Vauhti sen kun kiihtyy!
4
Emma alkoi nousta seisomaan kahdeksan kuukauden iässä, tukea vasten. Sitten tuli ensimmäiset askeleet tukea vasten ja kärryn tai meidän käsien avulla kävelytahti kiihtyi. Pääasiallinen etenemistapa oli kuitenkin konttaaminen vielä vuoden ikään saakka.
Huomasin joskus lokakuussa, että Emma astuu ”linttaan” oikealla jalalla. Kysyin osteopaatti-ystävältäni, että voiko se olla syy miksei Emma ota askelia ilman tukea. Hän katsoi jalkaa ja huomasi siinä olevan niin paljon kireyttä ettei se oikein pääse oikeaan asentoon. Kaksi osteopatiahoitokertaa ja Emma otti ensiaskeleet ilman tukea! 🙂 Ensiaskeleet tuli mummulassa, mun äidin luona! 😀
Marraskuun alussa tosiaan köpöteltiin jo muutamia askelia ilman tukea ja se vasta oli hauskaa! Niin mun ja Tuukan mielestä, kuin Emmankin! 😉 Taputettiin hurjana käsiämme yhteen ja kehuttiin Emmaa, kun hän tepsutteli menemään. Rohkaistiin aina vähän pidemmälle ja siitä se sitten lähti.
Fuerteventurassa oikeastaan vauhti alkoi kiihtymään ihan todenteolla! 😀 Kun mun äitini laittoi viestiä loman aikana, että konttaako Emma enää ollenkaan – tajusin ettei se tosiaan niin enää tee. Koko ajan on päästävä ylös jos humpsahtaa pepulleen ja etenemistapa on nykyään vain kävely. Vaunuissa istuminen ei enää nappaa ja jos kävelyn kesken Emma sinne yritetään laittaa, näyttää hän taivaan merkit! 😀
On niin mahtavaa, kun toinen oppii näin isoja asioita. Kävelyhän mullistaa Emman oman maailman täysin, hän pääsee itse sinne minne haluaa ja koska haluaa. Se on myös tässä vaiheessa vähän haaste! 😉 Omatahtoinen tyttö kun on, hän itse myös päättää suunnan mihin haluaa mennä. Usein sinne, minne me ei mennä tai sinne minne ei saa mennä (kuten portaat tai jyrkkä alamäki). Nyt kävelyhuuman alkumetreillä ei ainakaan ujous paina, koska Emma painelee yksin eteenpäin katsomatta taakseen.
Välillä ollaan yritetty huijata häntä kääntymään takaisin päin sillä, että jäädään itse seisomaan paikalleen tai kävellään vähän eri suuntaan, hän pysähtyy ja katsoo, että me ollaan jossain pidemmällä ja jatkaa omaan suuntaansa. 😀 Sitten tulee meille kiire perään. 😉
Voi tätä riemua! 🙂
***
Nyt sitä sitten mennään eikä meinata! Katsotaan miten me pysytään perässä ja mitä tuumaa koirat! 😀
4 kommenttia
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Mahtavaa! Mä luovuin rattaista/vaunuista molempien lasten kohdalla heti kun alkoivat kävellä kun mulla oli (ja on edelleen) periaate että lapsi on luotu liikkumaan itse ja kun se on opittu niin sitten mennään. Vaikkakin tämä vaikutti myös siihen koirien lenkitykseen ja omaan liikkumiseen (onneksi kaupoissa on niitä autokärryjä ja lapsille omia kärryjä). Ja edelleenkin mä kuulen jatkuvasti palautetta lapsien aktiivisuudesta, liikunnallisuudesta, hyvästä motoriikasta jne. Kaikella on siis merkitystä!
Mrs G, meillä myös luovuttu rattaista heti kun on lapset alkaneet kävellä. Ollaan tehty ulkomaan ja kotimaan matkatkin ilman rattaita ja hyvin on mennyt. Joskus kävelymatka saattai olla pitkäkin ja lapset kyllä kävelleet hyvin..joskus pääsi iskän hartioille matkustamaan hetkeksi. Nyt kun ovat kasvaneet isommiksi, niin eivät kitise jos joutuvat kävelemään paikkoihin.
Joo, voi olla ettei mekään ihan joka retkelle ja reissulle enää jossain vaiheessa sitten kärryjä oteta. Nyt on kuitenkin vielä sen verran alkumetreillä kävely, että pidetään rattaat mukana. 🙂
En kestä! Emma on niin söpö!