Tulee sitten kun on valmis..
75
..ota rauhassa nyt vain.
Ja kuusisataaneljäkymmentätuhatta huutomerkkiä!!!!! Ei, en jaksa enää odottaa tai ottaa rauhassa. Olen ottanut niin rauhassa, että pinna on ihan kireällä siitä kaikesta rauhassa ottamisesta. Eikö se vauva ole jo valmis, kun se laskettukin meni jo?! Ja tähän väliin pieni toive, älkää lukeko tästä eteenpäin jos ette halua lukea negatiivista, kyllästynyttä, turhautunutta ja väsynyttä tekstiä. En nimittäin vastaa tässä mielentilassa siitä, miten tulen reagoimaan paasaaviin kommentteihin. 😉
Olen tehnyt niin paljon kaikkea muuta, kuin odottanut. Siivonnut, käynyt shoppailemassa, tehnyt porrastreeniä, tehnyt jopa töitä, katsonut elokuvia, tavannut ystäviä jne.. Paljon asioita, joita tehdessä en ole hetkeäkään miettinyt koska vauva syntyy. Olen jo luovuttanut ajatuksesta, että ensi yönä. Tai huomenna. Nyt mietin vain, että ensi viikolla on aika yliaikaiskontrolliin ja en aio lähteä sieltä kotiin muuta kuin vauva sylissä.
Kaiken tämän viime päivien odottamisen aikana olen nimittäin alkanut taas uudelleen pelkäämään synnytystä. Olen alkanut pelkäämään sitä, että vauva vaan kasvaa ja kasvaa kohdussa ja pian on yli viisikiloinen mötkäle. Eikä muuten tunnu enää yhtään niin helpolta ajatukselta mennä synnyttämään viisikiloinen versus reilu kolmikiloinen.
Huomenna on neuvola. Taidan puhua siellä uudestaan synnytyspeloista. On ristiriitainen olo, kun toivoo enemmän kuin mitään muuta, että synnytys käynnistyisi. Mutta silti pelko on alkanut hiipiä takaisin ja varsinkin iltaisin tulee se olo, että mitä jos en selviäkään synnytyksestä.
Olen äkäinen ja pinna on tiukalla. Kuten Huutokauppakeisari sanoisi, hermo on pinnassa. Ja ihan perkuleen pinnassa onkin. Tänään oikein kihisen kiukusta. Tekisi mieli mennä tuonne kadulle huutelemaan ihmisille, että mitä sinäkin siinä toljotat. Ja polkea jalkaa. Itkettääkin vielä.
Ja sitten nämä ”vauva tulee kun on valmis” -kommentit. Tai, että ”vielä voi mennä kolme viikkoakin”. NIINPÄ!!!! Kyllä minä nämä asiat tiedän, mutta eipä niiden kuuleminen tässä vaiheessa kyllä helpota ei sitten niin yhtään. Ja tiedän juu, että ei näiden kommenttien takana ole ilkeyttä tai pahantahtoisuutta, siellä on realismia. Mutta kun nyt ei sitä realismia kaipaa! Se ei helpota! Ainoa mikä helpottaa on se synnytys.
Ja toinen mikä helpottaa on vertaistuki! Ihana päästä vähän purkamaan näitä samoja fiiliksiä odottajien kanssa meidän fb-ryhmässä. Ei meitä siitä reilusta kolmestasadasta lokakuun odottajasta ole jäljellä enää montaa, joilla on vauva vielä masussa. Mutta me keillä tämä tilanne on, ollaan kyllä niin ihana vertaistuki nyt toisillemme.
Niin ja ei muuten auta mitkään kikkakolmosetkaan. Ei porrastreenit tai muutkaan vippaskonstit. Vauva tulee sitten kun on valmis. Ei prkle…
75 kommenttia
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Moi! Olen hiljaisuudessa lukenut blogiasi pitkään..kiitos mukavista lukuhetkistä. Tiekkö, olen pienen tytön äiti. Synnytin 9kk sitten h 41+6!!!!! I feel u 😀 Eniten ärsytti ihmisten jatkuvat kyselyt JOKOJOKOJOKOJOKO (vaikka kaikki toki vain hyvää tarkoittivat). Anyway, tsemppiä! Mene uimaan, siellä ei KUKAAN kysele ja saat rauhassa urheilla ja ah se tunne kun ei mikään paikka kolota vedessä 🙂 uimavalvojat tosin vähän katsoi kun pulahdin h 40+3 vielä altaaseen 😀
Niin ihana kuin ajatus uinnista ja sen tuomasta keveydestä onkin,ei kannata..jos paikat on yhtään auki on riski pöpöille todella suuri.
Ehkä sit jos oma allas..tai amme ☺
Niin kauan kun vedet ovat tallella, ei uinnissa ole sanottavaa infektioriskiä. Veteen vaan!
Joo, uinti oli kyllä jossain vaiheessa raskautta ihana juttu. Mutta nyt en kyllä haluais hirveen mielelläni mennä altaaseen. Juurikin pöpöjen vuoksi. 🙂
Itse synnytin 42+0 ja vannoin etten ikinä koskaan sano kenellekään ”yksikään ei ole jäänyt sisälle” kommenttia. Edelleen nousee siitä niskakarvat pystyyn, joten tiedän miltä tuo tuntuu. Mitä kokoon tulee, oma pikkuinen oli 3100g vaikka oli reilusti yliaikainen, joten joskus ne vaan tarttee vähän lisäaikaa kasvaa ja kehittyä. Mutta silti, tulis jo 🙂
Näinhän se on, että jotkut vauvat vaan tarvii vielä aikaa kehittyäkseen ja voimistuakseen. Jopa yli sen lasketun. 😉
Käy hyvä nainen vyöhyketetapiassa! 😉 sillä lähtisamana päivänä itellä käyntiin.
Suosittelen ehdottomasti vyöhyketerapiaa, täälläkin lähti yliaika vauva syntymään sillä. Kotona jatkoin vielä ao. pisteiden painelua.
Joo, siis vyöhyketerapia ja akupunktio on nyt alkuviikon ollut kovassa metsästyksessä. Huomenna ehkä pääsen. 🙂
Ja mun äiti lohdutti mua omakohtaisella kokemuksella, että oli se vauva sitten kolmekiloinen tai lähes viisikiloinen niin ei sitä eroa huomaa ja molemmat synnytykset sattui ihan yhtä paljon 😀
Minulla on la kymmenen päivän päästä ja toistaiseksi olen hyvillä fiiliksillä ja alusta alkaen ollutkin sitä mieltä, että yliajalle menee. Saattaisi iskeä jopa paniikki jos synnyttäisinkin ennen marraskuun puoltaväliä! 😀
Niin, eipä siinä kai niin suurta eroa tuntumassa ole, onko vauva sitten 3,5kg vai 4,5kg. 🙂
Tsemppiä sinnekin loppupäiville!
Kätilönä annan aina kaikille tutuille vinkin, että siirtää ”lasketun ajan” aina sinne H42+ automaattisesti, niin kaikki muu on plussaa ennen sitä. Itse en ehtinyt edes ensimmäistä synnytystä tahkoa päähän ”joko nyt tai joko tänä yönä”-ajatuksilla, mitään ennakoivaa ei ollut ja sitten vedet menivät H39+0. Olin tällöin varautunut, että tulee sitten H42+ 😀
Ei muuta kuin tsemppiä, voimia ja kun todellisuus on sitä, että tulee kun on tullakseen, muuta vippaskonsteja ei oikein ole 🙂
Juu, itsekin tosiaan oon alkanut miettimään ettei tule ennen käynnistystä. 😀 Mutta kyllä huonot yöt ja erittäin raskas olo ja kova paineentuntu lantiossa vaan ahdistaa päivä päivältä enemmän. 🙁
Itsellä alkaa huomenna rv 38. Sinun blogia luettuani, taidan jättää suuret odotukset siitä, että vauva syntyy ajoissa tai edes laskettuun aikaan mennessä. 😀 huuhaata kaikki vippaskonstit vadelmateestä saunaan ja siivoukseen…Tsemppiä kovasti!!!
Joo se kannattaa! 😀 Tuleepahan sitten iloisena yllätyksenä jos tulee ennen laskettua. 🙂 Tsemppiä myös sinne!
http://www.kinuskikissa.fi/chocolate-chip-cookies/
Tällä suklaa cookie reseptillä on saatu jo kaksi synnytystä käynnistymään ? Hyvää sattumaa ehkä mutta näitä kun olin leiponut niin oman poikani synnytys käynnistyi seuraavana yönä ja vinkkasi tämän reseptin myös ystävälleni ja olikin ottanut viimeistä keksipeltiä pois uunista jo kovissa supistuksissa ? ❤
Hihii! 🙂 Mä tein eilen näitä! Kiitos siis!! Tosi hyviä tuli, mutta synnytys ei kyllä täällä osoitteessa käynnistynyt taikakeksien avulla. 😉
Niin tuttua, vaikka itselle tulikin sitten muiden mutkien kautta sektio loppuvaiheessa. Ei auttanut pihahommat, siivous tai mikään, kyllästytti ja ärsytti. Hyvin kuvasi sanonta: olin ihan kypsä!
Jep! Neuvolantätikin sanoi, että tuossa vaiheessa naiset alkavat ihan fyysisestikin näyttämään kypsältä. 😀
Voi että miten se voi tuntuakaan tuossa vaiheessa pari päivää pitkältä ajalta..saati pari viikkoa. Vaikka todellisuudessa eihän se pitkä aika ole. Muistan kyllä elävästi tuon odotuksen tuskan 🙂 Varsinkin, kun ensimmäiseltä lapselta synnytystä alkoi tosissaan odottamaan rv38. Pitkiä oli viikot. Esikoinen syntyi 41+5, kohta kahdeksan vuotta sitten! Jouluaattona oli minun la.
Toiselta lapselta vointi olikin mitä mainioin, eikä synnytystä niin paljon enää odottanut, hän syntyikin rv 42+0.
Synnytyspelosta. Luulen, että sinä varmaan osaat kuunnella kroppaasi hyvin. Kestityt siihen ja teet niinkuin tuntuu hyvältä. Ensimmäiseltä lapseltani en osannut pyytää mitään, jäin vain selälleen makaamaan sänkyyn ja kärvistelämään. Toiselta sitten osasin jo kuunnella kroppaani. Sain sairaalassa esim. jumppapallon suihkuun yms.
Voimia loppumetreille 🙂
Niinhän se on. Siis pari päivää sinne tänne, tai viikko. Eihän se normaalisti ole pitkä aika ja menee aina ihan hujauksessa. Mutta nyt kyllä tuntuu yksi vuorokausi viikolta. 😀
Kiitos 🙂
Ymmärrän sinua täysin ❤ tasan 2 viikkoa yli lasketun ajan syntyi meidän vauveli. Tuo kaikki kuulostaa niin tutulta. Ei siinä kenenkään sanomiset paljon lohduta. Jaksuja ?
Kiitos! <3
Mulla oli la eilen 😀 kipeitä supistuksia on ollut monta viikkoa,mutta ne loppuu aina. Ei kyllä jaksa enää odottaa 😀 Tsemppiä sinulle<3
Toivottavasti meidän molempien vauvat syntyy pian 🙂
Ja kun mulla ei oo ollut mitään kipeitä supistuksia.. 🙁 Prkule! 😀
Tsemppiä sinnekin, eiköhän ne meidän molempien vauvat sieltä kohta tule! <3
Tsemppiä! Lähes kaikista odottajista tuntuu just tuolta, kun laskettuaika on mennyt ohi. 🙂 kai sillä on tarkoituksensa, äiti haluaa jo kovasti synnyttämään.
mulla synty eka lapsi 40+0 ja toinen 40+6. Tottakai oletin että toinen tulisi jopa aikaisemmin kuin eka, niin olihan ne viimeiset päivät pitkiä 😀 saas nähdä miten käy nyt kolmannella kerralla.
Niin se taitaa tuntua. 🙂
Muistan ite esikoisen odotuksesta kuinka ketutti kun joku yritti olla hauska ja sanoi ”Ei yksikään vauva oo vielä masuun sisälle jäänyt”. Murr! Teki mieli sanoa möläyttäjälle, että olisipa hän jäänyt.. 😀
Tsemppiä tuskaisiin loppupäiviin! Toivottavasti neuvolassa ottavat tosissaan tuon sun synnytyspelon. Pidän peukkuja, että pikku-prinsessa päättää tulla pian!
Joo, toi on melkein yhtä ihana kuin tuo ”tulee sitten kun on valmis”.. 😀
Kiitos! <3
Ihanan rehellistä! Mä olin repimässä myös pelohousuja jo laskettuna päivänä. Supistukset alko sitten heti seuraavana päivänä. Mä myös jännitin kovasti miten iso jätkä sieltä syntyy, kun maha oli valtava. Kun sintti 3203g synty totesi kätilö, mikä rääpäle tää olikaan! Jälkeenpäin ajateltuna isompaa vauvelia ois ollu aika paljon helpompi käsitellä. Sisko synnytti 3kk ennen minua 500g isomman tytön ja voin kertoa, että oli paljon varmempaa isompaa vauvaa pestä ja vaihdella vaippaa. ? Veikkaan, että teidän bebe syntyy keskiviikkona! Tsemppiä!!!
Haha 😀 Joo, rehellistä tekstiä täältä kyllä tulee. Ei jaksa kaunistella yhtään! 😉
Huomista odotellessa siis.. 😉 <3
Hermot on kireellä loppuvaiheessa odotusta. itse yritän olla odottamatta että vauva syntyisi ennen laskettua aikaa…
Kyllä, kireellä on. 😀
Saunaa ja seksiä. 😀
Ja tsemppiä! Kyllä kohta. 🙂
Kiitos! <3
Tiedän niin tuon tunteen. Esikoista odottaessani lääkäri sanoi yllättyvänsä jos laskettuun aikaan pääsen, itse olin jostain syystä myös varma että yli ei mennä. lenkkeilin ja treenasin vielä laskettuna päivänä, mutta miten ihmeessä tunnit tuntuvat päiviltä kun sitä vaan odottaa lasketun yli mentäessä? siis ihan tosi! Muistan elävästi sen tuskan joka aamu, äh, eikö vieläkään! ESikoinen syntyi 42+0 kahden päivän käynnistelyn jälkeen. Painoi 3005g, vaikka yliaikainen olikin. Ja siitäkään en murhettuisi, taitaa tärkeämpää synnytyksen kannalta olla pään koko kuin kilot. Kyllä kroppa aina ulos mahtuu! 😉
Kuopus taas syntyi sektiolla dramaattisissa merkeissä rv 35, painaen vain 1550g. eli mieluummin yli kuin ali. 😉 tsemppiä viimeisiin päiviin, koita keksiä jotain mukavaa ohjelmaa joka päiväksi, niin että oikein harmittaa jos joutuu lähtemään synnärille! 😀
Vitsit!! Mun mielestä on kyllä ihan super tyhmää, että lääkärit veikkailee tuollaista. Mulle sanottiin myös lääkärin toimesta viikolla 37, että varaudu vaan, pian se tulee.
Ja juu, tottakai mielummin yli kuin ali. 😉
Oonkohan ihan väärässä, mulla on sellainen käsitys, että vauvan pään koko on se, jolla on merkitystä synnytyksessä. Ei niinkään sillä painaako vauva 3 vai 4 kg?! Pää ponnistetaan ja loput tulee ”itsekseen”.
Oot ihan oikeassa. Mutta eiköhän se vauvan pääkin kasva samalla kun itse vauva.. ?
Mä synnytin rv 41+2 tytön mitoilla 2685g ja 47cm. Ei ollu viis kilonen vaikka meni yli. ? Vikat viikot on pitkiä.. Musta tuntuu nyt jo välillä ihan kypsältä ja nyt on menossa rv 34+3.. Tsemppiä loppuun!
No siellä on ollut kyllä siro tyttönen. 🙂 <3 Muistatko yhtään minkälaista painoarviota sulle annettiin?
Mulle on annettu nyt tällä hetkellä sellaista 3,5kg:ta.
Painoarvio ultrassa 34+4 oli 3100g ja käsikopelolla kaks päivää ennen syntymää 3300g. ?
Tiedän niin tunteen! Meille piti tulla jouluvauva pari vuotta sitten 20.12, mutta saatiinkin 1.1 uudenvuoden vauva heti, kun oltiin yliaikaiskontrollissa käyty sopimassa käynnistys seuraavalle päivälle. Meillä oli siis synnytys 41+5 ja viimeiset kaksi viikkoa oli maailman pisimmät.
Toivon todella, että teidän pieni jo haluaisi pian maailmaan ja saisit vauvan lisäksi myös oman positiivisen itsesi takaisin 😉
Haha!! 😀 Siis piru vie, että mäkin haluaisin sen oman positiivisen itteni takaisin! 😀 😉
Ja toki myös vauvan. <3
Vauvoilla vaan on ihan omat aikataulut johon ei auta kuin mukautua; pätee sitten sen syntymän jälkeen nukkumiseen, syömiseen… ihan kaikkeen. Ja kuten aiemmin joku kirjoitti niin se pään koko vaikuttaa enemmän kuin paino. Että jos teille ei ole lupailtu super kuulapäätä niin 500g suuntaan tai toiseen ei siinä h- hetkellä sitten sua juuri hetkauta.
Mulla molemmat menneet yli ja mikään ei v…. enempää kuin ne anopit, kälyt, kaiman serkut ja naapurit jotka tenttasi taukoamatta että joko. Eikö yhtään tunnu, miten se ei nyt jo? ARRRRGH! Kun ei tuntunut niin ei tuntunut. Että jos et ole sitä vyöhyketerapiaa kokeillut jo niin testaa ihmeessä; mitäpä sä siinä menetät?
Mitä nyt tekisin toisin? Ehkä istuisin jumppapallon päällä keinumassa ja yrittäisin saada itseni rentoutumaan; opettaisin mahaa valumaan ja hengittelisin ”leuka löysänä”.
Tottakai on. Ja kyllä se synnytyksen jälkeinen aika on tiedossa, että ei kannata kauheasti aikatauluja lyödä lukkoon. 😉 Mutta tämän tuskaisen ja oikeasti kipeällä tavalla raskaan olon kanssa ei vaan mitenkään jaksaisi enää odottaa.
Ehkä mäkin lähden tästä salille jumppapallon päälle.. 😉 😀
Voin vaan yrittää kuvitella miltä susta tuntuu! Oma syntyi aika lailla laskettuna tai vähän ennen itse asiassa. Mutta pelkoon isosta vauvasta voin samaistua, meillä kun suvussa isoja vauvoja ja se jännitti mua kamalasta. Kävin sit loppuraskaudessa omakustanteisesti yksityisellä ultrassa ja siellä kokenut lääkäri sanoi, et aika lailla vauvan hartiat on se levein kohta mikä ulos tulee eli ”sattuu eniten” mitä mä ainakin pelkäsin. Mutta esim. se kilokin mitä loppuvaiheessa vauvalle lisää painoa tulee, kerääntyy pääasiassa reisiin, vatsaan jne eli ei tee välttämättä vauvasta vaikeampaa synnyttää. En tiiä saiko ajatuksesta kiinni. Mua toi vähän lohdutti.. Koita suhtautua niin avoimesti ja positiivisesti synnytykseen kun vaan voit, kuitenkin suurimmalla osalla se menee hyvin. Toisin ku netin keskustelupalstoilta vois ymmärtää.. Paljon voimia <3 Saat olla kiukkunen ja hyvä kun purat sitä johonkin, kyllä siihen on tossa tilanteessa jo kaikki oikeudet!
Aika hyvä tieto, että tonne vatsaan ja reisiin kertyy sitten loppuvaiheessa ne grammat. <3
Ja koitan. Netin keskustelupalstoille en mee synnytystä koskevissa asioissa. 😀
Kyllä vain…r 41+3 menossa ja oikein valmiiksi vituttaa kun pitä lähteä tyttöä viemään muskariin jossa on kymmeniä äitejä ihmettelemässä ”vielä oot yhtenä kappaleena, etkö oo vieläkään synnyttäny, supisteleeko, kyllä se sieltä tulee,yksikään ei ole jäänyt” kommentteja!vaikka kaikki hyvää tarkoittavatkin.itellä yliaikais kontrolli huomenna mutta en haluaisi käynnistystä jos vain vauva voi hyvin…huonoja kokemuksia myöhemmässä vaiheessa lapsella.mutta haluaisin vain ”hautoa”rauhassa.onneks on ystäviä jotka ei puhu koko raskaudesta jos en sitä itse puheeksi ota!tsemppiä!
Voih 🙁 Koita jaksaa noita kommentteja muskarireissulla ja tsemppiä ihan loppurutistukseen ja synnytykseen!
Ja vielä haluun tuon vyöhyketerapian lisätä tähän että kolme kertaa olen käynyt LA jälkeen…illalla ollut supistuksia jotka sitten loppuneet.unenlaatua kyllä vyöhyketerapia paransi,6-9 h unta ilman pissillä käyntiä?aaa sitä ihanaa tunnetta hyvin nukutun yön jälkeen…hermotkaan ei oo niin kireellä.
Juu, mä oon nyt katellut noita vyöhyketerapia-aikoja.. Mutta jos ei huomenna vielä oo pihalla tää vauva, niin sitten ehkä meen kokeilemaan. 🙂
Niin muistan nuo viimeset päivät miten ne tuntu pitkiltä! Varsinkin kun viikolla 35+4 lääkäri sano, että katotaan päästäänkö 37 viikolle. Sitä sitten odotti koko ajan että ”jokojoko” mutta ei niin mitään tuntunut missää. Asennoiduin sitten niin, että käynnistykseen mennään yliaikaisena mutta niin se vain synnytys käynnistyi itsekseen pari päivää ennen laskettua aikaa 😀
Ja noihin laskettuihin aikoihin ei kannata niin luottaa, kun niitä ei pysty kukaan varmaksi sanomaan. Vaikka ultralla lääkäri vauvan mittojen mukaan sen laskee niin se ei ole satavarmasti oikea.
Mutta oikein paljon tsemppiä loppuraskauteen ja synnytykseen! ☺ Kehosi kyllä tietää mitä tehdä, antaudut vain mukaan supistuksiin etkä ”laita vastaan” ☺
Joo, siis hitto vie mulle lääkäri sanoi viikolla 37, että ei tule olemaan masussa laskettuun asti. Noi on ihan typeriä veikkauksia, kun eihän ne lääkärit voi sitä tietää. 🙁
Kiitos 🙂
Hei!
Olen seuraillut blogiasi odotuksen loppupuolelta kun sen löysin vasta ja voin sanoa että ymmärrän täysin turhautumisesi ja voin samaistua tilanteeseen jollain tasolla.
Ensimmäistäni odotin 41+5 saakka ja kerkesin yliaikakontrollissa käydä kunnes sitten seuraavana päivänä onneksi vauva päätti syntyä, oli jo keretty varata aika käynnistykseen..
Nyt olen taas raskaana ja melko samassa vaiheessa kuin sinä, tosin laskettu aika on vasta ensi viikolla, mutta olen jo varautunut että taas saan odottaa sen pari viikkoa yli jos samalla kaavalla mennään..
Tsemppiä ja jaksamista kuitenkin loppurutistukseen sinulle 🙂
Blogiasi on mukava lukea ja nyt on sellainen aihe, että pakko kommentoida 😀 Reipas puolisen vuotta sitten olin samanlaisissa fiiliksissä, ja hätäisenä, sekä malttamattomana ihmisenä menin (vähän) valehtelemaan raskausmyrkytyksen oireita, Lääkärille aikaa odotellessa alkoi sitten ne oikeat supistukset, ja lääkärille päästyäni oli myös verenpaineet todella vähän koholla(mikä monesti tapahtuu, kun synnytys on alkanut) Lääkäri sitten laittoi välittömästi käynnistystä ja määräsi osastolle odottelemaan.. Ensin käynnisteltiin ballongilla(joka mielestäni oli melko epämielyttävä) jonka jälkeen tipalla , josta tuli tosi ärhäköitä supistuksia.Näin jälkeenpäin niiiiiiiiiin kaduttaa, että en rauhassa malttanut odottaa kotona.. Tsemppiä synnytykseen, muista että kipu on positiivista 🙂
Kaksi yliaikaista käynnistettyä synnytystä takana ja kaksi lähti hyvin nahkeesti yliaikaisina itsestään käyntiin, vähänkin kun supisteli aloin kyykkäämään etteivät vaan loppuis? mutta tuo yliaikasuus on niin raivostuttavaa!! Käynnistetyt oli kivuliaampia mutta silti parempi vaihtoehto kun olivat tosi nopeita..Voisit varmasti jo toivoa käynnistystä pelkosikin takia? Lääkärit on vaan todella käynnistysvastasia..
Tsemppiä.
Mun kokemuksen mukaan mitä tiukemmassa on hermot niin sitä lähempänä on synnytys ? tsemppiä ❤
Hitto – muistan vieläkin kuinka piiiitttttkkkkkiiiiiiiäääääääää oli ne päivät lasketun ajan jälkeen!! Ne mateli. Tsemppiä!
Tiedän niin ton tuskaisuuden tunteen! Itsellä oli kolme viikkoa sitten samat fiilikset. Olin kokeillut jo kaikki konstit, miten synnytyksen käynnistymistä voisi vauhdittaa..turhaan. Sitten kokeilin vielä viimeisenä oljenkortena synnytyksen stimulointi hoidon (sisältää akupunktiota, hierontaa, vyöhyketerapiaa ja eteerisiä öljyjä). Kävin sielä perjantaina ja sunnuntaina meni vedet. Paha sanoa oliko apua, mutta ainakin se oli super rentouttavaa ja saatto sitä kautta auttaa jos ei muuten 🙂 tsemppiä paljon sinne!
No mua just ärsytti ne kommentit että lepää ja kyllä se sieltä syntyy . Lopulta mun oma jaksaminen ajoi molemmat synnytykset käynnistykseen. Olen tyytyväinen päätökseen, vaikka supistukset oli todella rajuja. Mä selvisin ja oon todella kipuherkkä. Voimia ja kyllä tässä vaiheessa olisi ihme jos ajatukset ei olis välillä negatiivisia. Mua pelotti että vauva liian iso eikä mahdu tulemaan. 4 päivää yli lasketun ja painoa oli 3740g.
Minun synnytykseni alkoi juuri ennen kovaa myrskyä. Kätilö sanoi, että on huomannut, että suurten matalapaineiden lähestyessä moni synnytys käynnistyy.. Eikös keskiviikoksi ole luvassa lunta eteläänkin..
Molemmat poikani syntyi 10 päivää jälkeen lasketunajan. Olin niin hiilenä viimeiset päivät ettei ees äiti uskaltanu soittaa mulle.
Toi on niin perseestä ?
Koita olla nuijimatta ketään ?
Voihan vauva! Synny nyt pian!
Meijän esikoinen synty 41+2, ja voi että meinas hermot mennä siihen odotteluun. Varsinkin ku kaikki sano et samanlailla meneekö äitilläs. (Mä ja mun siskot synnyttiin kaks-kolme vkoa ennen laskettua aikaa)
No sitten kun tuli yhden iltapäivän tasaisesti supistuksia pakotin miehen iltamyöhällä lenkille. Ajatuksella ”nyt kyllä ei supistukset lopu enää ennenku ipana on pihalla!!!” Kyllähän se sitten parin päivän päästä syntykin. Eikä supistukset tauonnu. 😉
Tsemppiä hurjasti! Parasta on ihmetellä pikku ihmettä sitten. 🙂
Kaikki sympatiat on sun puolella.
Esikoiseni kaksoset syntyi rv40+1 ja kuopus 42+0 ja mä oon ihan varma että sinne olisivat jääneet ilman käynnistystä.
Kaikki samat kommentit kuulleena useamman lapsen synnyttäneenä yksi on jäänyt mieleen positiivisena ja ehkä jopa vähän lohduttavana kommenttina: ”Vauva syntyy kun on hänen syntymäpäivä.”
Tsemppiä loppurutistukseen!
Voi, Monna!
En ehkä osaa sanoa mitään sopivaa, mutta itse jouduin ajamaan viimeiset raskausviikot 200 kilometriä joka viikko kontrolliin perätilan takia. Viimeisellä viikolla menin sairaalalle ja sanoin lääkärille, että ”Menen nyt ystäväni luo. Voin olla siellä kolme yötä. Olen kuitenkin päättänyt, etten lähde tästä kaupungista ennen kuin vauva syntyy.” Lääkäri totesi, että ”katsotaan mitä voin tehdä”. Ja ei kyllä yhtään ’varonut’ tutkimuksia tehdessään. Samana päivänä tuli illalla limatulppa ja tyttö syntyi seuraavana iltapäivänä.
No. Tämä oli taas kokemus muiden joukossa… Pidän peukkuja, että vauva päättää tulla maailmaan lähitunteina ❤.
Tästä saatan saada piiskaa mutta..Kohdunkaulaan ärsykettä. Hoitaako sen ärsyttämisen miehesi vehje vai omat puhtaat sormet, up to you. Näin sain toisen käynnistymään ja oli nimittäin nopea synnytys (1h 38min).
”käynnistymiseen ei auta kun kunnon pano”.
Tähän uskoin ja parin tunnin päästä meni vedet. Suosittelen.
Olen ehkä myöhässä vinkkeineni, mutta jos repeämistä pelkää niin kannattaa varautua synnytykseen epi-no delphine laitteella ( tai vastaavalla varmaan, ei vaan ole tullut vastaan muita) ja päivittäisellä öljyämisellä. Estää tehokkaasti repeämisiä.
Kolme ässää, eli sauna, seksi ja siivous. Kaikki hyvää puuhastelua missä saa ajatukset muualle ja niitä ei liiemmin ehdi tekemään sitten kun lapsi syntyy. Mä pelkäsin myös synnytystä, mutta sit kun sen on tehnyt niin wau! onhan se voimaannuttava kokemus (vaikka mullakaan kaikki ei mennyt kuin oppikirjassa).
Tsemppiä kovasti viimeisiin päiviin! Oon seuraillut blogiasi tässä viime aikoina, kun mennään suunnilleen samassa aikataulussa raskauden suhteen. Mulla on tällä viikolla laskettu aika. Jos siellä lokakuisten ryhmässä alkaa ahdistaa, niin tervetuloa Marraskuisiin tai Pk-seudun marraskuisiin 🙂 Siellä ei sentään vielä kovin moni ole synnyttänyt 😀
Kyselit tuolla snäpissä käynnistyksestä. Mulla on käytännössä kaikki käynnistetty.
Esikosta meni vedet 41+3 muttei ottanut synnytys käynnistyäkseen ja lopulta 41+5 oksitosiinitipan (ja epiduraalin jota kadun edelleen) jälkeen se syntyi. Kaks seuraavaa käynnistettiin ja ovat olleet todella rajuja ja kivuliaita ja olen joutunut kokis YK-kysymykset olemaan sairaalassa. Kakkosen sain puserrettua muuten Ilman kivunlievitystä, mutta kolmonen oli niin kamala kokemus (en päässyt edes suihkuun joka kakkosen kohdalla lievitti kipuja ja rentoutti) ja jouduin taas ottamaan epiduraalin. Antaisin mitä vain, että olisin saanut kokea aidon synnytyksen vaikka sitten yliaikaisena. Nyt roikkunut tipoissa ja lääkkeissä sängyllä, ei ole siis kovin kivoja muistoja. Mene ihmeessä akupunktioon tai mitä vain joka auttais käynnistymään luonnollisesti!!
Luulen, että nämä hitaat hankalat synnytykset on aika pitkälle meidän iäkkäämpien ensisynnyttäjien ongelma. Tsemppiä viimeisiin päiviin!
Siis toi kokis-yk tarkoitti siis, että olen kaikki synnytykset joutunut olemaan alusta loppuun sairaalassa joka on synnyttäjälle aika stressaava paikka.