..istun olohuoneen sohvalla ja mietin, että niin se vaan on kulunut 280 päivää raskautta ja vielä vauva pysyttelee masun suojissa. Mietin, että oma ajatukseni vauvan ennenaikaisuudesta oli väärä. Niin myös muutaman lääkärin. Mietin tämän väsymyksen rinnalla nyt kuitenkin, että näin  on hyvä. Vauva on päättänyt kasvaa ja vankistua kohdussa niin kauan kuin mahdollista.

Mietin, että moni asia on mennyt raskaudessa toisin kuin olin ajatellut. Mutta sekään ei haittaa enää. Niihin asioihin olen suhtautunut itsellenikin yllättävän lempeästi.
Olin ajatellut, että minulle ei tule raskausarpia, koska rasvaan niin säännöllisesti ja hyvin. Olin tästä hyvin varma, koska vielä kuukausi sitten mahani oli sileä, kuin vauvan peppu. Kuitenkin nyt parin viimeisen viikon aikana vatsan laskeutuessa alas, on alamahani täynnä arpia. Ne ei kuitenkaan haittaa minua. Olin ajatellut, että ne on kauhistus minulle. Niinpä.

Mietin, että olin myös kovin innoissani kertyneiden kilojen vähyydestä vielä kesällä. Nyt kuitenkin puntari huitelee lukemissa, jota en ole omalla kohdallani nähnyt ikinä. Lähtöpainosta lisää on tullut 20kg. Mutta sekään ei häiritse. Tiedän, että kilot lähtevät pois sitten kun on lähteäkseen. Tiedän myös, että paino ei ole edelleenkään mikään mittari – peili on. Ja se olo siellä kropassa.

Iltaisin mietin, että alkaakohan synnytys ensi yönä. Useimmiten toivon sitä, mutta välillä myös alan jännittämään sitä. Eilen jopa hieman pelotti pitkästä aikaa. Mitä jos epiduraali ei autakaan kohdallani kipuihin? Mitä jos vauvasta kasvaa yli nelikiloinen masussani, onko synnytys sitten kivuliaampi kuin reilun kolmikiloisen synnyttäminen?

Mietin, että lähteeköhän turvotus pois jo sairaalassa. Mietin, että sillä ei ole muuten mitään merkitystä, mutta haluaisin niin kovasti jo takaisin sormeni, jotka eivät ole puuduksissa 24/7. Mietin, että auttaako se synnytys myös pakarakipuihin. Lähteekö lonkan loitontajien öinen viiltävä kipu pois synnytyksen jälkeen?

Mietin, miten ihana äiti minulla on. Hän huolehtii ja on apuna. Mietin kuinka ihanaa on, kun hän tekee ja puuhastelee niin paljon kaikenlaista niin itsekseen kuin ystäviensä kanssa eläkepäivillään. Eilen hän kirjamessuilla käydessään päätti ex tempore jäädä jonottamaan kymmenien teinityttöjen kanssa Cheekin omistuskirjoitusta ostamaansa Musta lammas-kirjaan, minulle.

Mietin, että käynnistyyköhän synnytys itsestään vai käynnistämällä. Ja miltä se käynnistäminen tuntuu, jos siihen asti vauva masussa pysyy. Mietin, että miten pitkälle hän siellä kohdussa makoilisi, jos synnytystä ei käynnistettäisi? Mietin koko ajan, että kunpa vauva kuitenkin pian tulisi ulos, koska väsyneenä ajatukset harhailevat kovinkin usein kohtukuoleman pelkoon. Mietin, että pelkäävätkö kaikki näin paljon.

Usein mietin, että miltä vauva näyttää. Kun saamme sen ensimmäisen kerran syliimme, miltä se tuntuu. Näemmekö hänessä heti joko minun tai Tuukan piirteitä? Mietin, että millainen tyyppi hän on. Onko hän yhtään sen nimen näköinen ja oloinen, joka on muodostunut nyt loppusuoralla suosikiksemme? Ja jos ei, keksimmekö hänelle sopivan nimen.

Mietin nyt, että on vajaa kaksi viikkoa käynnistämiseen. Silloin viimeistään näemme hänet. Tänään on raskausviikko 40+0 ja väsymyksen lisäksi ei ole minkäänlaisia tuntemuksia siitä, että hän olisi tulossa maailmaan lähiaikoina.

Mietin, että on ihanaa kuinka moni laittaa tsemppiviestejä niin instagramin, facebookin kuin snapchatin kautta. Niin tutut kuin tuntemattomat. Mietin, että meillä on ihania ihmisiä elämässämme. Mietin myös, että kuinka monella tulee jo ulos korvista nämä pohdintani vauvan saapumisesta maailmaan.

1.10 / 27.10

Mietin, että nyt väsyttää ja haluaisin vain nukkua. Mutta pakarat on niin kipeät etten oikein saa unta. Mietin, että olenkohan viimeinen mamma meidän lokakuun fb-ryhmässä, jolla on vauva vielä vatsassa. Ja mietin, että tuleekohan meidän lokakuisesta marraskuinen.

Lokakuun alussa, synttäripäivänäni sain kaksi ihanaa vanhaa kuvaa fb-sivulleni toivotusten kera. <3 Toinen niistä oli tämä yllä oleva Ainon ja minun kuva I love me -messuilta kolme vuotta sitten. Ja toinen oli tämä alla oleva Emmin ja minun kuva eräästä pr-tilaisuudesta, jossa tavattiin ekaa kertaa, myöskin joskus kolmisen vuotta sitten.

Näiden kuvien innoittamana rupesin selailemaan vanhoja kuvia oikein olan takaa ja tässä teille parhaita paloja kuvatekstien kera. 🙂

Minä ja Tuukka Lopella mökillä muutama vuosi sitten. 🙂 Uimapatjat ja kaikki hankittiin! 😉

Tuukka istui meidän Haagan kodissa saunassa Geren ja Pimun kanssa, kun koirilla oli kennel-yskä. Höyry helpotti.

Minä veljeni kanssa ja ihan pikkuisen Geren. <3

Tuukan kanssa Miami Beachilla. Oi vitsit toi oli ihana loma! <3

Taisi olla vuosi 2014 ja Lorna Janen jengillä oltiin lähdössä suorittamaan ExtremeRunia. Huh!

Pari vuotta sitten, minä rakkaan ystäväni Annukan kanssa.

Reilu vuosi sitten Tuukan ja koirien kanssa ajamassa ensimmäistä kertaa meidän Töölön kotiin. Viimeinen remonttikuorma oli juuri heitetty.

Veljeni kanssa Dallape-puistossa piknikillä.. 😉

Rakkaan Saran kanssa Sporttikujalla pari vuotta sitten.

Tänä iltana minua kutsuttiin miehen näköiseksi.. 😀 Tässä lähdössä baariin rakkaan ystäväni Inarin kanssa.

Niin ikään Inarin kanssa, pikkujouluihin lähdössä.

Tämä kuva on Tuukan hyvän ystävän häistä, joissa Tuukka toimi bestmanina.

Tämä taisi olla ekoja kertoja (jollei jopa ihan eka) kun nähtiin ihanan Annan kanssa. Treenien merkeissä Märskyssä! 🙂

Tässä on kyllä niin ihana kuva! FitFashionin jengiä Aussie Blog Awardseissa Kellohallissa muutama vuosi takaperin. 🙂 Ei oo ihan kaikki daamit enää FF:n bloggaajakaartia.

Äitin kanssa Turussa viettämässä äiti-tytär-aikaa.

Nurmes City 😉 Ihana kesä <3

Tankotanssikuvauksista. Näistä kuvista on ihania muistoja, mutta taustalle liittyi juuri kokemani kohdun ulkoinen raskaus. Vuosi oli 2014.

Komean mieheni kanssa hyvän ystäväni Saran häistä kesältä 2015.

Nuorta lempeä. 😀

Tässäkin FitFashionin jengiä. 🙂 Kuva viime vuoden Blog Awards -etkoilta meidän kotoa.

Tanssitunti EtnoFitneksellä. Voi että! Tanssimaan on ikävä!

Tässä oltiin Tuukan kanssa menossa Tikiksen bileisiin käymään. Tää on yks mun suosikkikuva musta ja Tuukasta. <3

Tikiksen Björn Borg-treenihaasteeseen pääsin mukaan huipputyyppien kanssa pari vuotta sitten.

Mini-Me:t.. 😉 Annan kanssa Sporttikujalla ja vuosi on varmasti 2013.

Meidän Välipala-kirjan julkkareista. Toi oli kyllä ihana päivä! <3

Tässä opin ekaa kertaa tekemään tuon liikkeen. Viime kesänä.

Saran kanssa salikuvauksista. Tääkin oli ihana päivä. <3

Tää on yks mun suosikkikuvista. Tämä otettiin samoissa tankokuvauksissa, kuin se yksi tuolla ylempää. Mieli oli aika alakuloinen, mutta halusin silti ottaa kuvat – koska kuvauspäivä oli lyöty kuvaajan kanssa lukkoon.

Näitä kuvia otettiin Kalasatamassa, erittäin tuulisena päivänä.

Tämä oli kauan mun blogin bannerina. Tykkään vieläkin tästä kuvasta tosi paljon.

Hahahah! 😀 Tää oli vielä pakko lisätä! Tässä Anna odotti kuopustaan ja oltiin käymässä Annan vanhassa kodissa Sörnäisissä.

***

Oliko tuttuja kuvia? 🙂 En tiedä onko tällaisia throwback -kuvapostauksia hauska lukea/katsella, mutta mielestäni näitä on kiva tehdä. 🙂

puspus!