Minun ensimmäinen joulu. ❤️
Äiti ja iskä heräsivät aattoaamuna seitsemän aikoihin. Tai minä taisin ehkä herätä ennen heitä ja sitten vähän ähisin, niin että sain heidät hereille. Iskä lähti sitten koirien kanssa ulos ja äiti jäi pitämään minusta huolta ja keittelemään kahvia. Minä tykkään aina kovasti aamuisin, heti herättyäni päästä äidin tai iskän syliin halittavaksi. Sitten syön ja minulle vaihdetaan puhtoinen vaippa.
Jouluaattona telkkari laitettiin päälle heti aamusta, sieltä tuli joku ohjelma, missä oli sellainen tyyppi kuin Joulupukki. En siitä kyllä ihan hirveästi vielä ymmärtänyt. Äiti puki minulle päälle jouluvaatteet ja tonttulakin, minua kyllä vähän ärsytti se ja päätinkin näyttää sen heti.
Äiti ja iskä puuhasivat kauheasti jotakin koko aamun. Iskä kokkasi laatikoita ja kotona oli ihan hirmuisen kuuma, kun uuni oli koko aamupäivän päällä. Äiti teki uuniriisipuuroa ja siivoili. Minä makoilin sitterissä ja jokeltelin omiani, koirasisarukseni Gere ja Pimu jotain touhusivat siinä vieressäni ja nukkuivat välillä.
Yhdentoista aikoihin mummuni ja enoni tulivat. Sitten telkkarista alkoi sellainen Lumiukko -piirretty. Siitä kaikki hirveästi tohisivat ja ihastelivat. Ehkä minäkin ymmärrän sen päälle sitten vähän vanhempana. Kello 12 tuli joku hassu joulurauhan julistus ja siinä käskettiin olemaan rauhallisesti ja hiljaisesti, mutta minä kyllä päätin silloin vähän huutaa. Halusin vähän taas kertoa omia mielipiteitäni siinä välissä.
Seuraavaksi meille tulivat mummuni miesystävä, sekä äitini täti ja serkku, he ovat kaikki myös osa meidän perhettä. Sitten kaikki muut söivät riisipuuroa, mutta minä en sitä saanut. Vaikka kyllä vähän yritin huudella sen perään. Kun puurot oli syöty, minut pakattiin toppapukuun ja vaunuihin. Ulkona satoi ihan kamalasti vettä ja tuulikin ihan niin kovaa, että äiti ei meinannut saada työnnettyä minun rattaitani. Mutta lähdimme silti koko porukalla hautausmaalle. Kävelimme ensin minun Harry-vaarini haudalle ja sitten vielä Hietaniemen hautasmaalle isovaarini ja isomummuni haudoille.
Kun tulimme tältä kävelylenkiltä kotiin, otettiin jotain jouluisia perhepotretteja äidin, iskän ja koirien kanssa. Minä en kyllä olisi millään malttanut olla paikoillani.
Kauheasti koko ajan tapahtui jotain. Tällaista se joulu kai sitten on? Koko ajan puuhataan ja pölistään. En minä kyllä siitä rauhoittumisesta tiedä, mielestäni koko päivän kaikki tekivät ihan kaikkea muuta kuin rauhoittuivat. Mutta hauskaa niillä kaikilla näytti silti olevan.
Minä aina välistä vähän otin päikkäreitä, söin ja höpötin kanssa omiani. Oli kyllä tosi mukavaa, kun koko ajan oli joku siinä ihan vieressä. Ja sitten kun kello oli neljä, tulivat vielä mummi ja vaarikin ja näin oli koko perheemme koossa. Sitten muut alkoivat syömään ja minä otin siinä välissä vähän pidemmät päikkärit.
Äiti kehui kauheasti iskän tekemää bataattilaatikkoa ja mummunikin yhtyi tähän kehumiseen. Aikuiset höpöttivät paljon kaikenlaista, puheensorina oli minun mielestäni oikein rauhoittava ja pötköttelin pitkät pätkät sitterissä ihan rauhallisesti. Välillä innostuin ihan naureskelemaankin ja sitten oikeastaan alkoi väsyttämään se kaikki niin paljon, että meni vähän kiukuttelun puolelle. Mutta kyllä minä saan joulunakin vähän kiukutella, olihan eilen kumminkin minun ensimmäinen jouluaattoni.
Loppujen lopuksi äiti sai minut sitten rauhoittumaan ja nukahdinkin oikein pitkille iltapäikkäreille. Kolme tuntia vetelin hirsiä ja sillä aikaa muut olivat syöneet jälkkäriä ja jakaneet lahjojakin. Minäkin olin saanut monta lahjaa.
***
Minulla oli kyllä hirmuisen kiva ensimmäinen joulu! Tai sehän taitaa jatkuakin vielä! Tänään ja huomenna me meinataan kuulemma vaan olla kotona. Äiti ja iskä on sopineet keskenään, että he eivät lupaudu mihinkään pariin päivään. Saavat kuulemma vähän sitten levätä, en ihan ymmärrä miksi he ovat väsyneitä. Minä ainakin nukun ihan hirmuisen hyvin ja aika paljonkin. Saatetaan mennä tänään käymään enoni luona ja huomenna kummitätini luona, mutta saatetaan vain pötköttää täällä kotona. Minulle kyllä sopii ihan kaikki. Kunhan on ruokaa, puhtaita vaippoja ja lämmin syli missä köllötellä.
Toivottavasti kaikilla muillakin oli yhtä mukava jouluaatto kuin minulla.
T. Emma
3 kommenttia
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Se kuulosti Emma oikein herttaiselta ensimmäiseltä Joululta <3 Elämyksellistä vuotta 2017 koko perhe Pursiaiselle!
ps. Olikohan yksi jouluvieraistanne todellakin "äidin miesystävä" vai tarkoittikohan sihteerisi ehkä "tädin miesystävää" .
<3 Kiitos! 🙂
Ja juu, Emman mummun miesystävästästä oli kyse. 😉 😀 Sitä sihteeri tarkoitti.
Ihana pieni Emma<3!:)