Korrektia käytöstä? Kyllä!

Ajatelkaa sitä intoa, miten pienet lapset innostuu asioista? Niitä naurattaa ihan holtittomasti ja ne meinaa kaatua, kun on niin hauska juttu ettei pysy paikoillaan. Miettikää sitä riemua, mitä koira tuntee kun sen isäntä / emäntä tulee kotiin? Ei meinaa häntä pysyä koirassa kiinni ja ihan tolkuton ilo, vaikka talon väki olis ollut vain tunnin pois kotoa. Miksi me aikuiset unohdetaan se  tapa innostua asioista? Onko niin, että aikuisille se ei ole muka korrektia käytöstä tai ainakaan kovin julkisesti ei haluta näyttää jos innostuu jostain?

Mä ainakin tunnen edelleen monista asioista sellaista kiljuvaa innostusta ja iloa! Sellaista fiilistä, että tekis mieli oikeasti ihan vähän kiljua ja juosta kovaa, kun on niin innoissaan jostain asiasta. 😀 Tiedättekö sen tunteen? Onko teillä sellaisia fiiliksiä ikinä? Näytättekö niitä?

Mun mielestä on ihana riemastua asioista ja nauttia niistä hyvistä jutuista mitä tapahtuu tai on suunnitteilla. Mä muutenkin yritän keskittyä aina niihin positiivisiin juttuihin, kuten tiedätte. 😀 Toki joskus kirjoitan blogiin niistä ei-niin-positiivisista jutuista ja fiiliksistä, tottakai koska niitäkin elämään kuuluu.

Mutta mä oon jotenkin tässä lähiaikoina taas kokenut ahaa-elämystä sen asian parissa, että pitäis vaan keskittyä koko ajan enemmän niihin ihaniin asioihin. Niihin, jotka tuo niitä riemunkiljahduksia ja ilonväreitä! 🙂 Mä oon jopa miettinyt monta kertaa, että en halua kirjoittaa tästä tai tosta asiasta – koska siinä on negatiivinen kaiku. Esim. mun postaus tällä viikolla ”Joskus mua vähän sapettaa..” oli sellainen, minkä kirjoittamista mietin. Tai oikeastaan sitä julkaise-napin painallusta mietin. Yritin kuitenkin tuohon vähän negatiivisen asian parissa olevaan postaukseen sisällyttää sitä positiivisuutta.

Ennen oon tykännyt paasata asioista blogissa ja ottaa kantaa vahvasti moniin juttuihin. Mutta jotenkin mulla on kasvanut se lempeys ja ilo vielä entisestään nyt tässä lähiaikoina. Kirjoitin instagramiin tällä viikolla, että oon siitä niin kiitollinen kun suurin osa viesteistä joita saan, sisältää kiitoksen. Kiitoksen siitä, kun jaan positiivisuutta ja aitoa elämää. Samaistuttavaa arkea ja toisaalta niihin huonoihin päiviin mun kautta energiaa ja iloa.

Sain muutama päivä sitten viestin, jossa eräs seuraaja kiitti mua läheisensä puolesta. Hänelle rakas ihminen on pitkään ollut masentunut ja on päiviä kun ei jaksa nousta sängystä. Mun ja Emman touhut on kuulemma pitäneet häntä osaltaa elämän syrjässä kiinni ja olleet asioita, jotka on saaneet hänet nauramaan. Sain myös viestin, jossa kerrottiin kuinka oma sairaus on saanut välillä negatiiviset ajatukset valtaamaan mielen, mutta mun positiivisuus on saanut ilon pilkahduksia päiviin.

Tällaiset viestit on niin uskomatonta palautetta ja nää tässä on vain muutama esimerkki. Mm. näiden viestien vuoksi oon alkanut miettimään, että mä haluan vaan jakaa lisää sitä iloa ja positiivisuutta. Haluan todellakin olla se, joka tuo aurinkoa pilvisiin päiviin. Keskittyä vielä entistä enemmän positiivisiin asioihin ja jättää niitä negatiivisia asioita entistä vähemmälle. Haluan olla se, joka innostuu asioista kuin pieni lapsi tai karvakuono. 🙂 

***

Siispä ILOISTA JA IHANAA viikonloppua teille kaikille!! 🙂