Höppänä äityli.
26
Voi ettien että! 😀 Minusta on kovaa vauhtia tulossa se, mitä vielä joskus pidin mahdottomana – nimittäin oikein äitylien äityli. Ennen ajattelin, että jos minusta joskus tulee äiti, en todellakaan muutu ihmisenä, enkä ainakaan ihan koko ajan hössötä vain pelkästään vauvajuttuja. Sana ”äityli” oli mielestäni jotenkin aivan älytön – nyt olen alkanut tykätä sanasta. Ja ennenkaikkea sen merkityksestä.
Kun tyttömme nukkuu, mietin koska hän herää. Että koska pääsen taas ottamaan hänet syliin. Kun mieheni kysyy, haluanko omaa aikaa, huomaan vastaavani yhä useammin kieltävästi. Koska haluan vain olla tyttömme lähellä, höpötellä hänen kanssaan ja nähdä sen maailman ihanimman hymyn.
Mietin tässä yhtenä päivänä, että olen ottanut Emmasta varmasti yli 2000 kuvaa. Olen joutunut jo poistamaan kännykästä joitain kuvia, koska muisti on loppunut kesken. Mieleni tekee koko ajan kuvata tuota pientä söpöläistä ja sitten iltaisin kun Emma on jo nukahtanut, selailen kännykästä niitä hänen kuviaan ja hymyilen.
Tykkään koko ajan enemmän ja enemmän äitinä olemisesta. Olen ylpeä siitä, että olen äiti. Jos nyt minun pitäisi esitellä itseni täysin tuntemattomalle ihmiselle, kertoisin luultavasti ensimmäisenä olevani äiti. Vasta toisena kertoisin mitä teen työkseni.
Huomaan puhuvani entistä enemmän vain vauvasta ja vauva-asioista. On ihana käydä lounaalla tai kahvilla yhdessä äitikaverien kanssa ja oikein luvan kanssa höpöttää pari tuntia vain vauva-asioista. Vaikka ruoka olisi jo kylmää, koska vauva ei malta olla vaunuissa, vaan haluaa hypytellä ja ihmetellä sylissä – ei sekään haittaa. Parasta on vaan pieni lämmin tyyppi sylissä ja siitä puhuminen.
Silti kuitenkin yritän välillä lähteä käymään edes tunniksi siellä salilla tai vaikka ruokakaupassa. Koska se oma aika on myös tärkeää ja koska vauvan isä haluaa myös saada viettää vauvan kanssa aikaa. Olin kuvitellut, että tytön kasvaessa oman ajan ottaminen olisi jotenkin helpompaa ja jopa tulisi vähän automaattisesti. Mutta onkin käynyt toisin.
Jos mahdollista, kiintymys ja rakkaus omaa lasta kohtaan vain kasvaa koko ajan. Minusta on ihanaa olla äiti. Oikein sellainen äityli.
***
Onko siellä muita äityleitä? 😉
Ihanaa viikonloppua ihan kaikille!
26 kommenttia
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Aivan samat fiilikset tän oman kolmekuisen kanssa! ? Kai nuo pikkutyypit on rakennettu niin, jotta äidissä herää kokoajan suuria tunteita. Ja toki isässäkin. Ajattelin aikasemmin, että kyllä opetan heti viihtymään yksinäänkin, nukkumaan omassa sängyssä enkä ole heti ensimmäisesti kitinästä nostamassa syliin. Niinpä.. ? Välillä itsekseen jopa naurattaa, että onko äitit vauvoja varten vai sittenkin vauvat äitejä varten ❤? Hieman itsekkäästi nautin myös siitä, että ainakin vielä äidin naama on se hauskin ja syli turvallisin. On niin ?? Ihanaa vauva-aikaa!
Niin ne varmasti on rakennettu. ❤ 🙂 Ihanaa vauva-aikaa myös sinne! ❤
Hahah, voi tämä oli kuin mun suusta 😀 Raskausaikana ja vauvan syntymän jälkeen koin tarvitsevani omaa aikaa ja se tuntui mukavalta. Olin pitänyt hulluina sellaisia äitejä jotka vapaaehtoisesti jumittuvat kotiin.. no kas kummaa nyt kun vauva on lähes 6kk, alan ymmärtää heitä 😀 Ei raaskisi millään jättää vauvaa, jotenkin se on vaan lyönyt puulla päähän että aika menee niin äkkiä eikä tästä haluaisi menettää sekuntiakaan 🙂 Toisaalta silloin kun omaa aikaa ottaa, tekee se kuitenkin hyvää ja itse jaksaa taas paremmin. On tämä ristiriitaista 😀 Mukavaa viikonloppua teille!
😀 😀 Juurikin näin!! Mutta ehkä se loppuraskaus, synnytys ja vauvan ensimmäiset viikot on vaan niin uuvuttavia, että silloin sitä omaa aikaa kokee tarvitsevansakin eri tavalla. Edes puoli tuntia. 😉 Mutta kun kommunikaatio ja yhteys pienen kanssa lisääntyy, alkaa se oma aika tuntumaankin jo toisarvoiselta. 😀 Vaikka todellakin, se tekee hyvää välillä!
Huomenta! Täällä toinen äityli, joka samaistuu jälleen kerran sun sanoihin 😀 oon huomannut monta samaa juttua. Pitkiltä päikkäreiltä tekee mieli käydä jo herättämässä ja tosiaan vauvajutut on parhaita <3 toki sitä haluaa pysyä ihmisenä, joka juttelee muutakin kuin vauvajuttuja, mutta se nyt vaan on se oma arki tällä hetkellä sitä vauvaa 24/7 niin ei se ihme ole et siitä höpöttää 😀 ja kun on ystävänä toinen pienen lapsen äiti, jonka kanssa höpötellä vauvajuttuja, se on ihan parasta! 🙂 meillä samanlainen lauantain aloitus, tyttö jää päikkäreille iskän kanssa ja mä suuntaan salille. Kivaa viikonloppua! 🙂
Juurikin tuo, että nyt tää on tätä arkea tällä hetkellä. Kaikki on uutta ja ihmeellistä, ei se oo ihme kun haluaa paljon höpöttää niistä jutuista ja päikkäreiltäkin tekis mieli herättää syliin. ❤ Mutta tosiaan myös nuo salihetket tai ”aikuisten jutut” tekee myös välillä hyvää. 😀
Ihanaa ?❤
❤ ❤
Hei! On ollut uskomattoman voimaannuttavaa näin ventovieraankin näkökulmasta seurata matkaasi äityliksi! Odotan esikoistani rv 12 ja tunnistan paljon itseäni teksteistäsi, ihan jo lähtien pohdinnoista liittyen perhekokoonpanoon. Kiitos, että jaat meille tarinaasi rehellisesti riippumatta arvostelijoista! Tsemppaat minua! Aurinkoista kevättä koko perheelle!
Voi kiitos! ❤ Ihana kuulla!
Aurinkoista kevättä ja kaikkea hyvää odotukseen! ❤
Lapsesi on kyllä niin söpö et äitiins taitaa tulla (no offence, Tuukka!!)! Oot kuin luotu tuohon äitinä oloon!
Hahaa! 😉 ❤ Kiitos kovasti!!
TÄÄLLÄ TOINEN HÖPPÄNÄ ÄISKÄ!!! Vauva-aika oli kyllä mukaansa tempaavaa aikaa: päivät oli vauvittelua- kotona, muskareissa, kerhoissa, kavereiden luona vauvahöpötyksiä ym ? Sitten se kyllä hillittyy hieman kun vauva kasvaa ja alkaa liikkumaan, mutta edelleen sitä on niin ylpeä itsestä ja äitiydestä-että kuinka MINÄ olen tämän luonut ja kuinka minä tätä tässä kasvatan. Se on niinkun niin maagista ja voimaa antavaa!!! Vähän niinkuin olisi kiivennyt Kilimanjaron ylös ??❤? Äitinä oleminen, siitä ei voi yhtään höpöttää liikaa!!! Muiskis söpskälle Emmalle ?
❤ 😀 Näin se taitaa olla, ei tästä voi höpöttää liikaa. 😉 😀
Ihanaa; anna itsesi upota tuohon hetkeen ja tunteeseen. Muistan tuon tunteen itsekin, ei vaan malttanut olla erossa siitä omasta ihmeestä. No, nyt se viettää päivät eskarissa, eli aika kuluu nopeasti, lapsista sen näkee❤
Juu, tähän tunteeseen ja hetkeen on helppo upota. ❤ 😉 Aika tosiaan kuluu nopeasti, nyt pitää nauttia tästä hetkestä ihan täysillä. ❤
Kuulostaa tutulta, samoja juttuja lapsen ollessa vauva. Nyt neiti on jo reipas 4-vuotias. Niin söpöt pöksyt ja enkelipaita, mistä ovat? Eka vuosi on pahin sitten se tasottuu se tunneryöppy!
Ihan lohduttava tietää, että tämä tunneryöppy huolineen ja rakkauden pursivine määrineen ehkä joskus hieman tasoittuu.. 😉 😀
Nuo kukkahousut on Name it:n ja tuo enkelipaita on Virosta, ostin sen sellaisesta ihan pienestä lastenvaateliikkeestä sieltä. ❤
Hei! Täällä toinen käytöksestään yllättynyt pienen vauvan äiti 🙂
Meillä on muuten ollut ihan huippu hankinta ergonominen kantoväline Tula. Kannattaa kurkata, jos tykkää kantoreppua käyttää. Ergonomisissa kantovälineissä (esim. reput Tula, Wompat, huivit) on otettu lapsen (ja kantajankin) ergonomia ihan eri tavalla huomioon asennon ollessa luonnollinen ”sammakkoasento”, jossa peppu on aavistuksen alempana kuin polvet ja lapsi sekä kantaja saa nauttia ihan eri tavalla läheisyydestä. Ollut meillä ehdoton hitti, lapsi on viihtynyt siinä aina vastasyntyneestä nyt puolivuotiaaksi asti ja itse saa tehtyä askareita samalla läheisyyttä lapselle tarjoten. Meillä on otettu siinä myös useat päiväunet 🙂
Tuolla on hieman liioiteltu, mutta ihan asiaa oleva kuva kantoreppujen eroista tavallinen vastaan ergonominen; https://babybumpapp.com/community/groups/155-australia/posts/1760229-how-would-you-rather-spend-a-hour
🙂 ❤
Juu, meillä on kanssa Tula. Se on tosi hyvä. Meillä Emma vaan nukahtaa sinne heti. 😀 Sitten kun hän tykkää pällistellä mitä tapahtuu, on tuo uusi reppu ollut hyvä. Ja siinäkin hänellä on pepun alla sellainen ”istumapaikka” ja jalat menevät kivasti ja luonnolisen tuntuisesti.
Minäkin nykyään kerron ekana olevani 3lapsen äiti, ennen mainitsin esim ammattini/kotipaikkani tms. Ajattelin että en puhu vain lapsistani mutta niin monet hyvät/tylsät asiat elämässäni liittyvät lapsiini/vanhemuuteeni että taidan puhua ”vain” lapsistani ? Joskus aattelin etten muutu niin hössöäidiksi mutta tässä sitä ollaan enkä hetkeäkään kadu. Huomaan kyllä että osa ystävistäni ei ole enää niin läheisiä kuin ennen ja luulen että osin syy on erilaisissa elämäntilanteissa ja epäilen että osaa ”ärsyttää” mun lapsipuheet. Välillä vähän ristiriitaiset fiilikset itselläni tästä äitiydestä sillä se on vienyt minut niin mukanaan. En kuitenkaan aidosti sitä kadu tai ole siitä harmissani että elämäni pyörii nyt lasten ja kotiäitiydeb ympärillä. Enemmän katuisin joskus sitä etten ole ollut lasten kanssa kotona ja elämänyt näin lapsipainotteisesti kuin nyt teen. Onneksi itsekin muistan ottaa aikaa reenailuun tms jotta pää pysyy kasassa ja lapset saa olla vain iskän kanssa ilman hössöä äitiä ?? Kiva kun on muitakin äityleitä ???
😀 Joo, kyllä se on ihana hössöttää ja olla äityli! 😉 Mutta tosiaan, on ihana myös välillä ottaa aikaa treenaamiseen ja antaa sitä aikaa iskälle ja lapselle yhdessä. Mutta niin se vaan taitaa mennä, että äitinä (ja isänä) kuitenkin pääpaino niin puhumisissa kuin tekemisissä on niissä rakkaissa lapsosissa. ❤
Kuulostaa niin tutulta! Päivä päivältä kiintyy enemmän ja enemmän! Tää vauva-aika on niin lyhyt, just munkin vauva syntyi ja oikeasti kalenterin mukaan siitä on jo 8kk ? Kommunikaatio avaa niin paljon uusia ovia ja kun sekin kehittyy koko ajan ❤ ei voi muuta olla kun kiitollinen tällaisesta ihanuudesta!❤ musta on tosi tärkeää ja kivaa voida puhua vauvajuttuja ihmisille joilla on just sama hetki käsillä. Nautinnollista arkea ja ihania hymyjä teille ❤
Kommunikaatio avaa todellakin niin paljon uusia ovia! ❤ Odotan jo kovasti kun alkaa meilläkin tulemaan vielä enemmän juttua suusta jne.. 🙂 Nyt se on kuitenkin lähinnä vielä jokeltelua siellä täällä. Mutta jo se on avannut uusia ovia. ❤ Nautinnollista arkea ja ihania hymyjä myös teille! ❤
Hymyilin koko tekstin ajan 🙂
Mun lapset on jo isompia, mutta kyllä niistä puhun edelleen paljon. Koska ne nyt on mun arki ja elämä. Rakkaat.
Kommentoin ekaa kertaa varmaan ikinä sun blogiin..nyt teki mieli kertoa, että tuo teiän vauva on näin ruudunkin takaa aivan valloittavan suloinen pakkaus <3 Onko nyt mikään ihme, että sitä vähän höpsähtää 😀
Täällä kans yksi jonkinmoinen äityli:D Itsellä vähän sama,että ennen lapsia en todellakaan kuvitellut itseäni mitenkään äitihahmoksi..Itse vierastin koko lapsien hankkimista(saamista) kolmeenkymppiin asti. Nyt kolmevitosena ja kahden palleron äitinä en kyllä kadu:) Tottakai on päiviä,että tekisi mieli hypätä kaivoon,kun esikoinen kiukkuaa tai vauva huutaa yöllä tunnin putkeen..;) Mutta äitylinä on kiva nyt elellä!