Ensimmäinen isänpäivä ja viikon ikäinen tyttö. ❤️

Tänään vietetään isänpäivää. Se on pitkään ollut minulle vähän surullinenkin päivä, koska oma isäni kuoli reilu kymmenen vuotta sitten. Siispä isänpäivänä meillä ei ole nostettu kakkua pöytään, vaan olemme veljeni kanssa vieneet kynttilän isämme haudalle. Mutta nyt tänä isänpäivänä nostetaan taas pitkän ajan jälkeen kakku pöytään. ❤️

Tasan viikko sitten syntyi maailmaan ihana, rakas, suloinen tyttäremme. Viikko on mennyt silmänräpäyksessä. On opeteltu uutta ihmeellistä elämänrytmiä pienen tytön kanssa. On ollut vastoinkäymisiä, mutta enimmäkseen vain kaikkea ihanaa. Tyttö on vahva ja sitkeä tapaus jo nyt.

Ensimmäinen viikko on tuntunut oikeastaan kolmelta päivältä. Niin, että ensimmäinen päivä oli synnytys. Toinen päivä oli sairaalassa perhehuoneessa olo ja kolmas päivä on ollut tämä loppuviikko kotona vauvan kanssa. Aika on hämärtynyt näiden päivien sisällä. Tosiaan ne perhehuoneessa vietetyt päivät tuntuvat kaikki aika samalta, vähän sellaiselta yhdeltä pötköltä. Samoin nämä päivät keskiviikosta sunnuntaihin täällä kotona. Hyvällä tavalla ei ole mitään merkitystä sillä, onko nyt perjantai vai lauantai, on vain päiviä. Ja niiden sisällä tehdään asioita vauvan kanssa. ❤️

Kun vauva nukkuu, tekee mieli seistä sängyn vieressä ja tuijottaa ihanaa pientä lastamme. Tai tarkkailla, että hengittäähän se. Tai toivoa salaa, että se jo heräisi, niin pääsisi taas ottamaan sen syliin.

Tyttömme on nukkunut mielestämme hyvin. Yön aikana on vain yksi tai kaksi herätystä tällä hetkellä. Riippuen siitä monelta itse menee nukkumaan, on herättävä kerran tai kahdesti syöttämään ja vaihtamaan vaipat. Vauva nukkuu n. 3 – 3,5 tuntia aina kerrallaan. Päivällä saattaa olla lyhyempiä pätkiä. Mutta olen ymmärtänyt, että tämä unirytmi saattaa vielä vaihtua parin kuukauden iässä.

Viime yö oli suoraan sanottuna kamala. Vauva nukkui n. 20min kerrallaan ja sitten heräsi taas itkemään. Kun vihdoin klo 05.30 saimme unen päästä kiinni, heräsimme naapurin miehen avunhuutoihin. Oli pakko nousta ylös, vaikka kuinka teki mieli jäädä vihdoin rauhallisen vauvan viereen nukkumaan. Soitimme hätäkeskukseen ja sitten alkoi härdelli. Tuukka odotti rapussa poliisia ja minä vauvan kanssa kotona, koirat hämillään ja peloissaan. Minä kovissa vatsakivuissa samalla Kättärille soittaen jne.. Kun poliisit saapuivat, lähdin Kättärille ja Tuukka jäi kotiin koirien ja vauvan kanssa. Täytyy sanoa, että olin ihan hieman eri tavalla suunnitellut tämän ensimmäisen isänpäivän aamun. ❤️

Joka tapauksessa elämä on ihan parasta nyt. Tiedän jo tässä vaiheessa, että Tuukka on maailman parhain isä. Ja sitä hän on ollutkin vauvallemme 100%. Me olemme nyt ihan erilainen tiimi, koska meillä on yksi äärettömän suloinen ja rakas prinsessa ruokittavana, kasvatettavana, hoidettavana ja rakastettavana. Meidän koiraperhe on muuttunut nyt lapsiperheeksi ja tämä kaikki on niin kovin uutta ja ihmeellistä meille kaikille. Niin myös Gerelle ja Pimulle. Koirat on ottaneet pikkusiskonsa mahtavasti elämäänsä. Pimu käy usein tarkastamassa vauvan nukkuessa, että hengittäähän se. Gere putsailee vauvan sormia ja nuuskuttaa päätä. ❤️

Meillä on vielä paljon oppimista, niin vanhemmuudesta, lapsiperheenä elämisestä kuin rakkaasta lapsestamme. Ja joka ikinen päivä opimme uutta. Mutta avoimin mielin ja toisiamme tukien ja auttaen tälle opintielle on maailman ihaninta lähteä. ❤️

TÄSTÄ pääsette lukemaan Tuukan kirjoituksen synnytyksestä. Itkulta ja naurulta en ainakaan itse välttynyt. 😉 Oli ihana lukea Tuukan ajatukset ja kokemukset synnytyksestä. Vaikka ollaankin paljon siitä keskusteltu, on kirjoitettuna ajatukset usrin vielä selkeämpiä ja yksityiskohtaisempia.

Super ihanaa isänpäivää kaikille isille!! ❤️❤️