Joulu, pelkkiä kauniita kattauksia ja suuria hymyjä?
39
Mä rakastan joulua! Oon aina rakastanut! Lapsesta asti se on ollut ehdottomasti mun lemppari juhlapyhä. Tänä vuonna odotin taas kovasti joulua ja Emman ollessa nyt jo reilu 2v oli joulun ”odotuksetkin” jo isommat. Ajattelin mielessäni sitä iloista ja ihanaa tunnelmaa jouluaattoaamuna, kun riisipuuroa yhdessä syöden katsotaan Joulupukin Kuumaa linjaa ja Lumiukkoa.
Todellisuus oli toinen. Jouluaattona heräsin todella väsyneenä. Rehellisesti sanottuna kyynel silmässä klo 6.30. Olin nukkunut huonosti, koska Emma nukkui (taas) levottomasti ja huusi äitiä sänkynsä viereen yöllä. Pitkään jatkunut katkenneiden yöunien kausi ei oo meille vieläkään ohi ja se alkaa tuntua ja näkyä kaikessa. Mä oon niin väsynyt aamuisin, että toivoisin vaan jotain ihmettä, joka antais mun nukkua edes kahtena yönä putkeen sen 8h.
Jouluaattoaamuna väsyneenä ja mieli mutrussa harmitti tosi paljon. Ne joulun odotukset siitä ihanasta rakkautta täynnä olevasta aamusta ja päivästä oli rikki. Rehellisesti mietin ensimmäisenä asiana aamulla, että perutaan koko joulu. Laitan kaikille viestiä, että meille ei voi tullakaan. Mun veli ja Tuukka otti kuitenkin onneksi ohjat käsiinsä aamupäivällä ja mä sain nukuttua vähän aikaa, kun Emma oli päikkäreillä.
Siitä se mielikin vähäsen parani. Päikkäreiden jälkeen puettiin joulumekot ylle ja autoin veljeäni kattamaan meille joulupöydän. Kolmen aikaan saapui mun äiti, täti ja serkku + appivanhemmat. Joulunvietto alkoi ja oli tosi mukava alkuilta ja ilta. Kymmenen aikaan oltiinkin sitten kaikki jo unipuulle valmiita. Toivoin taas sitä ihmettä, että saisin nukkua putkeen sen 8h. Ei se tapahtunut tälläkään kertaa.
Joulupäivänä heräsin taas todella väsyneenä. Väsymys on niin kokonaisvaltaista, että tuntuu kuin järki olisi mennyt. Sain onneksi taas nukuttua päikkärit samaan aikaan Emman kanssa. Mieli on silti vähän maassa. Joulu, mun lempijuhla meni tänä vuonna jotenkin ohi. Ensimmäistä kertaa kolmeenkymmeneenkahdeksaan vuoteen en nähnyt Lumiukkoa, enkä Turun joulurauhan julistusta. Missä oli joulunmieli tänä vuonna? Unohtiko se tulla meille?
Näitä ajatuksia päässäni, väsyneenä kun sitten selailin instagramia ja siellä toinen toistaan upeimpien kattauksien ja blingbling-kuusien katveessa ihmiset hymyili onneaan, tuli ihan p*ska fiilis. Se fiilis tuli siitä, kun monien kuvien taustalla on pettämistä, alkoholi/huumeongelmia, narsismia, ahdistuneisuutta, masennusta… silti kaikki vaan hymyili. Eihän jouluna kukaan voi sanoa, että on väsynyt tai ahdistunut? Ei varsinkaan silloin.. harva niistä asioista kertoo muulloinkaan.
Toki niiden kauniiden kattausten ja iloisten hymykuvien joukossa oli myös paljon aitoa iloa, onnea ja rakkautta! <3
Mun piti pitää tietokone kiinni keskiviikkoon asti, mutta halusin päästä kirjoittamaan tästä. Joka tapauksessa mulla on onnellinen olo eilisestä ja toivon taas ensi yöksi sitä ihmettä, että saisin nukkua 8h putkeen. Meilläkin oli kuitenkin kaunis kattaus ja suuria hymyjä!
Väsymyksestä huolimatta oon super kiitollinen siitä, että mulla on tällainen perhe. Kaikki ketkä eilen oli paikalla, on mulle niin rakkaita ja läheisiä, heidän seurassaan voin olla väsynyt ja hymyillä yhtä aikaa.
Mukavaa joulupäivän iltaa kaikille! <3
—
Monna
39 kommenttia
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Hei, auttaisiko sun omaan nukkumiseen se, että Emma nukkuisi samassa huoneessa, omassa sängyssään? Sinun ei välttämättä tarttis nousta…
Meiän makuuhuoneeseen ei oikein mahdu Emman sänkyä.. ?
Entäs jos menet itse Emman huoneeseen nukkumaan? Patja lattialle, vierassänky tms. valmiiksi ja ensimmäisen herätyksen tultua jäät siihen nukkumaan… Näistä kirjoituksistasi päätellen Emma ei ole vielä valmis nukkumaan yksin. Miksi ihmeessä ”lyödä omaa päätä seinään”? 2-3 yötä muualla helpottaisi varmasti univelkaasi ja sen sinuna tekisin joka tapauksessa, mutta jatkuvaksi avuksi siitä ei ehkä ole. Paitsi, jos Emma oppii hyväksymään isän käymään luonaan, mutta entäs jos sitten vaan uuvutatte molemmat itsenne… Kerralla, naps, tapahtuvaa ratkaisuahan sitä ei ole, mutta suosittelisin jo kokeilemaan muuta kuin tätä kirjoittamaasi ”Emma nukkuu yksin ja äiti ravaa oman sängyn ja Emman huoneen väliä”. Ja, juu. Kirjoitan nyt hyvin kärkkäästi ja ”neuvovasti”, mutta tällä hetkellä seuraan monen univelkaisen äidin blogia ja alan olla teistä superhuolissani! Ja, tiedän myös itse mitä tuollainen yöheräily on ja miten sairastuttaa sekä kehon että mielen. Ja muistan kyllä senkin miten ärsyttäviä on ulkopuolisten neuvot 😉 . Itse saamistani neuvoista ärsyttävin oli se, kun kiellettiin ottamaan viereen ja käskettiin vaan lujasti nukuttamaan yksin omaan huoneeseen. Sen neuvon kun heitin romukoppaan niin alkoi meillä hyvin nukutut yöt (kaikki kolme samassa sängyssä(!), tyttö välillä valvoi, mutta ei itkenyt kun oli vieressä ja käsi kädessä). Kyllä meille muutama ”oman elämänsä supernanny” naureskeli, kun tyttö ilmoitti vielä 4 v. nukkuvansa äidin ja isän vieressä, mutta nukuttiin kaikki hyvin, joten sen kun nauroivat ja haukottelevat omaa unettomuuttaan… Toki se mikä toimii meillä, ei välttämättä toimi muilla. Mutta teinä yrittäisin jotain muuta kuin, että tyttö nukkuu yksin.
Toivon todella, että uusi vuosi tuo sinulle (ja teille molemmille) 8h yöunet! ❤️
Joo, Marjo me itse asiassa käytiin ostamassa eilen patja Emman sängyn viereen. Se on nyt siinä ja katsotaan josko pitää vähän aikaa nukkua siinä. Pelkään vaan, että se ”ojasta allikkoon” tilanne. Sitten Emma tottuu siihen, että mä nukun joka yö sen vieressä. Mitäs sitten kun haluan palata meiän sänkyyn takaisin.. 🙁
Ja oot aivan oikeessa! 🙂 Ei oo yhtään liian kärkäs tai neuvova sävy! <3 Mä ymmärrän täysin mitä tarkoitat! 🙂
Kiitos kovasti! <3
Voihan siinä niinkin käydä, huoh! Toivottavasti auttaa tai keksitte jonkun muun avun. Sitä toivon todella! Pelkään vaan, että taidat olla niin jo niin väsynyt, että nukahtaminen ja levollinen uni tuottavat haastetta oli nukkumapaikkasi missä tahansa. Itsehän nukuin lapseni pahimman yöheräilyvaiheen aikana 3 yötä muualla. Päivät vietin normaalisti lapsen kanssa, mutta klo 21 lähdin kummitätini luo nukkumaan. Ei tullut ekana yönä uni kuin pienen pätkän aamuyöstä, toisena yönä sain jo paremmin nukuttua saunan ja ristikon täyttämisen jälkeen. Kolmantena nukuinkin sitten 10 tuntia putkeen ja voi vitsit, että olin kuin uudesti syntynyt. Jatkossakin yöllä heräiltiin, mutta pääsin nopeasti takaisin uneen, kun olin päässyt yliväsymyksen yli.
Hei,
Tsemppiä. Univelka on kyllä pidemmän päälle tosi paha rasti :(. Kokemusta on. Teitä on kaksi aikuista talossa, joten oletteko ajatelleet vuoroöinä Emman huutoihin vastaamista? Kyllä se isikin alkaa kelvata ennen pitkää. Toinen hoitaa heräilyt ja toiselle korvatulpat ja jos oikein huonosti nukkuu, unilääkettä vähäksi aikaa avuksi. Myös pari yötä poissa kotoa vois tehdä sulle hyvää. Ja säännöllisesti lapsi hoitoon isovanhemmille, jos sellainen mahis on olemassa. En tiedä, onko teillä, mutta jos on :). Kun tietää, että on tulossa lepoaikaa, sitä jaksaa vähän paremmin. Kannattaa ihan karusti vaan kalenteroida nämä, niin oma jaksaminen alkaa vähitellen parantua ja mielikin virkistyy. Uni on niin tärkeää kaikille. Itsekin väsytin itteni, kunnes aloin järjestää unta itselleni ja orastava synnytyksen jälkeinen masennuskin lähti korjaantumaan nukkumalla.
Voimia teille!
Meillä toimi Emman ollessa pienempi nuo vuoroyöt, mutta ei enää. 🙁 aivan järjetön huutoraivoitku jos isä menee huoneeseen yöllä, eikä äiti. Kiitos näistä vinkeistä! Ihania kaikki! ❤ Tuo kaksi yötä pois kotoa voisi olla hyvä juttu joku kerta.
Ei koskaan mikään oo niin täydellistä mutta ootte kaikki terveenä ja tosi ihania kuvia ja uskon että teillä oli hyvä joulu. En myös itse nuku aina hyvin niin siksi urheilu auttaa ja tuskin jaksan odottaa että pääsen kohta salille ja aloittaa terveellinen ruokavalio ☺️☺️ Halit ja leuka pystyyn ?
Joo, ei oo täydellistä. Siksi näistä kirjoitankin. Sitä paitsi joku on toiselle täydellistä ja toiselle ei. Se ettei nuku silloin tällöin hyvin on asia, johon just treeni voi auttaa jne. Mutta jos nukkuu 2 vuotta huonosti, korkeintaan 4h pätkän putkissa, on väsymys hyvin erilaista ja siihen ei mikään treeni yleensä auta. ❤
Voimia! Itsellä takana 6kk 7kuukautisen kanssa valvomista mutta kuukausi taaksepäin meillä tapahtui SE ihme ja nyt koko perhe nukkuu suht hyvin? se nukkuminen vain vaikuttaa niin totaalisesti kaikkeen ja kaikkiin. Toivottavasti teillä pian helpottaa! Meillä on esikoinen n 6 kk teidän tyttöä vanhempi ja hänellä oli juuri keväällä/kesällä myös heräilyä, mutta kun se vaihe helppas niin nyt neiti nukkuu reilu 10 h putkeen joka yö! Ja by the way, tuo teidän pikkunainen on kyllä mahdottoman suloinen❤❤❤
Ihana kuulla, että siellä saadaan jo nukkua paremmin! <3 Toivotaan, että meillä kävis samoin teiän esikoisella!!! 😉 😀 Ja kiitos!
Mene jonnekkin muualle nukkumaan edes yhdeksi yöksi?
Itse olen ollut lasten valvomisen vuoksi välillä niin väsynyt, että ne on kyllä vaan saaneet tyytyä siihen isäänki vaikka miten olisivat olleet välillä äidissä kiinni ja protestoineet, ja itse olen nukkunut korvatulppien kanssa eri päässä taloa.
Meillä 3 ja 2-vuotiaat nukkuvat samassa huoneessa jomman kumman vanhemman kanssa ja toinen nukkuu aina eri huoneessa. Lähinnä miehen vuorotöiden vuoksi mutta myös että minäkin saan nukkua kaikessa rauhassa säännöllisesti.
Oon ollut pari kertaa hotellissa yötä. Mutta valitettava totuus on se, että se yksi yö ei auta. 🙁 Se on mukava juttu, mutta väsymystä se ei poista, eikä sen aiheuttajaa.
Kun Emma oli pienempi, meillä oli vuoroyöt; toinen heräs Emman luo öisin ja toinen nukkui korvatulpat päässä. 🙂 Mutta puolisen vuotta sitten tää peli ei käynyt enää Emmalle. Jos Tuukka menee yöllä Emman huoneeseen, on huuto ja itku niin kova, että vaikka nukkuisin kellarissa, heräisin siihen joka tapauksessa. 🙁
Jouluun ladataan ihan hirmuisesti odotuksia, että kaiken pitäisi olla tunnelmallista, ihanaa ja upeaa. Harvoin se sitä täysin onkaan. Mun mielestä joulu saa olla elämäntilanteen näköinen. Elämässä voi olla meneillään kaikenlaista. Voi olla surua, ahdistusta, masennusta, väsymystä, raha-ongelmia… Ja se on kaikki sallittua. <3 Tsemppihalit sinne! Ja hei, joulu on uudelleen taas ensi vuonna. 🙂
Niin ladataan. 🙁 Kiitos kovasti tsempeistä! <3 Ja todellakin ens vuonna taas uus joulu! 😉
Tsemppiä hirveästi hankalaan tilanteeseen! ❤️ Mä muistan, kun jossain vaiheessa toisen lapsen jälkeen olin todella univelkainen, että ajattelin vain, että kuolema kuittaa univelat. En siis ajatellut kuolla, mutta tuntui, että eikö tämä koskaan lopu. Lapsi nukkui ihan Ok, mutta heräsi vuoden iässä vielä öisin useasti syömään (imetin lapsia pitkään). Hommattiin vielä kolmas lapsi, ettei vain olisi liian helppoa. Hän on nyt 8 vuotta ja meillä on monta vuotta jo nukuttu hyvin.
Aikaisemmat kommentoijat ovat monta hyvää vinkkiä tuossa jakaneetkin. Tässä ”akuutissa” tilanteessa voisit tosiaan lähteä pariksi yöksi muualle nukkumaan. Jos vaikka isä alkaisi kelvata öisin.
Sen vielä haluan sanoa, että kun lapsia on, ne saattavat isompanakin vielä herätellä öisin. On kasvukipuja, oksennustauteja ja muita. Mä olen vain päättänyt rämpiä läpi ne päivät, kun voisi nukahtaa seisaalleen. Paljon vahvaa kahvia ja sokeria suoniin.
Jossain vaiheessa kannattaa peli viheltää poikki ja miettiä tosissaan, mikä omassa tilanteessa auttaisi. Ei aina tarvitse pärjätä. Hyvää joulunaikaa teidän perheelle!
Joo, siis mä otin kyllä nyt teiän ihanista neuvoista vaarin ja meinaan Geren toisen leikkauksen jälkeen mennä pariksi yöksi johonkin hotelliin yöks. <3 Se tekee varmasti hyvää!
Kiitos kovasti sulle! <3
Meillä on toiminut 2v:n kanssa sellainen, että jos herää ja haluaa äidin lähelle niin saa tulla nukkumaan aikuisten huoneen lattialle, äidin puolelle pedatulle patjalle. Aikuisten sänkyyn ei saa tulla koska sitten nukkuu kaikki vielä huonommin…. voimia!
Voi kirjoitit hyvin tärkeästä asiasta,unesta ja siihen himputin jouluun ladatuista odotuksista,sanotaan kaverin kans ,että pitsipuheita,kun väki vaan hymistelee eikä uskalla olla ja elää ja sanoa niinku haluisivat. Itsekin aattoaamuna 8 yötä juuri pakettiin saaneena,oon niin onnellinen ettei kukaan vaadi odota halua multa mitään,en osallistu yksiinkään syöminkeihin kenenkään luona enkä jaksanut edes kaupassa käydä,syön mitä pakkasesta löytyy. Jos joku ei ymmärrä,että oon työputkesta täysin loppu,niin se sen ongelma,aikuisena ihmisenä vietän päiväni miten haluan,enkä minkään perinteiden tai ihmisten velvottamina.
Joten älä koe sinäkään huonoa omaatuntoa,ensivuonna voi olla taas vaikka millainen joulu teillä ☺ ja nuo instat ja facet,mielestäni niin turhaa ,suurinosa lienee lavastettuja tekohymykuvia ja niitä pitsipuheita täynnä.
Hyvää alkavaa uutta vuotta teidän perheelle karvakamuja unohtamatta.
Ihana toi ”pitsipuhe”! 😀 Se on tosi hyvä termi! <3
Kiitos ihanasta kommentista!
Kiitos Monna avoimuudesta ja rehellisyydestä – uskon että ihan todella moni vastaavassa tilanteessa oleva sai tästä lohtua ja tukea. Välillä kun saattaa tuntua siltä, että kaikkien muiden elämä on niin täydellistä paitsi oma. Voimia ja haleja sinulle ja perheellesi ja kiitos että olet JUURI tuollainen ❤️
Kiitos Elina! <3 Ihanaa Uutta Vuotta 2019 sulle!!
Tää oli niin nappi kirjoitus. Mulla oli aivan samanlaiset fiilikset tänä jouluna. Asiaan vaikuttaa varmasti meidän 2v esikoisen lisäksi perheeseen syntynyt vauva, joka valvottaa tätä äitiä melkoisesti.
Olin aattoaamuna niin väsynyt ja harmissani, että olin mielessäni valmis perumaan koko joulun ja vaipua väsymyksen/ketutuksen keskelle. Tuntui myös, että kaikki mihin ryhdyin, meni aivan pers**lleen ja tiuskin itku silmässä vain muulle perheelle. Onneksi sain kun sainkin levättyä esikoisen päiväunien aikaan vauvan kanssa ja iltapäivä/ilta meni täälläkin suunnalla lopulta mukavasti ja iloisemmin mielin.
Kovasti tsemppejä sinne ja ensi joulua odotellen! ❤ Täytyy vaan elää tilanteen mukaan.
Kuulostat tekstin perusteella tosi uupuneelta! Nyt olisi tärkeää, että saisit lepoa. Lähde pariksi yöksi muualle nukkumaan ja pyydä puolison avuksi öiksi isovanhempia tms. Lapsesi ei mene rikki siitä, että yöllä juuri sinä et tule hänen luokseen (kunhan joku muu tulee), mutta sinä menet rikki, jos et saa tarpeeksi lepoa. Nyt tukiverkko käyttöön! Varaa tarvittaessa neuvolaan aika, jos yöt jatkuu hankalina. Joskus esim. perheneuvolasta saa tälläisiin tilanteisiin hyvän avun. Kannattaa pyytää apua! Sen takia veroja maksat… 😉
Paljon tsemppiä ja hyvää joulunaikaa!
Mahtavaa kun uskallat kirjoittaa myös tämmöisistä tunteista. Itselläkin on vähän vastaava tilanne, ei yövalvomisia tällä hetkellä mutta todella raskas syksy takana, jonka vuoksi tuntuu etten palaudu ja joulufiilis on hukassa. Olen somea vältellyt koko joulun juurikin tuosta syystä, että nuo kaikki ihanat joulu päivitykset ahdistaa ja juuri siksikin kun tietää monenkin osalta mitä siellä takana on. Meilläkin ihana joulu takana ja ihana katsoa lasten onnea, mutta jokin puuttuu omasta fiiliksestä ja sen aiheuttaa nimenomaan oma väsymys ja stressi.
Toivottavasti teillä tuo vaihe menee pian ohi. Meilläkään tytölle ei kelvannut kuin äiti ja parin vuoden iässä heräiltiin monia kertoja yössä. Olin todella väsynyt. Tyttö on muutenkin aina ollut huono nukkumaan yöt. Minä päädyin ottamaan lapsen viereeni. Siihenhän se edelleen tulee kuusi vuotiaanakin ja vaikka välillä yöt on levottomia, kun on ahdasta (2 lasta ja 2 aikuista) niin silti en kadu koska ollaan kuitenkin nukuttu paremmin, kuin että nousisin monta kertaa yössä lohduttelemaan. Tyttö kyllä nukahtaa omaan sänkyynsä mutta yöllä itse hiipii viereen. Vieläkin nimittäin heräilee lähes joka yö. Toisille tämä tietysti sopii ja toisille ei. Mieluummin minäkin nukkuisin, siten että kaikki nukkuisivat omissa sängyissään. Mutta tällöin minä heräilisin monta kertaa yössä (edelleen). Siksi verrattuna tähän, että välillä on ahdasta ja paikat jumissa, mutta saan nukkua lähes heräämättä, niin valitsen jälkimmäisen vaihtoehdon. Tsemppiä ja jaksamista!
Sain tästä tekstistä vertaistukea.
Vauva 7kk ja univelat tosi suuret, mies ollut töistä ihan poikki joten ilmapiiri ollut joitain viikkoja tosi kireä.
Jouluksi matkustettiin pohjoiseen miehen vanhemmille, ei kiinnostanut pakata, ei ostaa lahjoja, ei nähdä yhtään ketään, eikä varsinkaan matkustaminen.
Aattoa edeltävän yön vauva nukku tavallistakin huonommin koska yöpaikka ei ollutkaan koti, ja miehen kanssa jouluaatto alkoi klo 6.30 hyvän joulun toivotusten sijaan riidalla jossa purkaantui aika monen viikon harmit.
Muut sukulaiset olivat jo mökillä kun itse miehen vanhemmilla laitoin huonosti nukkuneen vauvan päiväunille ulos ja hän nukkuikin 4 tuntia. Hyvä syy löhötä itse ja mietiskellä asioita. Monet itkut itkin ja sohvalla ollessani katsoin kans somea, missä kaikilla muilla kaikki NÄYTTI niin täydelliseltä. Väkisin tuli mieleen että miten meille tulee vuosisadan perheriita tänään, kun juhlitaan joulua joka on rakkauden juhla. Sitten mietin että ei se ikinä katso aikaa tai paikkaa milloin kelläkin on paha olo tai menee huonosti. Juurikin vaikka omana syntymäpäivänä voi saada tietää sairastavansa syöpää tms. Ei elämä katso onko nyt juhlapäivä vai ei.
Sen 4 tuntia yksin oltuani ja laittauduttuani tulikin parempi fiilis ja jouluaaton ilta sekä joulupäivä ovat menneet super ihanasti. <3 Halusin vaan näköjään kirjottaa tän purkaakseni myös omia tuntojani.
Toivon parempia unia Monna sulle ja mulle, sekä hyvää uutta vuotta teidän perheelle! <3
Semmosta se on lasten kanssa, niin se vaan on. Itse pitää tehdä se ratkaisu koska on aika viheltää peli poikki ja mennä vaikka hotelliin pariksi yöksi.Emma on kuitenkin jo aika iso, että ihan varmasti se isäkin pärjää.Meillä oli yksi lapsista tissillä roikkuja ei kelvannut tutti eikä pullo vuoteen asti siinä meinasi kyllä hulluus iskeä kun oikeasti toinen ei kelvannut. Tsemppiä ja kevättä kohti!
Harmi että teidän joulufiilis jäi uupumaan. Itsellänikin oli tänä vuonna jotenkin joulumieli hukassa. Mutta tuleepahan sitten ensi vuonna parempi kun ei ole rima kauhean korkealla ?.
Auttaisiko Emman uniin jos tulis isin ja äidin keskelle nukkumaan hetkeksi? Onhan se mukava välillä ottaa pikkuinen kainaloon ja ehtiihän se Emma sitten omassa sängyssä vielä nukkumaan. Onhan se uni niin tärkeää kaikille, eikä varmasti pikkulapsiperheessä voi sanoa että ois nukuttu liikaa ?
Tsemppiä sinne!
Hei, mun on pakko suositella tähän sellasta unikoulua kun Unijuna. Aika kallis, mutta pelasti meidän perheen kun olimme hukkumassa noihin valvottihin öihin.
Kiitos kun jaoit tämän! Täällä lapsi 1,5 v ollut aivan mahdottoman villi, ei suostu syömään eikä nukkumaan, kun on niin paljon ihmeellisiä jouluasioita ympärillä xD muutenkin koko 1,5v nukuttu huonosti ja katkonaisesti. Olisin toivonut edes yhtä hyvin nukuttua yötä tähän jouluun, mutta ei. Mulla jäi myös Lumiukko ja joulurauhan julistus väliin, koska oli pakko yrittää nukkua hetki, mutta verenpaine ja syke olivat niin korkealla että ei onnistunut ? tsemppiä teille!
Kuulostaa kovin tutulta. Ihanaa kun kirjoitat asioista rehellisesti, vaikka ikävä aihe tuo väsymys. Meilläkin 2v tyttö nukkunut syntymästään asti levottomasti. Mukaan toki mahtuu joitain lyhyitä jaksoja kun on nukkunut hyvin, mutta on heräillyt paljon ja se pitkään jatkunut väsymys on kyllä kamalaa. Sitä tunnetta on vaikea myös toisten ymmärtää ellei ole itse kokenut. Tarpeeksi kauan kun nukkuu huonosti, en ainakaan itse enää osannut nukkua vaikka tyttö olisikin nukkunut vaan silti heräilin yöllä. ? Meillä on hieman helpottanut, että ollaan otettu viereen nukkumaan tai jompi kumpi vanhemmista mennyt tytön huoneeseen. Ei aina ole auttanut yön levottomuuksiin, mutta siihen ettei tarvitse itse nousta ylös ja laahustaa toiseen huoneeseen rauhottelemaan. Riittää kun paijailee vieressä tms niin on yleensä itsellekin helpommin tullut uni uudestaan. Toivottavasti löydätte teidän perheelle sopivan ratkaisun, joka helpottaisi väsymykseen ❤️
Kiitos postauksesta ja voimia! Meillä oli vasta ihan samanlainen tilanne, että vajaa kaksivuotias valvotti useaan kertaan yöllä ja olin jo ihan loppu. Luulin, että lapsella on jokin suurempi hätä kun aina vain itkee ja lopulta vein lääkäriin. Mitään syytä ei löytynyt, mutta neuvolan puolelta suositeltiin unikoulua, joita meillä on pidetty useamman kerran. En uskonut, että auttaisi enään tuon ikäisellä, mutta kokeilin kuitenkin. Ensimmäisenä yönä heräsi itkemään, itki suoraa huutoa tunnin ihan raivona, ja istuin metrin päässä koko sen ajan. Pisin tunti mun elämässä. Seuraavana yönä ei enää itkenyt ja siitä lähtien meillä on nukuttu paremmin, joitakin kertoja olen käynyt rauhoittelemassa ja laittamassa peittoa päälle. Unikouluja on erilaisia, ja ihan ilmaisia. Lapsen itkua ei kannata säikähtää, kun itse tiedät ettei hänellä ole mitään hätää. ❤️ Neuvolasta saa myös tukea, mutta sitä saa tietenkin vain jos nostaa asian esiin. Voimia vielä!
Kuulostaa tutulta tilanteelta! Meillä oli tytön kanssa noihin aikoihin sama tilanne. Otettiin tyttö meidän väliin nukkumaan ja johan sai kaikki sen jälkeen nukkua yönsä rauhassa ? Nyt jo sen verran iso, että nukkuu omassa sängyssään!
Oma tytär on pari viikkoa Emmaa vanhempi ja nyt viimeisen ehkä kuukauden nukkunut tosi huonosti. Huutaa äitiä ja haen sitten kainaloon missä nukkuu hyvin. Ainoa keino, että saan edes hetken nukkua, kun teen kolmivuorotyötä. Muuten saa juosta koko yön lapsen luona. Aattona olin töissä ja kotiin tullessa tyttö oli kipeä ja itki vain sylissä. Siivoukset oli tekemättä ja ruoka ihan vaiheessa, vieraat melkein jo oven takana. Meni koko aatto täysin ohi. Seuraavana yönä olikin melkein 40 kuumetta koko yön ja valvoin sydän syrjälläni pienen unta. Ihana herätä sen jälkeen klo.6 töihin, kun vain torjunut 30min siellä täällä pitkin yötä.
Mulla on vanhin lapsi jo täysi-ikäinen ja nuorimmatkin teinejä, mutta vielä muistan hyvin nuo vaikeat yöt. Meillä tehtiin aika isoja muutoksia nukkumisjärjestelyihin, kun yksin omissa sängyissä ei viihdytty. Yhdessä asunnossa oli koko huone sänkyä, kun lapsen sänky oli meidän sänkyjen vieressä. Välillä kokeiltiin omaa huonetta ja palattiin takaisin perhepetiin. Joku päivä lapsi vaan oli valmis omaan huoneeseen ja saatiin taas oma sänky ja huone itselle. Itse koin tärkeämmäksi sen, että nukutaan hyvin, kaikki.
Tsemppiä teille!
Lapsen uniasioihin saa apua ja suosittelen ottamaan yhteyttä oman alueesi lapsiperheiden sosiaaliohjaajaan. Oma ystävä sai hyvän avun ja keinot taaperoikäiselle unikoulun pitämiseen. Viikossa lapsi oppi nukkumaan ja helpottaa kovasti perheen elämää.
Jaksamista väsymyksen keskellä!
Heippa ihana avoin Monna! ?
Olen itse myös jouluihminen, rakastan joulua <3, mutta monen todella epäonnisen ja suorastaan traagisen joulun jälkeen olen tunnustanut ja hyväksynyt, että eniten nykyään nautin joulun odotuksesta ja fiilistelystä. Jouluaatto on vain yksi päivä vuodesta, en lataa sille erityisodotuksia. Mm. tämä jouluaatto meni itsellä perinteisesti vatsataudin kourissa. XD Ihmeellisimmät rakkaimmat ihanimmat erityishetket tuntuvat tulevan yleensä spontaanisti sattumalta milloin vain. 😉 Kyllä niitä ihania aamuja teillekin vielä ehtii muina päivinä. 🙂 Ja karmeinkin jouluaatto on silti lapselle aina maaginen, näin uskon.
Jouluja tulee onneksi joka vuosi.
Mutta nyt sinä tarvit Monna lepoa. Olen pitkään jo rivien välistä lukenut että olet tosi uupunut. Ettet väsähdä ihan kokonaan. Ensinnäkin tarvit kaksi kolme hyvää yötä yksin❤️, toisekseen höpöhöpö kommenttisi että ojasta allikoon ettei opi nukkumaan yksin. Väsytät itsesi ihan kokonaan koska kuten huomaat eihän Emma nuku nyttenkään yksin vaikka toimitte niin että hän nukkuu yksin? Hänellä on kausi että vaatii nyt läheisyyttä ❤️ Älkää tehkö itsellenne liian hankalaksi jo muutenkin raskasta vaihetta. Ottakaa viereen, nukkukaa vieressä patjalla, siirtäkää sänky samaan huoneeseen jne. Niiden rauhallisten öiden aika, se koittaa kyllä mutta nyt yritä tehdä öistä mahdollisimman helppoja jotta jaksat, ihan totta! Liikaa toitotetaan sitä että lapsi oppii ja tottuu nukkumaan vain tietyllä tavalla. Kun jokainen lapsi on vain erilainen. Toiset ovat itsenäisempiä, toiset hakevat turvaa enemmän vanhemmista, toisilla on vilkkaampi mielikuvitus ja tulee helposti öihinkin ja sille voi olla hankala tehdä mitään. ❤️ mutta ne yöt rauhoittuu kyllä. Kunhan et vain ennen sitä väsytä itseäsi ihan loppuun sillä että pitäisi tehdä jollain tietyllä muotilla tai kaavalla asiat. Emma oppii puhetta koko ajan enemmän ja pian ymmärtää paljon enemmän ja asiasta voi jo puhua. Tai sitten ne rauhoittuu itsekseen ? Koittakaa löytää teille sopivin ratkaisu, kunhan kaikki saisivat riittävästi unta!
Oletteko miettineet sellaista, että katkaisisitte siivet alkuunsa siltä, että Emma ”käskyttää” teitä yöllä?
Jos heräät joka tapauksessa, eikö olisi järkevää unikouluttaa Emmaa niin että alkaisi hyväksyä yöllä myös isänsä lohduttajaksi / nukuttajaksi?
Alkuun, varmastikin protestoi itkulla ja kovallakin itkulla kun tilanne on päässyt jo tuohon pisteeseen, ja kun on huomannut että kun itkee oikein kovaa, saa periksi ja äiti tulee.
Hän kyllä tottuisi siihen alkuitkujen jälkeen, että ei kun tällä kertaa tulee isi ja isi voi sanoa että äiti nukkuu äiti on tosi väsynyt. Tuon ikäinen kuitenkin ymmärtää jo puhettakin.
Näin saisitte taas vuoroteltua öitä jälleen. Hetken kärsivällisyyttähän se toki vaatisi, kun on ehtinyt tottua siihen että käskyttämällä saa mitä haluaa mutta jos ette jokatapauksessa tällä hetkellä nuku niin ei tilanne siitä ainakaan pahenisi.
Vanhemmat asettavat lapsille rajoja ja aikuiset päättää miten toimitaan, myös yöllä, ei lapsi. Tai jos siihen lapsen mukaan lähtee, niin hän oppii käyttämään sitä myös muissa arjen askareissa vanhempia vastaan ja se on loputon suo!
On varmasti yöllä hankalaa olla johdonmukainen, mutta mielestäni lapselle pitää tehdä selväksi ettei lapsi määrää talossa.
Ja itkut ja harmistukset, ne kuuluu myös lapsen lapsuuteen, jos vierellä on lohduttaja niin ei lapsi rikki mene. Rajat opitaan toisinaan harmistuksen kautta. Liian lepsu ei kasvatuksessa kannata olla. Tsemppiä <3