Meidän arki

Meillä usein arkipäivät starttailevat seitsemän aikoihin. Jompi kumpi meistä lähtee koirien kanssa ulos ja toinen jää tekemään aamupalavalmisteluja, keittämään kahvia ja laittamaan koirille ruokia jne.

Aamupalan jälkeen aloitamme työpäivän ja se monesti alkaa meilejä availemalla. Muutamina päivinä viikossa meillä on aamuasiakkaita ja sitten toki jos niitä on, lähdemme aamupalan jälkeen salille heitä valmentamaan. Hirmu usein menee niin, että toisella on aamuasiakas ja toinen jää kotiin tekemään toimistohommia.
Itselläni on vähemmän ihan aikaisen aamun asiakkaita, Tuukalla niitä on useampi. Minulla saattaa sitten olla joskus 10-12 välillä aamupäivän asiakkaita.

Blogia kirjoitan usein aamuisin. Kun meilit on luettu ja vastailtu, siirryn blogin pariin. Aamupäivän aikana kirjoittelen postauksia ja usein myös julkaisen ne heti. Silloin tällöin saatan valmistella jotain postausta jo etukäteen, esim. treenivinkkipostauksia, reseptejä jne.. Ja sitten vain viimeistelen ne aamusta ja julkaisen.

Puolenpäivän aikoihin on taas koirien lenkityksen aika. Normaalina työpäivänä jaamme usein lenkitykset puoliksi Tuukan kanssa. Päivän aikana meillä kertyy neljä lenkkiä; aamulenkki, keskipäivän lenkki, iltapäivän lenkki ja iltalenkki. Ilta- ja aamulenkit on usein lyhyitä ja kaksi keskimmäistä on pidempiä. Paitsi nyt kuumilla ilmoilla iltalenkki onkin ollut se päivän pisin, koska Gerelle tulee helposti niin kovin kuuma tuolla.

Aamupäivän asiakkaat treenautettu!

Noin klo 12-16 on usein sellaista aikaa jolloin pidämme joko taukoa töistä tai istumme koneella näpyttelemässä. Vähän riippuu viikonpäivästä ja myös ihan ajankohdasta. Jos juuri on starttaamassa vaikkapa uusia valmennuksia, menee koneella helposti useita tunteja päivässä treenivalmennusten rinnalla. Työpäivät meillä siis on noin neljästä kymmeneen tuntia päivässä. Hyvin vaihtelevaa siis. Välillä ihanan leppoisia päiviä ja välillä sitten painetaan kovemmalla sykkeellä.

Tuohon keskipäivävälikköön myös useimmiten osuu sitten kaikki ”ylimääräinen”. Palaverit, kuvausjutut, kaverien kanssa lounastelut jne. Siinä välissä meidän on myös tosiaan helppo niinä löysempinä päivinä pitää vapaa-aikaa. Koska suurin osa treenivalmennuksista tapahtuu aina klo 16 jälkeen, kun asiakkaat pääsevät omista töistään.

FitBody-lehden kuvauksissa raskausajanliikunta-vinkkejä kuvaamassa

Ilta-asiakkaat ja treeniryhmän treenit meillä on välillä klo 16-19. Ja usein päivämme päättyy viimeistään klo 19 aikoihin. Tämän jälkeen kun tulemme kotiin emme enää avaa koneita. Ellei ole joku deadline tai esim. jokin isompi verkkovalmennus alkamassa, jota varten täytyy tehdä taustatyötä ja muita juttuja.

Ilta on sitten meidän yhteistä vapaa-aikaa. Silloin teemme ruokaa yhdessä, katsomme telkkaria, käymme koirien kanssa lenkillä ja mitä nyt milloinkin.

Iltauinnilla Seurasaaressa

Iltakävelyllä Seurasaaressa

Sänkyyn painelemme sitten joskus klo 22 aikoihin. Minä usein vielä aiemmin. Varsinkin nyt raskausaikana on silmä alkanut lupsimaan jo viimeistään yhdeksältä ja sitten olenkin painellut makuuhuoneen puolelle lukemaan kirjaa.

Viikonloppuisin meillä on enemmän yhteistä aikaa. Ja halutaankin usein varsinkin lauantait pyhittää vain toisillemme. Vaikka teemmekin kotona töitä ja näemme toisiamme päivän aikana paljon, ei se ole kuitenkaan varsinaista ”yhdessäoloa”. Koska molemmat on omilla koneillaan töitä tehden.

Meillä onkin usein sellainen käytäntö, että perjantaina aamupäivästä tehdään vielä töitä joko koneella tai asiakkaiden treenivalmennuksia, mutta klo 14 maissa pyrimme laittamaan koneet kiinni ja aloittamaan viikonlopun vieton. Lauantaisin emme yleensä tee ollenkaan töitä, emme avaa koneita emmekä ota asiakkaita. Tietysti on poikkeuksia, mutta useimmiten siis näin.
Sunnuntaisin jossain välissä avaamme koneet ja katsomme vähän alkavaa viikkoa läpi ja sitten vielä vietämme mukavan yhteisen sunnuntai-illan. <3

***

Tämän tyylinen on yleensä meidän yrittäjäperheen normaali arki ja viikko. 🙂

PS. Käykää lukemassa viime vuonna kirjoittamani postaus ”Kuvat, joita en julkaissut”. Tämä pompsahti tänään FB-muistoissa esiin ja nyt kun kuvia katselen, niin olisin kyllä melkeinpä jokaisen voinut julkaista. 😀 Niin on ihmisen mieli ailahtelevainen. 😉