* sis. mainoslinkkejä

Minulta pyydettiin postausta siitä, että miten koemme asumisen kaksiossa nyt vauvan kanssa. ”Olisi kiva lukea miten olette järjestäneet vauva-arjen kaksiossa; mitkä ovat ihan pakollisia hankintoja asuntoon ja miten kaikki on saatu mahtumaan?”

Alkuun täytyy sanoa, että ihanahan se olisi jos olisi vähän enemmän neliöitä tai se kolmas huone. Tai vaikkapa neljäs. Työhuone, lastenhuone, makuuhuone ja olohuone. Sehän olisi ihan täydellistä. Mutta Helsingin keskustasta ei näillä tuloilla neliötä hankita ja ainakin tällä hetkellä keskustan läheisyydessä asuminen on työmme kannalta paras ratkaisu.

Käytännössä vauva ei paljoa tilaa vie. En myöskään osaisi ajatella, että ensimmäisen vuoden aikana nukuttaisin vauvaa omaan huoneeseen. Haluan, että se on lähellä öisin. Sen vuoksi kaksio on riittänyt oikein hyvin. Pinnasänky mahtuu makuuhuoneeseen meidän sänkymme viereen ja sinne hankittu unipesä on yksi parhaita hankintoja. Unipesän lisäksi vauva itse asiassa nukahtaa lähes parhaiten tällä hetkellä vaunuihin, joten roudailemme vaunuja sitten olkkarin ja makkarin välillä, riippuen vuorokauden ajasta.

Yrittäjäperheenä kolmio olisi varmasti paras ratkaisu. Olisi se yksi huone, missä (tällä hetkellä isä) saisi tehdä rauhassa töitä ja muu perhe säätää sitten niissä muissa huoneissa. Faktahan nimittäin on se, että kahden vilkkaan koiran ja yhden pienen vauvan kanssa kotona ei ole työrauhaa. Tai no on toki välillä tunti siellä toinen täällä. Mutta pidempijaksoista rauhallista hetkeä saa hakea.

***

Unipesän lisäksi pakollisia hankintoja ja sellaisia mistä on ollut eniten hyötyä, on ollu hoitoalusta. Se on meillä pesukoneen päällä kylpyhuoneessa. Tulimme siihen tulokseen, että kylpyhuoneessa on paras paikka sille, koska siinä on vieressä kraana ja allas pepun pesua varten.

Ja yksi mistä on tosiaan ollut hyötyä, on ollut kantoreppu. Päivällä, kun haluaa tehdä jotain muuta kuin istua vauva sylissä sohvalla (esim. kirjoittaa blogia 😉 , laittaa tiskejä, pyykkejä, ruokaa tms.) on kantoreppu ollut ihan korvaamaton juttu. Varsinkin kun meillä ei ole parveketta, on tällä menetelmällä saanut kädet vapaiksi aina hetkeksi.

***

Olemme muuttamassa tästä asunnosta vuoden alussa pois, mutta emme vielä tiedä onko seuraavakin asunto kaksio vai kenties kolmio. 🙂 Kolmioon tulee tarvetta sitten viimeistään siinä vaiheessa, kun vauvaa aletaan nukuttamaan omaan huoneeseen. Eli varmastikin joskus vuoden-kahden iässä.

Nyt on synnytyksestä pian neljä viikkoa. Pikkuhiljaa keho palautuu takaisin ”omiin mittoihinsa”, mukautuen kuitenkin uuteen. Esimerkiksi siihen, onko lantio leventynyt raskauden aikana tai onko vatsaan jäänyt paljon löysää ihoa. Raskausarvet ja imetyksestä kasvavat rinnat, nekin on uusi juttu kehossa. Silti vertailukuvia on älyttömän kiinnostava ottaa ja katsoa miten kroppa palautuu juuri minulla.

2 päivää ennen synnytystä / Reilu 3 viikkoa synnytyksestä

Nyt minulta on pudonnut 15kg synnytyksestä. Vielä on tietysti mahaa jäljellä, enkä odotakkaan sen siitä katoavan hetkessä. Koska kyllähän sitä tuli kasvateltuakin yhdeksän kuukautta. Mitään sikspäkkikuvia en siis vieläkään laita someen.

On hyvä muistaa, että jokainen nainen palautuu raskaudesta eri tavalla. Se on ihan sama asia kuin itse raskaus, niin monta erilaista raskautta, kuin raskaana olevia naisia. Voidaan puhua todennäköisyyksistä ja keskiarvoista, miten yleensä palaudutaan tai miten raskaudessa kerätään kiloja. Mutta silti jokaisen kroppa toimii yksilöllisesti.

Sen vuoksi liika armottomuus omaa vartaloaan kohden onkin syytä jättää heti pois.
Toki helposti sitä tulee mietittyä, että miksi minun vartaloni reagoi näin tai toimii näin. Mutta on turha syyttää itseään hitaasta palautumisesta tai toisaalta on turha häpeillä sitä, jos palautuu nopeasti.

Raskauden loppuvaiheessa söin päivittäin herkkuja. Siis varmasti noin kuukauden ajan ennen synnytystä. Päätin jo silloin, että nyt suon itselleni tämän. Mutta päätin myös silloin, että pian synnytyksen jälkeen lopetan sen. 😀 Täytyy sanoa, että on ollut yllättävän helppo olla ilman jokapäiväisiä herkkuja. Mutta kyllä niitä on silti edelleen tullut syötyä useamman kerran viikossa. Meillä on käynyt melkein päivittäin joku katsomassa vauvaa ja sitten olen ostanut kotiin keksiä ym. tarjoiltavaa. Ja niin tiukka en osaa itselleni vielä olla, että olisin sitten niitä syömättä. 😉

Turvotus on lähtenyt aika tasaisesti ainakin kasvoista, sormista ja jalkateristä + nilkoista. On ihanaa, kun sormet tuntuvat taas omilta eikä öisin kädet enää puudu. Mahan pienentyessä myös rinnanympärys on pienentynyt, vaikka rinnat ovatkin kasvaneet imetyksen myötä. En kuitenkaan tarvitse enää jatkokappaletta urheiluliivien takaosassa (n. 8cm kokoinen pala tämä jatkokappale).

Muutenkin on mukavaa, kun omat normivaatteet mahtuu taas päälle, eikä tarvitse kulkea pelkästään raskausleggingseissä ja käyttää Tuukan takkia ulkona. 😀

Treenaamaan tekisi jo mieli, mutta maltan kuitenkin vielä. Aion jälkitarkastuksen jälkeen palailla kevyisiin salitreeneihin kyllä heti kun siihen saan luvan. Parin viikon päästä ystäväni tekee minulle osteopatiahoidon ja olen myös ajatellut käyväni fyssarilla tarkistuttamassa vatsalihasten palautumisen.

Vatsalihastreeniä, hyppyjä, juoksua ja raskaita jalkaliikkeitä salilla aion kuitenkin välttää vielä varmasti alkuvuoteen asti. Juoksua ja hyppyjä/pomppuja sisältäviä liikkeitä vielä pidempään. Enkä toisaalta mikään juoksija olekaan, joten siihen ei hinkua ole. 😉
Salilla aion sitten tehdä hyvin tuettuja liikkeitä yläkropalle ja huolehtia, että keskivartalo ei joudu rasitukseen.

***

Nyt lähden vauvan kanssa vaunulenkille tuonne aurinkoiseen pakkaspäivään. <3
Ihanaa alkavaa joulukuuta kaikille!