Mä oon lähdössä torstaina Lontooseen työreissulle, tuun lauantaina takaisin. Mua jo nyt ihan rinnassa puristaa, kun mietin miten kova ikävä mulla tulee Emmaa. Yhtenä iltana jopa mietin, että mitä jos perunkin koko reissun. Mutta sitten päätin selvitä! 😀

Mulla lähtee torstaina kone aamulla klo 8 aikoihin, eli aamulla en näe Emmaa ennen kuin lähen kentälle. Alkuperäisen paluulennon yhteistyökumppani oli varannut lauantaille saapuvaksi klo 23.30. Mutta mun oli pakko pyytää aikaisempi paluu. Ihan jo sen vuoksi, että kiiruhdan tänne Tuukan avuksi koirien ja Emman luo. Mutta kyllä ihan rehellisesti myös sen vuoksi, että haluan nähdä Emman lauantaina! Muuten olisin hänestä erossa käytännössä keskiviikko-illasta sunnuntai-aamuun. 🙁

Tää on hölmöä. Tiedän. Mutta kamala tunne!! Vaikka Emma onkin koko tuon työmatkani ajan kotona, iskän ja koirien kanssa – mietin sydän syrjällään onkohan hän ihan ihmeissään missä äiti on. 🙁 Tuukan vanhemmat tulee hoitamaan Emmaa to & pe Tuukan työvuorojen ajaksi. Kaikki siis tuttuja ja rakkaita ihmisiä ympärillä.

Kun mietin asiaa järjellä, on ihana lähteä Lontooseen pariksi päiväksi. Hoitaa työhommat siellä ja sitten jää vapaa-aikaakin vähän. On mahtavaa, että oon saanut tällaisen tilaisuuden päästä työmatkalle Lontooseen. On myös mahtavaa, että se onnistuu kotipuolelta, siis kaikki järjestelyt täällä niin, että pääsen lähtemään.

Mutta silti mietin, että miten Emma pärjää ilman äitiään pari päivää ja miten mä pärjään ilman Emmaa!! 😉 😀

Siis auttakaa äitiä mäessä!! Kertokaa, että kyllähän kaikki menee hienosti ja Emma ei edes huomaa äidin olevan poissa. 😉

Eilen 27.tammikuuta oli pitkään odotettu päivä: muutto Espooseen!! Saatiin muuttoavuksi ystäviä ja perhettä, Emma ja koirat meni hoitoon mun äidille ja veljelle. Muutto meni tosi kivasti, ilman apua ei oltais selvitty. Ihanaa, kun on tällaisia ihmisiä ympärillä!! <3

Mutta eilen oli myös merkityksellinen päivä toisesta syystä. Meillä tuli 11 vuotta täyteen siitä, kun alettiin styylaamaan. 😉

Vuonna 2007

Me tavattiin 2007 tammikuussa. Menin töihin Kampin kauppakeskuksessa sijaitsevaan urheiluvaateliike Sportlandiin, siellä eräs työkaverini oli Tuukka. Taisin ihan heti vähän ihastua.

Tuukalla ja mulla oli yhteinen ystävä, mun super rakas ystäväni Sara. Sara vietti valmistujaisia 27.tammikuuta lauantaina ja päätin pyytää Tuukkaa mukaan sinne. Ajattelin, että jos Tuukka kieltäytyisi, voisin vain sanoa kutsun olleen ”yhteisen ystävän bileisiin”. Jos hän suostuisi mukaan, olisi ne ehkä ekat treffimmme! 😉 Hän suostui.

Tuosta päivästä lähtien on kuljettu matkaa tiiviisti yhdessä. Kun oltiin seurusteltu 4 kuukautta, muutti Tuukka mun luokse asumaan. Muistan kuinka silloin jotkut puolitutut ihmetteli, että ei nyt noin aikaisin kannata muuttaa yhteen. Mutta me tiedettiin jo silloin, että tää meiän juttu on kestävää.

Pian Tuukan muuton jälkeen huomattiin, että yksiö on vähän pieni ja haluttiin muuttaa kaksioon. Löydettiinkin pian kiva vuokra-asunto Kalliosta, Vaasankadulta.

10.7.2010

Kaasot, bestmanit ja me

Häämatka Barcelonaan

Vuonna 2010 vietettiin häitämme. Häissä oli paikalla n.80 meidän lähintä ja rakkainta ihmistä. Paljon ystäviä ja tietysti myös sukua ja perhettä. Heinäkuun 10.pvä oli super helteinen ja kaunis päivä. Pari päivää häiden jälkeen lähdettiin häämatkalle viikoksi Barcelonaan. <3

Häiden aikaan asuttiin Oulunkylässä, meidän ensimmäisessä omassa (omistus)asunnossa. Kalliosta muutettiin siis pari vuotta siellä asumisen jälkeen vähän rauhallisemmille seuduille. 😉

Ensimmäiset kuvaukset MT Personal Trainingin nimissä 2013.

Meiän elämään on mahtunut kaikenlaista tän 11 vuoden aikana. Koko yhteinen matka ei oo ollut pelkästään ruusuilla tanssimista. Eihän se varmasti missään parisuhteessa niin ole. Mutta meillä on aina ollut voimakas halu selvitä niistä alamäistä yhdessä eteenpäin. Eikä niitä nyt tietysti kovin paljoa niitä alamäkiä oo ollut. 😀 Pääosin sitä ruusuilla tanssimista! 😉

Mä luulen, että meillä on pari kantavaa voimaa meiän suhteessa. Yks tärkeimpiä on varmasti se, että ollaan koko suhteen ajan annettu toisillemme mahdollisuus ja vapaus sellaiseen ”omaan elämään”. Että saa tehdä kavereiden kanssa keskenään reissuja tai illanviettoja ja annettu toisillemme tilaa ylipäänsä. Mutta myös se, että on toisaalta sitten tiiviisti tehty ja haluttu tehdä yhdessä asioita. Huumori on myös varmasti yks tärkeimmistä asioista meiän suhteessa.

Syksy 2016, Emma masussa

Emman ristiäiset <3

Ensimmäinen CitySurvivors

Kirja, joka ilmestyy maalis-huhtikuussa.

Kyllä mun täytyy sanoa, että kun nyt tässä uuden kodin sohvalla istuessani mietin meiän menneisyyttä ja yhteistä elämää, on suurin tunne rakkaus ja kiitollisuus. Mitä kaikkea ollaan saatu kokea ja tehdä yhdessä! Nyt meillä on maailman ihanin touhottaja Emma, täällä meiän elämää rikastuttamassa. Ja kaks tosi rakasta koiraa. Ja toisemme. <3

Just tällä hetkellä täällä muuttolaatikoiden keskellä, lihakset kipeinä eilisestä muutosta, mua hymyilyttää ihan kamalasti. Tuntuu siltä, että joku taakka olis tipahtanut harteilta. Enää ei kuulu hälytysajoneuvot 10min välein ja kun katson ikkunasta ulos, näen puita.

27.1.2018 – 11 vuotta yhdessä JA muuttopäivä! 😉

Kuten Tuukka kirjoitti eilen instagramiin tämän yllä olevan kuvan tekstiin: ”Me juhlittiin 11-vuotiasta yhdessäoloamme hieman rankemmin, muuttamalla Espooseen. Mukana juhlissa oli kuitenkin niin parhaita ystäviämme, kuin sukulaisiakin, joten kävihän se näinkin. Jos kuitenkin ensi vuonna keksitään jotain muuta..” 😉

***

Nyt meinaan juoda aamukahvin loppuun ja sitten intoa puuskuten kasaamaan huonekaluja ja purkamaan laatikoita!! <3 <3