Hae
Monna Pursiainen

Ensimmäiset vertailukuvat!

Nyt on synnytyksestä pian neljä viikkoa. Pikkuhiljaa keho palautuu takaisin ”omiin mittoihinsa”, mukautuen kuitenkin uuteen. Esimerkiksi siihen, onko lantio leventynyt raskauden aikana tai onko vatsaan jäänyt paljon löysää ihoa. Raskausarvet ja imetyksestä kasvavat rinnat, nekin on uusi juttu kehossa. Silti vertailukuvia on älyttömän kiinnostava ottaa ja katsoa miten kroppa palautuu juuri minulla.

img_3264

2 päivää ennen synnytystä / Reilu 3 viikkoa synnytyksestä

Nyt minulta on pudonnut 15kg synnytyksestä. Vielä on tietysti mahaa jäljellä, enkä odotakkaan sen siitä katoavan hetkessä. Koska kyllähän sitä tuli kasvateltuakin yhdeksän kuukautta. Mitään sikspäkkikuvia en siis vieläkään laita someen.

On hyvä muistaa, että jokainen nainen palautuu raskaudesta eri tavalla. Se on ihan sama asia kuin itse raskaus, niin monta erilaista raskautta, kuin raskaana olevia naisia. Voidaan puhua todennäköisyyksistä ja keskiarvoista, miten yleensä palaudutaan tai miten raskaudessa kerätään kiloja. Mutta silti jokaisen kroppa toimii yksilöllisesti.

Sen vuoksi liika armottomuus omaa vartaloaan kohden onkin syytä jättää heti pois.
Toki helposti sitä tulee mietittyä, että miksi minun vartaloni reagoi näin tai toimii näin. Mutta on turha syyttää itseään hitaasta palautumisesta tai toisaalta on turha häpeillä sitä, jos palautuu nopeasti.

collage

Raskauden loppuvaiheessa söin päivittäin herkkuja. Siis varmasti noin kuukauden ajan ennen synnytystä. Päätin jo silloin, että nyt suon itselleni tämän. Mutta päätin myös silloin, että pian synnytyksen jälkeen lopetan sen. 😀 Täytyy sanoa, että on ollut yllättävän helppo olla ilman jokapäiväisiä herkkuja. Mutta kyllä niitä on silti edelleen tullut syötyä useamman kerran viikossa. Meillä on käynyt melkein päivittäin joku katsomassa vauvaa ja sitten olen ostanut kotiin keksiä ym. tarjoiltavaa. Ja niin tiukka en osaa itselleni vielä olla, että olisin sitten niitä syömättä. 😉

collage2

Turvotus on lähtenyt aika tasaisesti ainakin kasvoista, sormista ja jalkateristä + nilkoista. On ihanaa, kun sormet tuntuvat taas omilta eikä öisin kädet enää puudu. Mahan pienentyessä myös rinnanympärys on pienentynyt, vaikka rinnat ovatkin kasvaneet imetyksen myötä. En kuitenkaan tarvitse enää jatkokappaletta urheiluliivien takaosassa (n. 8cm kokoinen pala tämä jatkokappale).

Muutenkin on mukavaa, kun omat normivaatteet mahtuu taas päälle, eikä tarvitse kulkea pelkästään raskausleggingseissä ja käyttää Tuukan takkia ulkona. 😀

collage3

Treenaamaan tekisi jo mieli, mutta maltan kuitenkin vielä. Aion jälkitarkastuksen jälkeen palailla kevyisiin salitreeneihin kyllä heti kun siihen saan luvan. Parin viikon päästä ystäväni tekee minulle osteopatiahoidon ja olen myös ajatellut käyväni fyssarilla tarkistuttamassa vatsalihasten palautumisen.

Vatsalihastreeniä, hyppyjä, juoksua ja raskaita jalkaliikkeitä salilla aion kuitenkin välttää vielä varmasti alkuvuoteen asti. Juoksua ja hyppyjä/pomppuja sisältäviä liikkeitä vielä pidempään. Enkä toisaalta mikään juoksija olekaan, joten siihen ei hinkua ole. 😉
Salilla aion sitten tehdä hyvin tuettuja liikkeitä yläkropalle ja huolehtia, että keskivartalo ei joudu rasitukseen.

***

Nyt lähden vauvan kanssa vaunulenkille tuonne aurinkoiseen pakkaspäivään. <3
Ihanaa alkavaa joulukuuta kaikille!

fullsizerender

 

13 kommenttia

  1. Heidi kirjoitti:

    Hyvin oot lähtenyt palautumaan. Jee ?
    Aina on jännää kun kroppa alkaa muuttua taas lähemmäs sitä pistettä, josta liikkeelle on lähdetty. Koskaan kun ei tiedä mikä se uusi alkupiste tulee näyttämään.

    Mikä mua ihmetyttää on se, kun kasvotkin turpoavat. Mulla on aina käynyt niin ja sun kuvista huomaa selkeästi, että kasvot ovat kaventuneet. Hassua!

    Oon aistivinaan, että baby blues on nyt selätetty ja pystyt jo katsomaan vauvakuplan ulkopuolelle suunnittelemalla tulevaa. Hienoa!!

    • Monna kirjoitti:

      Joo jee! 🙂
      Musta kanssa tuntuu, että ekana lähti kasvoista. 😀 Mun äitikin sanoi heti jo synnärillä, että ”sulla on taas sun omat kasvot”. 😉

      Ja juu, taitaa olla selätetty! 🙂 Huraa!! 😀

  2. Lotta kirjoitti:

    http://m.mtv.fi/lifestyle/hyvinvointi/artikkeli/ala-paasta-lemmikkia-lahelle-vastasyntynytta-voi-aiheuttaa-vakavan-infektion/5974078

    Kauhistuttaa katsoa teidän menoa välillä. Pelottaa lapsenne terveyden puolesta. Lemmikit ja lapset voi elää samassa perheessä mutta jotkin asiat eivät sovi. Voisitteko oman lapsenne edun vuoksi kysyä neuvolasta selkeät rajat lemmikkien kanssa. Luultavasti tämä kommenttini aiheuttaa tunteita suuntaan jos toiseen. Ja ehkä paskamyrskyn. Pahoittelut siitä.
    Äiti itsekkin.

    • Milly kirjoitti:

      Huh huh! Luitko Lotta itse tuon linkkaamasi artikkelin? Niinkuin siinäkin sanottiin, on tuo canimorsus erittäin harvinainen! Ja verenmyrkytyksen aiheuttaakseen sen pitäisi päästä vauvan verenkiertoon haavan tms kautta. Todennäköisyys siihen, että sekä koiralla sattuisi olemaan tuo bakteeri suussaan että se koira pääsisi nuolemaan vauvassa olevaa haavaa on kyllä tooodella pieni. Noita tapauksia on koirien määrään nähden esimerkiksi Suomessa niin vähän, että vauvojen eristäminen lemmikeistä olisi melkoista hätävarjelun liioittelua. Terveisin äiti minäkin ja työni puolesta asiasta jotain tietävä…

      • Monna kirjoitti:

        Kiitos Milly <3

        Ja Lotta, kyllä se on koiraperheessä melkein mahdottomuus ettei koirat missään vaiheessa vähän nuolaisisi. Ollaan yritetty varoa, että suoraan suulle ei pussailla, mutta kyllä niitäkin välillä tapahtuu. Iloisempia me ollaan siitä, että koirat on ottaneet vauvan perheenjäseneksi, eikä esim. ole vaaraksi hänelle muristen tms.. Neuvolantäti sanoi meillä käydessään, että perheet joissa on koiria tai hevosia – on lapset usein allergittomampia ja terveempiä. 🙂

  3. Vilja kirjoitti:

    Kyllä huomaa kuvista et turvotusta sulla ollut suurin osa eikä muita ylimääräsiä kiloja 🙂 Mäkin muistan kun synnytyksen jälkeen pohdin palautuuko vatsa koskaan entiselleen. Mut kyllä se vaan lähes entisessä kunnossa on nykyään 9kk synnytyksestä ja ollu jo pidemmän aikaa. Salilla oon käyny ehkä kahdesti ja muutenkin liikkunu paljon vähemmän kuin ennen synnytystä, eli palautuminen on pääosin tapahtunu ajan kanssa. Mä kävin lantionpohjaan ja erkaumaan erikoistuneella fyssarilla ihan omasta mielenkiinnosta kans ja voin vaan suositella, sai älyttömän hyviä vinkkejä ja tietoa palautumisesta. Jälkitarkastuksessa 2kk synnytyksestä lääkäri vaan totes, että haavat on parantunu ja voi alkaa liikkua kuten ennen raskauttakin (kysyin juoksusta). Fyssari sano et niin kauan kun juostessa tuntuu että lirahtaa pissat housuun, ei lantionpohja oo kunnossa vielä eikä siis saa juosta. Mulla tätä tunnetta tuli yli puol vuotta synnytyksestä ja edelleen satunnaisesti. Eli siis ei IHAN lääkärin antaman luvan aikoihin…. On niiiin yksilöllistä. Mutta salitreeniin toki helpompi palata nopeammin 🙂

    • Monna kirjoitti:

      Joo, turvotusta oli kyllä tosi paljon! 😀 Onneksi se on nyt laskenut ja pikkuhiljaa sitten palautuu loputkin. 🙂
      Nimenomaan ajan kanssa, kuten sanoit.
      Joo, tollanen fyssarikäynti muakin kiinnostaa! Toi juoksupuoli on sellanen, että sitä ei kyllä kauheen aikaseen kannata aloittaa synnytyksen jälkeen. Mun yks fyssarikaveri ja toinen osteopaattikaveri on molemmat sanonut, että juoksu pitäis aloittaa vasta 4kk synnytyksen jälkeen.

  4. Lotta kirjoitti:

    Luitkos sinä Milly että en ehdota koirien eristämistä vauvasta. Lähinnä toivoisin että Monna ja Tuukka kysyisivät neuvolasta onko ok antaa koirien nuolla alle kolmeviikkoisen kasvoja.
    En ilkeyttäni kommentoinut vaan huoleni ilmaisin.

    Omiani en antaisi koiran nuolla koska en voisi koskaan amtaa itselleni anteeksi että he niin pieninä ja puolutuskyvyttöminä saisivat jonkin vakavan bakteerin ja se heille jotain aiheuttaisi. Eri asia onkin sitten jo itse liikkuva vauva joka popsii kaikki roskat lattioilta.

  5. Taru kirjoitti:

    Vau, kuinka hyvin olet palautunut! Kasvoista etenkin huomaa kuinka turvotus on lähtenyt pois. Hyvältä näyttää!

  6. Noora kirjoitti:

    Upeasti olet alkanut palautumaan raskaudesta 🙂 Täällä viikkoja 25+2 ja rintsikat aiheuttavat tällä hetkellä päänvaivaa. Jouduin jo yhdet uudet urheiluliivit ostamaan ja kaarituelliset liivit oon myös jo jättänyt suosiolla pois käytöstä, jotenkin kiristää ja ahdistaa ne. Mutta kiitos tuosta jatkopalavinkistä – en ollut jotenkin ajatellutkaan että sellaisiakin on olemassa, taitaa tulla rahallisesti vähän halvemmaksi kuin jatkuvasti isompien rintsikoiden ostaminen 😀

  7. Jonna kirjoitti:

    4kk synnytyksestä ja raskaampi treeni vielä poissa laskuista. Kehonpainolla pystyn tekeen mutta kaikki muu tuntuu vielä liikaa lantion seudulla.. niin yksilöllistä tämä.

  8. Huhtimamma kirjoitti:

    Itse yllätyin siitä kuinka hitaasti olen palautunut. Alatiesynnytyksestä huolimatta (tosin iso vauva ja pitkä ponnistusvaihe + repeämät) melko rauhallisesti joutui treeneihin palaamaan ja esim lantio tuntuu edelleen levinneeltä. Tänään ensimmäiset askeleet juoksumatolla ja synnytyksestä 7kk aikaa. Toki muuta olen jo jumppaillut mutta nyt vasta alkaa tuntua siltä että lantionpohja pitää eikä pelota hyppiä tai juosta. Tsemppiä palautumiseen!

Vastaa