Faktahan on se..

..että yksikään superfood ei yksinään paranna kenenkään elämää. Syömällä kurkumaa tai spirulinaa ei muutu yhdessä yössä vartaloltaan Baywatchin rantavahdiksi, eikä kaikki kivut ja säryt häviä. Pelkästään syömällä chlorellaa, kurkumaa tai macaa ei myöskään voi saada ihoaan, niveliään, aineenvaihduntaa ja kaikkea muutakin kuntoon, jos jatkaa muuten samanlaisilla elintavoilla. Superfoodeista voi olla (ja onkin osasta) apua ja hyvää vaikutusta, mutta pelkästään ostamalla kaapin täyteen superfoodeja – ei elämä parane.

..että omaa egoa ei saa korkeammalle muita lyttäämällä. Ainakaan pysyvästi. Se, että yritetään tuoda omaa hyvyyttä korkealle lyttäämällä kollegoita tai muita ihmisiä on heikoutta. Ammattitaidosta ei kerro se, kuinka hyvin osaa anella kehuja itselleen ja kuinka taitavasti (lue tökerösti) haukkuu muita julkisesti. Tämän asian suhteen viisas vaikenee, pitää paikkansa!

…että elämäntilanteet muuttuu. Myös bloggaajilla. Jos perheeseen syntyy vauva tai taloon tulee koira, se varmasti näkyy myös blogin sisällössä. Varsinkin jos blogi on yhtään sen tyyppinen, jossa kirjoittaja kertoo omasta elämästään ja omista kokemuksistaan. Suinkaan kaikki FF:n blogit eivät ole tätä nykyä vauvablogeja, täällä on 80 blogia – kannattaa tutustua. 😉 Oman blogini sisällön olen pyrkinyt pitämään suloisena sekamelskana, hyvin vauvapainotteinen siitä on tullut – mutta life happens! Töihinpaluun ja treenien lisääntymisen myötä blogini sisältö muuttuu taas! Sekin on sitä elämää.

…ennen oli ennen ja nyt on nyt. Me jokainen pystytään oikeasti niin paljon vaikuttamaan asenteisiimme ja käyttäytymiseemme pelkästään ajattelemalla vähän. Haluaako tarttua negatiivisuuteen vai yrittääkö löytää asioista opittavaa, kehitettävää ja jotain positiivista? Haluaako pahoittaa oman ja toisten mielet tekemällä joitain asioita, joista tietää niin käyvän? Onko pakko velloa valituksessa? Vai voisiko ihan vaikka kehua jotain ihmistä? Elääkö tätä hetkeä vai harmitteleeko mennyttä?

***

Aurinkoista sunnuntaita tyypit!