Hae
Monna Pursiainen

2017 – 2018

Vuosi 2017 alkaa olla viimeistä vaille valmis. Pian on uusi vuosi 2018 ja katseet on varmasti jo monilla kääntynyt kohti tulevaa vuotta. Ehkä mielessä on jo lupauksia uudelle vuodelle tai jotain toiveita? Moni myös varmasti miettii mennyttä vuotta.

Katsoin juuri mun tavoitteet vuodelle 2017, ne olivat seuraavanlaiset:

  1. Opetella sisäinen rauha uudelleen. ❤
  2. Hallita mieltä. ❤
  3. Palauttaa mieliin akrobatian saloja. 
  4. Olla läsnä ja karsia turhat asiat. ❤
  5. Opetella laittamaan rajat. 
  6. Pistoolikyykyt takaisin treeniin. 

No kuinkas tavotteiden kanssa kävi? 😀

Sisäinen rauha tuli takaisin, mutta vasta loppuvuonna. Se liittyi oikeastaan siihen ”tulpan irtoamiseen”. Mielen hallitseminen on ehkä vähän vaikeampi aihepiiri. 😉 Toki suurimmat hormonihöyryt on kaikonneet ja sitä myötä oman mielen hallitseminen on helpottunut. Mutta toisaalta, aina oon ollut aikamoinen tuuliviiri.. 😀

Akrobatian saloja oon alkanut palauttaa mieleen! Sekin oikeastaan on toteutunut tässä loppuvuonna suurimmissa määrin. Mutta nyt kuitenkin onnistuu taas jo päälläseisonta, käsilläseisonta alkaa palautumaan ja vaikkapa sillat ja muut on vielä siellä vähän sinnepäin -asteella. 😉

Nyt (27.12.2017)

Aiemmin (2015)

Läsnäoloon oon keskittynyt ehdottomasti. Oon myös yrittänyt karsia turhia asioita ja tehdä kalenterista rauhallisemman. Jonkin verran siinä oon onnistunut, mutta kyllä tää vuosi 2017 silti on ollut yksi tapahtumarikkaimmista vuosista. Tietysti isoimpana asiana Emma, sitten kolmen City Survivors -kilpailun järjestäminen, sitten keväällä ilmestyvä kirjamme. Ja vaikka mitä muuta! Rauhoittuminen on ehdottamasti yksi vuoden 2018 kantavista teemoista! 😉

Rajojen laittaminen on onnistunut jollain tapaa sekin. Sitä, että oon opetellut sanomaan ei ja muutenkin tekemään itselleni rajat moniin asioihin. Sen ei:n sanomisen opettelu on varmasti ikuisuus-projekti mulla, mutta sitä jatketaan siis myös tulevana vuonna.

Nyt (27.12.2017)

Vuonna 2014

No ne pistoolikyykyt ei kyllä oo tullut takaisin treeneihin! 😀 Mutta niiden tavoittelun siirrän vuoteen 2018. Ylipäätään vuodelle 2018 haluan taas asettaa treenitavotteita ja päästä oikeasti treenin pariin säännöllisesti. Toivon satasella, että kroppani antaa siihen mahdollisuuden, eikä erkauma vaikkapa jotenkin repsahda takaisin (siis sellaista ei varmaan ole koskaan käynyt 😉 ) . Edelleen vähän pelkään ja arkailen mitä saan tehdä ja mitä en.

Vuosi 2017 on ollut ehdottomasti elämäni hienoin vuosi. Vaikka siihen on mahtunut monenlaisia tunteita, väsymystä, pelkoja ja huolia. Siihen on mahtunut niin paljon rakkautta, että millään muulla ei oo merkitystä.

Mä oon niin onnellinen siitä, mitä oon oppinut tämän vuoden aikana. Mun elämä on rikastunut aivan käsittämättömän paljon. Enkä siis todellakaan tarkoita taloudellisesti! 😉

Mulla on fiilis, että vuodesta 2018 tulee ihan mahtava ja elämä rikastuu entisestään. Mä oon innoissani siitä, että meinaan taas ottaa haasteen vastaan tammikuun alussa ja hypätä myös itse meiän Muutos-valmennukseen mukaan 8.tammikuuta. Meinaan tehdä myös itelleni liikuntasuunnitelman ja pitää oikeasti kiinni herkkupäivistä. 😀 Kuka lähtee mukaan??

***

Ei muuta kun iloista torstaita kaikille! Mä teen ehkä vielä jonkinlaisen 2018 – lupaukset / tavoitteet -postauksen erikseen! Minkälaisia lupauksia tai tavotteita teillä on ensi vuodelle? <3

Kuukausi muuttoon!

Ah!! Niin siistiä! Joka päivä odotan (me odotetaan) enemmän ja enemmän tammikuun loppua! Tammikuun vikana viikonloppuna päästään vihdoin muuttamaan meiän uuteen kotiin! Ihan älyttömän ihanaa! On niin kutkuttava olo, että ei meinaa housuissa pysyä. 😀

Keräsin tähän muutamia kuvia meidän kodeista lähivuosina. Toivotaan kyllä molemmat, että tuleva koti olisi pitkäaikaisempi kuin kaksi vuotta. 😉

Etelä-Haagassa asuttiin vuosina 2011-2014.

Etu-Töölössä asuttiin vuosina 2014-2016

Käytiin tapaninpäivänä pyörimässä siellä meiän tulevan kotimme ympäristössä. Tehtiin koirien ja Emman kanssa siellä pieni lenkki ja fiilisteltiin jo tulevia kotikulmia. Samalla käytiin katsomassa Emman mahdollisen päiväkodin huudeja ja tsekkailemassa reittiä sinne.

Ollaan myös aloitettu jo pakkaaminen. Tai no oikeammin purkaminen. 😀 Ollaan käyty keittiön laatikoita ja kaappeja läpi, heitetty pois sellaista mitä ei enää tarvita / käytetä. Ehjät ja hyvät astiat (mutta meillä käyttämättömät) ollaan pakattu kierrätystä varten ja ne, jotka meille jää laitettu vielä takaisin kaappeihin. Tänään tilasin meille muuttolaatikoita, jotka tulee sitten tammikuun puolivälissä.

Meinataan tehdä valmistelua muuttoa varten tällä kertaa. Käydään siis kaikki mahdolliset kaapit ja laatikot (myös kellarikomero) läpi jo ennen varsinaista pakkaamista. Sitten kun on muuttolaatikot perillä, voidaan vaan siirtää tavarat suoraan niihin. Yritetään tällä kertaa myös jaotella muuttoa varten ”tärkeät” tavarat eri laatikoihin. Se auttaa muuttoviikonloppuna huomattavasti, kun löytää ns. päivittäiset tavarat nopeasti ja helposti kaikkien laatikoiden keskeltä.

Emman ensimmäinen joulu vietettiin Etu-Töölön kodissa.

Meilahden kotiin muutettiin tammikuussa 2017.

Meilahden kodista on paljon ihania muistoja, Emman vauvavuodesta. <3

Meilahden kodin olohuone.

Mulla on vahvasti sellainen fiilis, että uusi kotimme tulee olemaan se ”the koti”. <3 Mua ihan kutkuttaa mahan pohjasta nytkin kun kirjoitan tätä. Kun mietin sitä elämää siellä uudessa kodissa, sauna lämpiää ja leikitään Emman huoneessa. Mun mielestä on ihan huippua, että koti on rauhallisemmalla alueella kuin nyt. Että meille ei kuulu runsasliikenteisen Mannerheimintien meteli ja kaupungin häly on kaukana. Vaikka vähän onkin haikea fiilis siitä, että 36 vuotta helsinkiläisenä tulee tiensä päähän, pääsee uudesta kodistamme Helsingin keskustaan junalla alle puolessa tunnissa. <3

Mä en tiedä miks, mutta mulla on vahvasti lämmin olo kun katselen ajatuksissani uutta kotiamme.

Uuden kodin ovella. <3

***