Toivepostaus

Saan silloin tällöin kyselyitä siitä, että voiko ihan ”normaalilla ruualla” pudottaa painoa tai koettaa opetella terveellisempiä elämäntapoja. KYLLÄ! Kyllä voi! Ja minun mielipiteeni on, että NIMENOMAAN sillä!

Olen sitä mieltä, että ns. me normaalit ihmiset ei tarvita mitään ihmekonsteja painonpudotukseen tai lihasmassan kasvattamiseen. Paras ja toimivin konsti siihen on oikeanlainen ja riittävä ravinnonsaanti. Sillä ei ole merkitystä syötkö gluteenitonta leipää tai maidottomia vanukkaita, ei ne sinun painoasi pudota tai ole pudottamatta. Sillä on merkitystä mikä on kokonaisuus.

Jos haluaa laihtua nopeasti (mitä en tavallaan ymmärrä), on pakko syödä vain sen verran mitä kuluttaa eikä hirveästi ylimääräistä. Sellainen tyyli kyllä pistää nälkäpeikon huutelemaan. Painoa voi tippua esimerkiksi kilo viikossa, mutta koska kukaan ei jaksa olla dieetillä koko elämäänsä – paino usein kohoaa takaisin kun dieettihanskat isketään naulaan.

Pysyviä tuloksia painonpudotuksen saralla saadaan yksinkertaisesti vain sillä, että opetellaan syömään omalle kulutukselle sopivasti. Tämä onnistuu nimenomaan ihan sillä ”normaalilla ruualla”. Jotta paino ei tipu kokonaan lihaksesta vaan myös sitä rasvaa lähtisi, pitää syödä monipuolisesti. Tarpeeksi hiilareita, tarpeeksi proteiinia, tarpeeksi hyviä rasvoja jne. Ylipäätään tarpeeksi! Lihamakaroonilaatikko, lihapullat ja perunamuussi, tonnikalarisotto, kanawokki, jne jne.. Ruokia on satoja. Painonpudotusta varten ei tarvitse unohtaa kaikkea muuta kuin kuivat kanafileet ja parsakaalin.

Näen punaista kun kuulen, että viinirypäleitä ei kannata syödä painonpudotuksen aikana. Tai ettei voi ostaa mansikoita kesätorilta, koska on laihdutuskuurilla. SIIS MITÄ? Ihan oikeasti kukaan, EI KUKAAN ole kerännyt kilojaan viinirypäleillä ja mansikoilla. Tai yhtään millään muullakaan hedelmällä tai marjalla. Kyllä silloin on peiliin katsomisen paikka, jos kirkkain silmin väittää lihonneensa, koska on syönyt niin paljon tomaatteja ja viinirypäleitä.

Lisäravinteet ja superfoodit eivät myöskään ole millään tapaa pakollisia. Heraproteiini on sellainen, jota suosittelen lisäravinteista ensimmäisenä. Tai jokin muu lisäproteiini, esim. hamppu – tai riisiproteiini. Niitä saa hyvin lisättyä päivän proteiininsaantiin, esim. smoothien sekaan tai niihin kuuluisiin banaanilettuihin. 😉 Jotka on muuten tosi hyviä, helppoja ja käteviä. Monesti varsinkin naisilla jää proteiinin saanti vähäiseksi, siksi lisäproteiini on ihan tervellut. Mitään rasvanpolttokapseleita en lisäisi kenenkään normaalin ihmisen ruokavalioon ikinä. Niitä voi käyttää sitten ne, jotka haluavat lisätä rasvanpolttoa vaikkapa kisalavoja varten. Vaikkapa BCAA, chlorella, spiruliina, maca, Opti-MSM, jne on ihan toimivia asioita, mutta vasta sitten kun se muu ruokavalio on kunnossa.

***

Että nyt kun kesän jälkeen on joka paikka täynnä toinen toistaan villimpää dieettiä, niin pieni vinkki: ei ole oikotietä onneen. 😉 Jos kahdeksan kiloa tippuu kuukaudessa, ne tulee takaisin. Muistakaa, että puoli kiloa viikossa on äärimmäisen hyvä tahti painonpudotuksessa. Muistakaa syödä kunnolla! Jos ihan oikeasti haluatte terveellisistä elämäntavoista ELÄMÄNTAPOJA, niin miettikää mikä on sellainen tapa millä jaksatte koko elämän! 😀 Ei siis vaan hädintuskin kuukauden aivan tuskassa.

Pus!

Höpöttelin eilen Instagramin MyStoryyn kiitollisuuden aiheista. Joskus aiemmin puhuin kiitollisuudesta paljonkin blogissani, edelleen mietin samoja asioita. Mutta en ehkä ihan päivittäin tai edes viikottain. Se on hölmöä, koska kun pysähtyy pariksi minuutiksi miettimään, huomaa taas kuinka ihanasti moni (suurin osa) asioista on!

Tällä hetkellä parhaita asioita, kiitollisuuden aiheita on:

1. Leikkikehä! Ostin meidän riehurollelle älyttömän ison leikkikehän Tori.fi:stä. Se on ollut ihan huippu! Se on niin iso, että Emma mahtuu siellä konttaamaan edes takaisin ja nousemaan ylös ja alas ja vaikka mitä. Parasta on, että Emma viihtyy siellä ja näkee koirat ja meidät kehästään. Ja parasta on, että itse ei tarvi olla ihan joka sekunti silmät selässä katsomassa tyllerön perään, kun hän on milloin vetämässä Gereä korvasta, lähestymässä Pimua liian nopeasti, nousemassa tv-tasolle ja vetämässä tv:tä alaspäin, repimässä roskapussia eteisessä, konttaamassa kylpyhuoneeseen jne..
2. CitySurvivors! On ihan älyttömän hyvä fiilis siitä, kun sähköpostiin kilahtelee päivittäin uusia osallistumisia. Se, että me (90% Tuukka) on onnistuttu kehittelemään näin kiinnostava kilpailu! Odotan ihan innolla syyskuuta, kun kilpailut käydään! Helsingissä jo toistamiseen, mutta aiempaa vielä siistimpänä! Odotan niin sitä, kun kilpailijat tulevat näkemään mitä kaikkea huikeeta heidän päänmenokseen on tiedossa. 😉
3. Hormonihirviön katoaminen! Lopetin minipillerit vajaa pari kuukautta sitten. Ei, älkää nyt innostuko siellä. En sen vuoksi, että nyt Emmalle heti perään pikkusisar. Vaan sen vuoksi, että huomasin olevani ihan eri ihminen niiden vuoksi. Naama oli turvonnut, koko kroppa oli. Mutta pahimpana oli omat mielialavaihtelut. Kun luin, että minipillerit aiheuttavat monille suuriakin mielialavaihteluita, jätin ne pois. Nyt huomaan, että pahimmat hormonihirviön höyryt alkaa olla takanapäin! 🙂 Ihanaa!!
4. Emman syöminen! Tuskailin ja ihan oikeasti stressasin jo kovasti, kun itsepäinen tyttömme päätti ettei enää syö mitään kiinteää. Ainoa mikä kelpasi oli maito ja maissinaksut. Olin kuullut ja lukenut, että hampaat saattavat tehdä tämän, mutta silti jotenkin ahdisti. Emmalla puhkesi neljä ylähammasta kuukauden sisällä ja vielä tässä pari päivää sitten huomattiin kolmannen alahampaankin puhjenneen. Ei ihme, että suussa on tuntunut pahalta. MUTTA NYT!! Vajaan viikon ajan hän on syönyt taas suurella ruokahalulla soseita, sormiruokaa, puuroa ja melkeinpä kaikkea mitä ollaan hänelle tarjottu. Ihan kuin olisi suuri kivi tipahtanut sydämeltä.
5. Oma kroppa – oma minä! Se, että vihdoin oma kroppa alkaa pikkuhiljaa tuntumaan omalta. Se, että keskivartalon hallinta alkaa paranemaan ja ryhti suoristumaan. Se, että pääsee treenaamaan säännöllisesti ja liikuttamaan sitä kroppaa! Se, että minä olen minä – en ”vain” äiti.

Tietysti yksi isoin ja joka päivä tärkein kiitollisuuden aihe on Emma. Enkä sano tätä vain jotenkin nostaakseni äitiyttäni ja rakkauttani Emmaa kohtaan korokkeelle, vaan siksi koska tunnen niin. Joka päivä haluan ottaa hänet monta kertaa syliin ja pussata sata pusua pitkin pehmeitä poskia ja niskaa ja vatsaa. Haluaisin jotenkin kertoa hänelle sen, että kuinka paljon rakastan. Luin jostain jokin aika sitten, että n.10kk synnytyksestä äidit alkavat tuntemaan jonkinlaista eroahdistusta vauvasta. Että silloin nousee vahvasti pintaan haikeat tunteet siitä, että pieni vauva onkin jo kohta vuoden. Monet lopettavat tässä kohden imetyksen ja se on iso askel. Vauva ei ole enää riippuvainen äidistä ravinnon vuoksi. Muutenkin vauvat itsenäistyvät ja alkavat koko ajan tutkimaan elämää ja maailmaa avarammin ja rohkeammin. Ihan koko ajan ei tarvitse äidin olla vieressä, siis vauvan – pian taaperon mielestä. 😉

Eilen illalla ennen nukahtamista mietin sitä, että miten ikinä voin suojella Emmaa kaikelta pahalta. Enhän tietysti pysty siihen, eihän kukaan vanhempi niin voi. Mutta varmasti suurin osa haluaisi. Suojella omaa lastaan kaikelta maailman pahuudelta. Olla koko ajan vieressä turvaamassa jokainen askel. Ettei kukaan satuttaisi omaa pientä rakasta, ei henkisesti eikä fyysisesti. En oikein pystynyt edes ajattelemaan tätä asiaa loppuun, koska rintaa alkoi puristamaan. Tuli sellainen olo, että miksi en pysty olemaan oman tyttäreni turvana ihan koko ajan, aina! Huh. En nytkään pysty ajattelemaan tai kirjoittamaan, koska se tuntuu niin pahalta. Vaikka tiedän, että sehän on fakta. Eihän kukaan äiti kulje tuolla pitkin kyliä oman lapsensa kanssa siihen asti kun hän on 18-vuotias. Tai 35-vuotias.

***

Mistä sinä olet kiitollinen juuri tänään? Tai tällä viikolla?

Pst. Lue myös: Tämä mamma kuntoon!