Liian herkkä bloggaamaan
19
Tiedättekö, olen monta kertaa kirjoittanut siitä kuinka harmittaa negatiiviset kommentit. Minulle niitä jostain syystä myös on sadellut blogiurani aikana vähän liikaakin. Mutta myös minä ymmärrän välillä kommentit väärin.
Joka kerta kun kirjoitan jotain vähän arempaa tai henkilökohtaisempaa blogiin, mietin tuleekohan tästäkin taas jotain naputusta. Tai sanooko joku jotain, mikä tuntuu pahalta. Usein tällaisten postausten kommenttien lukeminen on jopa vähän sydän syrjällään selaamista. Pelko siitä, että joku onnistuu napauttamaan johonkin arkaan kohtaan tai sitten ihan vain suoraan haukkumaan.
Ilkeimpiä ja inhottavimpia kommentteja en enää julkaise. Olen päättänyt joskus noin vuosi sitten, että minun blogi – minun säännöt. Ja ne minun säännöt ovat positiivisia. Haluan kuulla lukijoiltani vinkkejä ja mielipiteitä. Sehän on parasta. Suon toki myös mielipidevapauden, eli joskus joku voi olla jostain eri mieltä kuin minä.. Herranen aika sentään.. 😉
Mutta negatiivisen ilmapiirin viljeilyä en täällä halua. Jos joku suoraan v*ttuilee minulle tai haukkuu, tai epäasiallisesti kommentoi erittäin negatiiviseen sävyyn – poistan kommentit.
Pari päivää sitten sain kommentin koskien tyttölupausta. Luin sen tällä kertaa itse todella kriittisesti. Ajattelin, että minkä vuoksi pitää iloisestakin asiasta tulla napauttamaan, että: ei se noin tule menemään. Kyseessä oli kuitenkin täysin väärinkäsitys. Lukija ei ollut tarkoittanut kommenttiaan piikiksi tai napautukseksi. Se oli vain lausahdus, jonka hän kertoi omien kokemuksien perusteella. Jos olisin kuullut sen, olisin kuullut kommentissa hymyn. Enkä olisi ottanut sitä napautuksena.
Oli kuitenkin super ihanaa ja erittäin hienoa käytöstä mielestäni tältä lukijalta, että hän tuli ja tarkensi kommentin sisältöä, vaikka minä olinkin vastannut hänelle aika tylysti. Kiitos siis vielä sinulle ymmärryksestä ja erittäin asiallisesta käytöksestä. Itse olin liian kärkäs. Liian herkkä.
Olenkin miettinyt monesti, että olenko vain liian herkkä bloggaamaan? En siis ole lopettamassa en. Mutta uskokaa tai älkää, olen monesti mm. miettinyt josko ottaisin kokonaan kommentointimahdollisuuden pois. Sitten ei tarvitsisi aina pelätä niitä p*skakommentteja. Mutta toisaalta kun 98% kommenteista on juuri se blogin suola ja sokeri. <3
Otanko vain turhan herkästi asiat? Nyt reilu neljä vuotta blogia kirjoittaneena olen kovettunut kommenttien kanssa. Suurin osa sellaisista suoranaisista v*ttuiluista ja vähättelyistä menee toisesta sisään ja toisesta ulos. Ne ei oikeasti enää hetkauta. Silti välillä tulee niitä hetkiä, kun ihan pienikin juttu saattaa tuntua todella pahalta.
Olen monta kertaa myös miettinyt, että pitäisikö vain kirjoittaa vähemmän henkilökohtaisia asioita. Vaikka tietynlainen päiväkirjamaisuus on blogistani vuosien saatossa rapissut pois, kirjoitan silti useinkin hyvinkin henkilökohtaisia ajatuksia ja pohdintoja. Kerron isoista kivistä, mitä tielle sattuu. Pitäisikö niitä tekstejä vain vähentää, jotta selviäisi itse vähän vähemmällä pahalla mielellä? Vai pitäisikö sittenkin vain kovettua vielä lisää?
Eräs ystäväni sanoi minulle näin: ”Sinä ja blogin Monna ette ole ihan täysin identtiset. Että te perheenä kyllä tiedätte levyjen a- ja b-puolen, mutta kun on vapaus valita, niin kirjoitus lähtee vaan toiselta vinkkeliltä. Eikä tämä aina tule selväksi lukijalle, joka sinua ei tunne”.
Ja tosiaan, näin se juuri on. Kirjoitan, kuten ajattelen. Aina siltä positiiviselta vinkkeliltä. Aina yritän löytää asiasta kuin asiasta sen puolen. Se ei tietenkään aina kaikkia miellytä.
Juttelin äitini kanssa tästä asiasta ja hän sanoi, että en saisi antaa negistelijöille sitä riemua, kun he huomaavat kommenttinsa ärsyttäneen minua tai jopa satuttaneen. Ja olen kyllä äitini kanssa samaa mieltä. Mutta sitten toisaalta, kuten hänellekin sanoin – joskus se kuppi vaan menee täyteen ja vähän yli, ja sitten se menee nurin.
19 kommenttia
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Oon aika vasta löytäny sun blogin, ja oot jotenki tosi symppis! Ja ihailen sun räväkkää tyyliä ? ite olisin liian herkkä kirjottaan yhtään minkäänlaista blogia, joten nostan kyllä hattua! Jotenki nykyään aivan ahdistaa ihmisten ilkeys ja negatiivisuus, miksei vaan voi olla hiljaa jossei mitään hyvää sanottavaa oo? Rakentava palaute erikseen joo, mutta..
Kiitos ja kiva kuulla! 🙂
Ilkeys ja negatiivisuus tuntuu vaan kasvavan, kun kasvottomana voi netissä huudella. 🙁
Ite oon huomannu aika syklin kommenteissa,jossain vaiheessa lukijoilta tuli sontamyrskyä mutta nyt tasottunut :). Nyt kun sano ääneen niin 😀
Joo, mä oon huomannut myös sykliä näissä jutuissa. 🙂
Varmaan jätät julkasemmatta kun boxissa ei negoja näy.
Oletko lukenut kaikki postaukseni neljän vuoden aikana? 🙂 Ja niinhän kirjoitin, en julkaise negatiivisimpia tarkoituksella ilkeiksi tarkoitettuja kommentteja. 🙂
Tottakai otat nyt herkästi, olet raskaana ja se kuuluu asiaan ❤️ Ihanaa odotusta! ?
Ps itse itkin raskaanaollessa auton alle jäänyttä oravaa tai supikoiraa puoli päivää.
En ole raskaana, mutta raskaana olevien puolesta tulee paha mieli aina kun joku vetää tämän raskauskortin esiin. Varmasti tarkoitat kommentillasi hyvää, mutta itselleni on jäänyt se kuva, että Monna on ihanan herkkä nainen ihan normaalioloissakin. Myös tekstistä välittyy, että tätä asiaa on pohdittu jo ennen raskautta. Eikö mitään voida ottaa tosissaan jos kirjoittaja on raskaana? Kaikki vain kuitataan hormoneilla?
Monna olet ihana ❤️ Jatka samaan malliin!
Joo, raskaana tai ei. Olen herkkä. Ehkä vielä herkempi raskaana ollessa, mutta en itse asiassa ole yhtään varma onko niin. 🙂
Jatka samaan malliin! Olet bloggaamisen rautainen ammattilainen! Itsekin teen työtä, jossa aika ajoin törmään ilkeisiin ihmisiin ja hankaliin tilanteisiin ihmisten kanssa. Ja usein saan negatiivisia kommentteja työstäni ja jopa henkilökohtaisista asioistani. Kun aloitin työni ja jouduin ekan kerran hankalan tilanteen eteen, sanoi kollegani näin ”muista, että nämä tilanteet pitää ottaa ”työtakille” ja takin jätät sitten työhuoneeseesi, ennen kotiinlähtöäsi”. Aina se ei ole helppoa, mutta sillä ohjeella olen 14 vuotta samaa työtä jaksanut. Toki kyllähän ne negatiiviset kommentit satuttaa, vaikka kuinka tietää, ettei pidä välittää…
No, nyt ikävät asiat nurkkaan ja juhannusta juhlimaan!!!
Hyvää juhannusta Monna ja perheesi sekä muut lukijat!
Voin samaistua tosi paljon tekstiisi. Aina anonyymikommentin tullessa paniikissa avaan sähköpostia. 😀 Yhessä välissä tuli ihan kokoaja jotain..
Ihana Monna ja kirjoitus jälleen! 🙂 Ymmärrän täysin, että tuntuu varmasti todella kurjalle tälläiset epäasialliset kommentit. Vaikka osa puolustautuu sananvapaudella yms.. Tuntuu vain, että on helppo purkaa se paha olo tuntemattomaan ja täysin nimet tömästi, kuinkakohan moni pystyisi asian suoraan sanomaan? Veikkaan nolla 🙂
Rakentava palaute on tietenkin eri, mutta tosin miksi bloggaaja sellaista tarvitsisi. 😉
Minusta sinun blogi erottuu edukseen juuri henkilökohtaisella ja räväkällä otteella kirjoitettuna. 🙂
Onneksi osaat jättää ne epäasialliset kommentoijat omaan arvoonsa!
Ihanaa kesää 🙂
Mun mielipidettä nyt ei tietystikään kukaan kysynyt, mutta rehellisyyden nimissä mä yllätyn välillä siitä, että kirjoitat niin positiivista blogia muuten, mutta kommentteihin vastaat yllättävän usein jotenkin tylysti tai tökerösti – ikään kuin puolustuskannalla, myös niihin omaan silmääni positiivisiin tai neutraaleihin kommentteihin. Mutta ihanaa blogia kyllä pidät ja tätä on mukava käydä lukemassa. Ehkäpä jos et vaan ottaisi aina jokaista kommenttia jotenkin niin kielteisesti… 🙂
En kyllä missään tapauksessa AINA vastaa kaikkiin kommentteihin tylysti. 🙂 Koska suurin osa kommenteista on ihania, joita saan.
Se vaan menee niin, että kun tarpeeksi kauan saa p*skaa niskaan, tulee puolustuskannalle vähän vähemmästäkin.
Tämä kirjoitus osuu aika hyvin tähän sinun blogikirjoitukseen http://hidastaelamaa.fi/2016/06/ei-saa-olla-liian-pieni/
Mukavaa viikkoa sulle Monna! 🙂
Tässä portaalissa ainakin julkaistut kommentit on aika iisejä,olen muutamiin blogeihin törmännyt jossa kommentointi on todella törkeää ja haukkuminen näyttää jatkuvan keskustelupalstoilla?.ehkä se kertoo lukijakunnastakin jotain..nuoret eivät välttämättä ymmärrä mihin ryhtyvät alkaessaan pitää blogia.toisaalta se on kyllä ihan ammatinvalintakysymyskin,pitää hyväksyä ja ymmärtää että kaikki eivät ajattele samoin ja sanovat sen ääneen ja siitä ei voi loukkaantua.
Kiva että teitä rohkeita bloginpitäjiä löytyy?.
Mukavaa Jussia!
En pidä itse blogia, joten en voi täysin samaistua/ymmärtää sitä fiilistä, kun saa negatiivista kommentointia – toki tajuan, että ei se mukavaa ole! Mielestäni vahvuutesi bloggaajana on nimenomaan se, että jaat meille lukijoille arkoja/henkilökohtaisia asioita ja ajatuksia, jotka jakavat mielipiteitä. Uskallat nostaa esille teemoja, joista toiset eivät ehkä ole uskaltaneet kirjoittaa. Blogisi ei ole ns. ”pikkusievä”, kuten jotkut blogit ovat ja sanon tämän nimenomaan positiivisena huomiona. Toisaalta räväkkä tyylisi altistaa blogisi ehkä enemmän myös negatiiviselle palautteelle (mikä ei tietenkään ole oikein tai reilua) ja on ihan ymmärrettävää, että välillä kuppi vain kaatuu :/
Mielestäni sinulla on täysi oikeus poistaa negatiiviset ja loukkaavat kommentit, itse tekisin varmasti samoin. Täytyy kuitenkin myöntää, että yllätyin voimakkaasta reaktiostasi siihen vauvan sukupuolta koskevaan kommenttiin. Onneksi kuitenkin saitte selvitettyä asian kommentoijan kanssa, hän ei kuitenkaan vaikuttanut pahantahtoiselta kommentissaan 🙂
Tällaisia ajatuksia juolahti mieleen, mukavaa juhannusta koko perheellesi! 🙂
Hei, musta on ihanaa että olen sattumalta löytänyt sun blogin ! Pidän siitä miten aidosti kirjoitat ??? ja itsekin esikoista odottavana pystyn samaistumaan todella moneen kirjoitukseesi juuri nyt, ja mitä tuohon herkkyyteen tulee… En olisi ennen raskautta ikinä voinut kuvitella miten herkäksi sitä järkevä aikuinen ihminen voikaan muuttua ?? tietenkään en halua yleistää tuota herkkyys asiaa mutta mun kohdalla pätee liiankin hyvin.
Moikka Monna!
Oon lukenut sun blogia jo kauan.
Välillä jos itsellä on paha mieli, niin usein alan lukeen sun tekstejä ja pelkkien kuvien katselukin jo saa
mielen aurinkoisemmaksi. Sinä olet monen lukijan aurinko, alä unohda sitä.
Älä pahoita mieltäsi muutaman munapään takia, ne on vain kateellisia 🙂
Aurinkoa ja ihanaa lomaa Monna, Tuukka, Gere ja Pimu <3