kuin erittäin kermaista ja rasvaista jauhelihaperunalaatikkoa ja ylikypsäksi paistettuja kasviksia, sekä uunituoreita korvapuusteja ja voisilmäspullia. Mietimme, että miksihän täällä ei ole sellaista ravintolaa, jossa olisi oikein runsas ihana salaattibuffet ja herkullista raakakakkua jälkiruokapöydässä. Ajaessamme erään entisen taukopaikan, kuolleen ravintolan ohitse, mietimme miten menestyisi tällainen meidän toivomamme ravintola tällä tiellä. Että kyllähän sitä nyt ihmiset varmasti haluaisivat puhtaita raaka-aineita ja oikein tuoreeltaan rouskuvia kasviksia.

Niin, mutta eihän se mene niin. Luultavasti siitä satojen ja tuhansien autojen letkasta vain n.10% pysähtyisi tähän meidän salaattitaivaaseen. Kaikki muut menisivät vanhoihin tuttuihin taukopaikkoihin, josta saisi lasillisen maitoa ja makkaraperunat. Ehkä vähän italiansalaattia rinnalle, koska kyllähän jotain terveellistäkin pitää lautaselle laittaa.

Kun me Tuukan kanssa elämme Helsingin keskustassa, teemme personal trainerin työtä, ystävämme urheilevat ja syövät terveellisesti, näämme kavereitamme treenien merkeissä tai lounaalla salaattibuffeteissa – emme aina muistakaan sitä, ettei näin tee todellakaan iso osa Suomen kansasta. Se on oikeasti vähemmistö, joka on koskaan maistanut raakasuklaata tai tietää mitä on spirulina. Mutta kun meidän lähipiirissä kaikki tietävät, se todellisuus välillä hämärtyy. Meidän kuplamme reunat on välillä todella paksut ja läpinäkymättömät, niin kuin kovin monella muulla.

Kun minä pyörin tuolla jossain pr-tilaisuuksissa ja kaikenmaailman kinkereissä, jossa on paljon Suomen luetuimpia bloggaajia – suurinpiirtein kaikki tietävät toisensa ainakin nimeltä. Tai ainakin blogin nimeltä. Silti siellä ei tervehditä toisia, vaan kikatetaan siinä omassa pienessä kuplassa. Mutta entäpä jos menisin tuosta kävelemään Hakaniemen torille ja nappaisin ihmisiä hihasta, että hei tiedätkö sinä tämän Heli Huikeasti Himmeän blogin, olisi luultavasti suurin osa huikeasti hämillään, eikä todellakaan tietäisi. Koska kaikki ihmiset eivät lue treeniblogeja tai muotiblogeja, olisi bloggaajien mielestäni välillä hyvä pysähtyä ja tipahtaa pari senttiä lähemmäs sitä maankamaraa. Miettiä, että olenko minä muka oikeasti joku, joka voi käyttäytyä nenäkkäästi ja ynseästi toisia kohtaan? Sanoisin niin, että suurin osa tämän maan luetuimmistakin bloggaajista saa kyllä käydä ihan rauhassa siellä Alepassa ostamassa niitä parsakaaleja ja smoothie-aineksiaan.

Kun siinä omassa kuplassa on tunnettu ja sen oman kuplan sisällä tapahtuvat asiat on kaikille jokapäiväistä, hämärtyy todellisuus helposti. Ei kaikki todellakaan tiedä kuka sinä olet, vaikka sinun blogillasi onkin yli 150 000 klikkausta kuussa. Eikä kaikki todellakaan elä samalla tavalla kuin sinä ja sinun kuplasi väki.
Mielestäni saa olla ylpeä omista saavutuksistaan ja työstään mitä on tehnyt, mutta toisten yläpuolelle asettuminen on aina kyseenalaista. Mielestäni saa olla ylpeä omista elämäntavoistaan ja niistä kaikista ashwaganda-jauheistaan kaapin perällä, mutta ei kannata olettaa kaikkien haluavan elää samalla tavalla.

***

Itselleni on tällä hetkellä täysin merkityksetöntä se kuinka monta klikkausta blogissani tai jonkun muun blogissa on kuukausittain. En todella arvoita ihmisiä tai itseäni sen perusteella. Haluan kirjoittaa omaa blogiani hyvällä fiiliksellä, en sen vuoksi, että saisin mahdollisimman monta sivuklikkausta kuun aikana.

Haluan syödä edelleenkin terveellisesti ja rakastan raakasuklaata, mutta en oleta kaikkien pitävän siitä. Voin elää omassa kuplassani, mutta muistan aina välillä kurkata myös sen ulkopuolelle.