Tunteen viemänä.
5
Tiedättekö kun musta tuntuu välillä, että mun pitäis varmaan alkaa pitämään youtube-kanavaa ja aina kun mulla olis jotain painavaa asiaa, niin tekisin siitä videopostauksen. Mä nimittäin oon tullut siihen tulokseen, että mun kirjoittamia asioita luetaan väärin. Siis ymmärretään väärin.
Kun mä saan jonkun tunteenpalon jotain asiaa kohtaan, mä kirjoitan siitä näppis sauhuten kaiken mitä mieleen tulee. En useinkaan siinä tunteen viemänä osaa välttämättä argumentoida oikein tai tuoda kaikkia kulmia esiin. En osaa myöskään suodattaa välttämättä siinä kohtaa kaikkea suoltamaani tekstiä, vaan annan vaan mennä.
Lähtökohtaisesti mun suurin tahtotila on tehdä hyvää. Mä oikeesti sisimmissäni ajattelen, että olis ihanaa kun kaikki vois olla ystäviä keskenään. Eihän sellainen tietysti oo mahdollista, koska on olemassa niin erilaisia ihmisiä ja erilaisilla kemioilla olevia ihmisiä. Mutta jos vois toivoa maailman rauhaa ja sitä, että kaikki ois ystäviä keskenään, ni toivoisin.
Kun mä puhun niistä asioista joihin tunnen jotain paloa, mut usein ymmärretään oikein. Äänenpaino, kasvojen ilmeet ja elekieli on niin iso osa ja ne puuttuu kirjoitetusta asiasta tietysti.
Eilen kirjoitin tissivaosta blogiin ja musta tuntuu, että tosi moni ymmärsi sen väärin. 🙁 Mun mielestä on ehdottomasti ihanaa kun naiset ja miehet ovat itsevarmoja ja haluaa ladata omiin kanaviinsa kauniita, sensuelleja ja seksikkäitä kuvia. Kyllä mä itsekin sellaisia lataan. Mun tarkoitus oli jotenkin kirjoittaa siitä, että en koe omiin arvoihini sopivaks sellaista, että haluaisin seuraajia ”hinnalla millä hyvänsä” ja alkaisin laittamaan tilini täyteen pehmopornahtavia kuvia.
No, nyt tuntuu, että kirjoitan mitä hyvänsä – se kuulostaa selittelyltä tai hätäpäiseltä puolustulelulta. Ja tätä lausetta kirjoittaessani mietin myös, että kannattaako tätä postausta edes julkaista. 😀
Että kun mietin eilisessä postauksessa sitten sitä, että miten niitä seuraajia saa ig-tilille lisää, ni ihan ”note to self” -> ei ainakaan kirjoittamalla tissivako-pohdintoja. Eilen multa lähti kymmeniä seuraajia.
5 kommenttia
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
No voi että. Kaikkia ei voi todellakaan miellyttää. Toiselle kumarrat, niin toiselle pyllistät ?
Mutta en kyllä oikeesti ymmärrä miksi sulta lähti seuraajia. Itse en Instaa seuraa ollenkaan, mutta pidän sun tyylistä ja blogista ?
Kaiken voi aina ymmärtää väärin, tulkita omalla tavallaan, pahoittaa mielensä itsensä tai toisten puolesta, kääntää blogitekstin sisällön tahallaan toisin jne. Älä anna sen lannistaa, vaan jatka omalla ainutlaatuisella tyylilläsi – kyllä me mukana pysytään on vakoa näkyvillä tai ei! ?
Koirat haukkuu ja karavaani kulkee!
Mielensäpahoittajia, tahallaan väärinymmärtäjiä ja muita jeesustelijoita on netti pullollaan. Teet niin tai näin niin jonkun mielestä väärin teet kuitenkin, joten paras ratkaisu on vaan tehdä sitä omaa juttua omalla tavalla. Ne ymmärtää, jotka haluaa ymmärtää, ja muista ei ole niin väliksi. ?
Pakko kommentoida, et ööh, miten sen sun postauksen on voinut ymmärtää väärin?!? Siinähän oli selkeellä suomenkielellä, ettet halua seuraajia millä hinnalla tahansa ja ettei sun tyyliin kuulu tissi-tai takamuskuvat. Harmillista, että sanojen vääntäjiä löytyy, lukisivat muita sivuja ja blogeja ennemmin 🙁
Todennäköisesti poistuneet voisivat olla niitä, jotka kieltävät itseltään sen, että tienaat bloggaamisella/instagramilla. Hyvin monet eivät miellä tätä työnteoksi – edelleenkään ja romantisoivat bloggaamisen pelkäksi päiväkirjaksi. ”Tottakai”, suomalaiselle on melko vaikeaa osallistua toisen tienaamiseen tällä tavoin. Mutta jos myyt omatekoisia pipoja, niin se on ihan fine, niitä voi ostaa ja näin antaa toiselle tuloa. Uusista ajatuksista tai ideoista ei haluta maksaa, koska se ei ole konkreettista materiaalia – vaikka ne olisivat kuinka hyviä ja hyödyllisiä monen elämään. Kuitenkin ohjekirjoja elämän eri vaiheisiin voidaan ostaa…
Mun mielestä jatka vaan tuota realistista pohdintaa. Koska ne seuraajat jotka eivät sitä ymmärrä, ovat monesti niitä dissaajia ja saavatkin poistua. Kiiltokuvablogit on sitten ihan oma juttunsa ja näille yksinkertaisille haavemaailmassa eläjille parempia.
Kyllä sellanen videopostaus tänne silloin tällöin olisi oiva lisä! Kannatan. 🙂 Vaikka sellanen day with Monna-video olis hauska. Tai jos on juhlat niin juhliin valmistautuminen. Tms. 🙂