Toivepostaus

”Miten olet syönyt raskausaikana? Mitä ruoka-aineita välttelet ja mitä olet ottanut lisää? Mitä tekisi mieli, mutta ei voi syödä raskausaikana ja oletko lisännyt ruokamääriä?”

Itse asiassa olen syönyt raskausaikana hyvin samalla tapaa kuin ennenkin. Suurin ero päivittäisessä ruokailussa oli silloin viikolta 7 viikolle 14 kun pahoinvointi oli pahinta. Silloin en oikeastaan miettinyt mitään lautasmalleja tai muitakaan, vaan söin mitä pystyin. Esimerkiksi mehukeitot olivat mukana ruokavaliossani sinä aikana, niistä sain kuitenkin jotain energiaa koneeseeni. Hedelmiä meni myös tuolloin paljon. Sokeriherkut taasen ei houkutelleet yhtään, eikä myöskään mikään kovin rasvainen tai tuhti ruoka. Lihaakin oli vaikea syödä, joten otin hetkellisesti rautalisän käyttöön.

Oikeastaan ensimmäisen kolmanneksen jälkeen syöminen on palautunut hyvin normaaliksi, hyvin samanlaiseksi, kuin ennen raskauttakin. Syön samoja raaka-aineita, hedelmiä, kalaa, kanaa, paljon salaatteja lounaaksi. Teen lähes kaikki ruuat itse, ellen käy jossain lounaalla. Eineksiä en osta ikinä, en nyt raskauden aikana enkä ennen sitä.

Syön samoja ruokia kuin ennenkin, mutta nyt huomaan ettei entinen ”kolmen tunnin välein energiaa koneeseen” riitä. Parin tunnin välein on otettava joku, edes pieni välipala, jotta nälkä pysyisi hallinnassa, eikä pahaolo ottaisi valtaa.

Suosituksia olen seurannut ja toki välttelen niitä, mitä pitää. Mutta monen raaka-aineen kanssa olen kuitenkin mennyt maalaisjärjellä. Esimerkiksi salmiakkia olen syönyt jonkin verran, myös metwurstia olen joskus laittanut leivän päälle.

Superfoodeista osan olen jättänyt pois, koska kaikista ei ole selkeää tutkittua tietoa raskausaikaan. Mutta osaa olen käyttänyt edelleen, en ihan päivittäin mutta silloin tällöin. (kirjoitan superfoodeista erikseen toisen postauksen)

Tässä on alla esimerkki normipäiväni syömisistä.

RUOKAPÄIVÄKIRJA

klo 8.00 aamupala

• 2 dl alpro soya maustamaton jugurtti
• 1 banaani
• 1 rkl maustamaton hera
• mustikoita
• kahvia kupillinen ja vettä muutama lasi

klo 11.00 välipala

• 1 kauraleipäviipale
• 1 viipale kalkkunaleikettä
• 1 viipale juustoa
• puolikas tomaatti
• vettä

klo 13.00 lounas

• salaatti
• lohta / tonnikalaa / kanaa
• fetaa
• tomaattia
• 0,5l vichy / tai vesi

klo 15.00 välipala

• 1 banaani
• 1 iso lasi vettä

klo 17.00 päivällinen

• 3 perunaa
• jauhelihakastiketta (itse tekemä)
• 1 iso lasi vettä

klo 19.30 iltapala

• proteiinilettu, sis:
• 2 kananmunaa + 2 valkuaista
• 1 banaani
• 1 rkl maustamatonta heraa
• päälle mustikoita
• 1 iso lasi vettä

Mutta olen minä nyt toisella kolmanneksella herkutellut enemmän. Ekan kolmen kuukauden aikana ei herkkuja tehnyt pahoinvoinnin vuoksi mieli. Mutta nyt kun olo on suht normaali on herkut maistuneet enemmän. Varsinkin kesälomalla on tullut syötyä melkein päivittäin herkkuja.

Olen kuitenkin pyrkinyt pitämään myös herkuttelun jossain rajoissa, koska ei ole sellaista asiaa mielestäni, että ”nyt minä voin herkutella, koska maha kasvaa muutenkin”. Ne kaikki ylimääräiset sokerit ja kalorit, mitä vauva ei kehittyäkseen tarvitse on ihan yhtä ”turhia” kuin ihan normaalistikin liika sokeri ja herkuttelu ihmiskeholle.

Toki olen ottanut vähän rennommin herkkujen kanssa nyt, mutta toisaalta en itse asiassa normaalistikaan ihan hulluna nipota herkuttelusta. Kyllä minä olen herkutellut melkeinpä joka viikonloppu jos siltä on tuntunut, siis jo ennen raskautta.

Normaalia ruokaa en ole määrällisesti syönyt kovin paljoa enempää, siis kerrallaan. Mutta tosiaan jotain ravintoa pitää koneeseen saada hieman useammin. Joten varmasti päiväkalorimääräni on suurempi, kuin normaalisti. Haluan pitää huolen, että vauva saa tarpeeksi energiaa ja minä myös. Kyllähän sikiö ottaa tarvitsemansa, mutta jos äiti syö liian vähän pitääkseen kilot kurissa raskausaikana, on sillä väistämättä jotain vaikutuksia ainakin äidin hyvinvointiin ja jaksamiseen raskauden aikana.

Olen vältellyt makeutusaineita, maksaa, vakuumipakattua lihaa ja kalaa. Näitä ei ole ollut edes hankala vältellä. Ainoa mikä on tuottanut välillä tuskaa on lakritsin ja salmiakin välttäminen. 😀 Niinä herkkuhetkinäni on kyllä välillä tehnyt niin maan pirusti mieli salmiakkia, mutta kun sitä ei nykyään suositella syötävän juuri lainkaan raskausaikana.

Olen sitten miettinyt, että toisaalta tämä on vain lyhyt aika jolloin muutamat asiat on kiellettyjen listalla, niin kestän sen. Tottakai, että en tarkoituksellisesti tee hallaa sikiölle. Kyllä sitä sitten ehtii taas syömään turkinpippureita ja muita ”ei sallittuja” juttuja raskauden jälkeen.

Paino minulla on nyt noussut 9 kiloa koko raskauden aikana. Ja nyt on käynnissä 26:s viikko. Olen pohtinut tuota painonnousuasiaa sen jälkeen kun kirjoitin siitä muutama viikko sitten. Silloin pauhasin, että olen iloinen kun kiloja on kertynyt vain niin ja niin vähän. Sain kommenttia puolesta ja vastaan ja monia erilaisia kokemuksia painonnoususta. Olin varmasti vähän liian jyrkkä silloin asian kanssa ja olenkin nyt ajatellut, että se on tullakseen mikä tulee. Ja tosiaan, varsinkin loppuraskaudesta kiloja voi kertyä hormonien vuoksi roppakaupalla, vaikka kuinka söisi terveellisesti.

Kuitenkin haluan yrittää pitää terveellisistä ruokailutavoista kiinni raskauden loppuun asti. Herkuttelun aion vähentää siihen kerta viikkoon -tahtiin nyt taas loman jälkeen. Mielummin syön sitä normaaliruokaa enemmän ja pidän niin kehostani kuin sikiön tarpeista huolta parhaalla osaamallani tavalla, kuin että mättäisin roskaruokaa ja karkkia päivittäin nassuuni.

Me joskus nimesimme meidän WhatsApp-keskusteluryhmämme nimellä Kolme Muskettisoturia. Minä, Anna ja Sara. Niin, sellaisia me olemme toisillemme.

Meidän kolmen ystävyys on jotenkin ihan omanlaista. Annan olen tuntenut jo reilu kymmenen vuotta, Saran reilu viisi. On aikoja kun emme näe, voi mennä pari kuukauttakin. Tai sitten näemme kahdestaan, minä ja Anna tai Sara ja Anna tai minä ja Sara. Kun sitten näemme kolmistaan, on meillä jotenkin ihan erityinen fiilis koko kolmikossa. Kukaan ei ole ulkopuolinen, kaikki ollaan tasavertaisia ja yhtä tärkeitä toisillemme.

Meillä kaikilla on ollut keskenämme jos jonkinlaista vääntöä. Annan kanssa on taidettu jopa ihan litsareihin ryhtyä nuoruudessa baari-illan päätteeksi. 😀 Mutta kun on ystävä isolla y:llä, niistä väännöistä mennään eteenpäin. Hyvän ystävän kanssa molemmat tietää, että siellä taustalla on kuitenkin rakkaus ystävää kohtaan. Ja toisaalta, hyvän ystävän kanssa voikin välillä vähän tapella. Ja olla eri mieltä.

Jokainen meistä tietää sen, että joskus on aikoja kun toinen käy hermoille. Niinhän ihmissuhteet pelaavat. Me kolme olemme myös aina pystyneet puhumaan toisillemme niistä inhottavista fiiliksistä tai asioista, joista ei ollakaan samaa mieltä toisen kanssa. Siinä on voinut tulla pari perkelettä ja kiivastuksissa sanottua sanaa, mutta nopeasti on pöly laskenut ja taas ollaan muistettu se vankka ystävyys siellä taustalla.

Me jaamme toisillemme henkilökohtaisia ja mieltä painavia asioita. Tiedämme, ettei ne asiat kulje eteenpäin. Tiedän Annasta ja Sarasta asioita, joita kukaan muu ei tiedä. Ja se on kunnia. Ei ystävän asioita kerrota eteenpäin, ne pidetään sydämessä ja ollaan tukena ystävälle.

Olen äärimmäisen kiitollinen siitä, että minulla on Saran ja Annan kaltaisia ystäviä. Ja muutama muu yhtä rakas ja tärkeä siihen päälle. Nämä kaikki ystävät tuntevat minut jo vuosien takaa. He tietävät, että välillä olen taivaanrannan maalari ja elän kovasti tunteella, mutta he myös tietävät, että olen luottamuksen arvoinen ystävä. Jos minulle kertoo salaisuuden, pidän sen.
Nämä ystävät tietävät myös sen, että minä en tuomitse. Jos ystävä kertoo minulle jostain omasta asiastaan, en ikinä tuomitse tai hauku hänen valintojaan. Vaikka se valinta olisikin sellainen, mitä en itse tekisi. Silti se ei anna minulle oikeutta (eikä edes halua) tuomita toisen valintaa. Ystävä on olemassa juuri sen vuoksi, että se seisoo rinnalla vaikka kallion kielekkeellä.

Ystävät on elämän suola. <3

***

Välipala-kirjan sekä saksanpähkinätahnan voittajat ovat arvottu ja tässä voittajien nimimerkit: Ellu ja Maarit! <3 ONNEA! 🙂 Laitan teille vielä sähköpostia henk.koht.!