Raskaana ollessa mietin jo, että minkälainen äiti musta tulee. Mulla oli paljon erilaisia ajatuksia mm. siitä mitä tuun sallimaan lapselleni missäkin ikävaiheessa ja varmaan yks vahvimmista ajatuksista oli se, että musta ei tuu sellaista äitiä, joka ”hurahtaa” siihen äitiyteen. Ei siinä, että se olis jotenkin huono asia, mutta näin mä ajattelin.

Viikonloppuna kun mennä tepasteltiin pitkin kotiseutua koko perheen voimin, mulla jalassa vanhat verkkarit ja naamassa ainoastaan kosteusvoidetta, mietin kuinka paljon on muuttunut siitä mitä ajattelin.

Jotenkin musta tuntuu siltä, että ensimmäinen vuosi äitinä on sellaista tunnemyllerrystä ettei siinä vielä edes ehdi pysähtyä miettimään mitään. Kaikki tapahtuu jotenkin vaan just aina hetkessä ja siihen mitä tapahtuu reagoidaan mahdollisimman nopeasti, ehkä intuitiolla ja osittain tunteella. Ei järjellä tai ainakaan niin, että ”hei tää oli se sellainen juttu, josta olin miettinyt tekeväni näin”.

Me mietittiin Tuukan kanssa molemmat aika tiukastikin ennen Emman syntymää, että meillä ei anneta mitään sokeripitoista kun vasta suurinpiirtein 5v.:nä. Noh, jo 1-vuotissynttäreillä Emma sai maistaa kakkua. Ei tietystikään masuun mennyt kuin varmasti kokonaisuudessaan yksi teelusikallinen, mutta periaate oli jo mennyttä. 😀 Sen jälkeenkin ollaan annettu Emman maistaa suklaata tai pullaa tms. Ei päivittäin, ei viikottain, mutta silloin tällöin.

Mietin raskausaikana myös niin, että laitan joka päivä itseni ”nätiksi”. Ihan sama lähdetäänkö kotoa mihinkään, mutta aion joka päivä laittaa edes vähän aurinkopuuteria ja harjata hiukset nätisti nutturalle. No JEP!!! Tää ajatus meni kumoon jo ensimmäisten viikkojen aikana. Ei todellakaan tullut siinä hormonihöyryissä, väsymyksessä, rakkauden pulputuksessa ja ihan kaikessa muussa mieleen, että hetkinen hetkinen menenpä tästä hieman sutaisemaan aurinkopuuteria nokkaani. 😀 Tätä samaa oon jatkanut ihan tähän päivään asti.

Jos oon kotona koko perheen kanssa, en todellakaan jaksa meikata. En myöskään silloin jos lähdetään koiralenkille tai ruokakauppaan. Sillä ei oo mitään merkitystä oikeasti. 😀 Ja se on oikeastaan tosi hauska huomata.

Sitten kun on työpäivä tai meen tapaamaan jotain kaveria, niin tottakai laitan itteni ”nätiksi”. 🙂

Se ajatus siitä, että en hurahda äitiyteen on kanssa sellainen minkä voi ihan täysin heittää romukoppaan! Mä rakastan olla äiti, mun mielestä se on oikeasti siisteintä ikinä! Mun tekee aina mieli kertoa kaikille, että mä oon äiti ja jos nään jotain vanhoja tuttuja, niin kertoa että mulla on muuten nykyään 1v4kk -ikäinen tyttö.

Tottakai mä tykkään tosi paljon myös siitä, että mulla on mun ”omia juttuja” ja työ. On ihana laittautua välillä oikein kunnolla ja viettää aikaa ystävien kanssa. On ihanaa, että voin vieläkin hullaantua jostain treenijutuista tai ulkonäköön liittyvistä jutuista. Mutta kyllä mä silti eniten tykkään olla äiti. 😀

Sellanen ”leijonaemo” fiilis vahvistuu mun mielestä vaan koko ajan. Vaikka se on ollut Emman syntymästä asti vahva, niin tuntuu että se voi vieläkin kasvaa. Nyt kun Emma on ollut nuhainen ja kuumettakin oli yks päivä, on mulla sellainen tosi suojeleva olo. Haluaisin tehdä ihan kaikki mahdolliset konstit millä toisen olo vois helpottaa. Mua alkoi toissailtana itkettää Emman sängyn ääressä, kun lauloin sille unilaulua. Mua itketti se, että pieni pyöreäposkinen maailman suloisin tyttö hengitti niin raskaasti, kun nenä oli ihan tukossa.

Varmasti nää kaikki jutut on vasta pieni murunen siitä, mitä voin sanoa äitinä olemisesta 10 vuoden kuluttua tai 20 vuoden kuluttua. Mutta jo nyt huomaan olevani erilainen äiti, mitä luulin. 🙂 <3 

Kuva: Ossi Pietiläinen

Lue edellinen postaus: Tiedätkö rintaliivisi oikean koon?

Kaupallinen yhteistyö: Yvette

Olin lauantaina GoExpo-messuilla Yveten osastolla muutaman tunnin töissä. Oli tosi hauskaa pitkästä aikaa tehdä myyntityötä ja palvella asiakkaita. Yksi juttu mikä tuli monen naisen suusta oli se, ettei oikeaa rintaliivikokoa ihan osannut sanoa. Moni myös arvioi oman kokonsa paljon pienemmäksi, mitä se todellisuudessa oli. Tämä asia ei tullut mulle yllätyksenä! 🙂 Aikonani urheiluliikkeessä työskennellesäni huomasin ekan kerran tämän asian. Myös itse olin arvioinut oman rintaliivikokoni auttamattomasti liian pieneksi aiemmin.

Käytin itse aiemmin kuppikokoa B tai C, oikea koko mulla on E tai F. Kun sitten aloin käyttämään oikeaa kokoa, oli myös tuki ihan erilainen. Plus se fiilis, miltä ne liivit tuntui päällä. Mistään ei tursunut mitään, eikä liivit puristaneet väärästä kohdasta. 😀

Ylipäätään oikean kokoisten vaatteiden löytäminen on asia, joka taitaa olla monella hankalaa. Se on myös arka asia. Jos on aina käyttänyt kokoa S ja sitten yhtäkkiä pitäisikin käyttää kokoa L, voi se olla iso juttu henkisesti. Jos jollain merkillä on pieniä kokoja, voi se olla jopa syy miksei halua enää ostaa sen merkin tuotteita.

Mulla itselläni kävi joskus aikonaan niin, että erään espanjalaisen vaatemerkin farkut oli niin pientä kokoa ettei mikään koko meinannut mennä pohkeista ylöspäin jalkaan. 😀 Jotenkin ihan meinasin kuppini nurin heittää ja ajattelin etten osta koko merkiltä ikinä mitään. 😀 Myöhemmin oon kyllä ostanut yläosia, mekkoja ja takkeja tältä merkiltä. Mutta housuja en edes sovita.

Toisaalta on myös paljon sellaista, että on aiemmin käyttänyt vaikka kokoa 44 ja sitten laihtuu paljon. Pääkoppa ei meinaa uskoa, että voisi käyttää pienempiä vaatteita. Moni asiakkaani on kertonut, että vaikka kroppa on pienentynyt on henkisesti pitkään vielä ollut isokokoinen.

Mutta siis joka tapauksessa, haluan vielä vähän lisää puhua siitä, että urheiluliivit on sellainen asia, joista kannattaa opetella löytämään oikea koko. Se voi vaatia aikaa ja monen eri koon ja mallin sovittamista, mutta se kannattaa! Oon aiemminkin täällä blogissani kirjoittanut siitä kuinka tärkeää on tukea rintaa oikealla tavalla treenin aikana. Niin isompi kuin pienempi povisellakin.

Rinnat ei sisällä lainkaan lihasta, rintalihas sijaitsee rinnan ”alla” tai takana, miten sen nyt ottaa. 🙂 Rintoja pitää paikoillaan ainoastaan ohuen ohuet sidekudossäikeet, Cooperin ligamentit ja venyvä iho. Ligamentit venyy 1-3 mm vuodessa, joten 30 vuoden kuluttua rinnat ovat niiden koosta ja käytetystä tuesta riippuen 3-9 cm alempana. Ajatelkaas sitä! 😀

Mikään kiinteyttävä voide tai rintalihastreeni ei valitettavasti palauta venyneitä sidekudoksia tai ihoa entiselleen. Treenaaminen vaikuttaa vaan rintalihaksen kokoon ja ryhtiin, joka taas luo vaikutelman terhakkaammista rinnoista. Mikä ei tietystikään ole huono asia. 😉 Rintojen kohottaminen on kuitenkin mahdollista vaan kirurgin veitsen avulla. Mutta toinen toimiva keino minimoida tukirakenteiden venyminen, on käyttää tukevia ja tehokkaita urheiluliivejä liikkuessa, jolloin ligamentit ja iho joutuvat suurimmalle rasitukselle.

Oikean kokoisilla ja oikealla tukitasolla olevien liivien käyttö tuo myös ryhtiä ulkonäköön. Vaatteet istuu paremmin ja ainakin mulla on myös itsevarmempi olo, kun on oikean kokoiset liivit yllä.

***

Näissä kuvissa mulla on Yveten urheiluliivejä ja treenihousuja päällä. Ihan super ihania ja makeita kuoseja ja värejä! Mä tykkään näistä Yveten vaatteista, koska ne tuntuu hyvältä päällä ja housuissa on kaikissa tarpeeks korkea vyötärö. 😉 Sitten mun tän hetken lempparihousu on Yveten yks myydyin tuote: korkeavyötäröinen housu. Noissa on niin hyvä materiaali, että pidän niitä melkein päivittäin ja myös ns. ”arkikäytössä”. Niistä ei näy läpi ja tosiaan tuo korkea vyötärö on ihan älyttömän ihana!

Yveten liiveistä mun suosikkeja on tämä liivi, jossa on tosi vahva tuki. Ei liiku rinnat, vaikka hyppis burpeita! 😉 Toinen suosikkihousu mulla on tällä hetkellä tämä.

Jos halajatte näitä Yveten ihanuuksia omaan vaatekaappiin hankkia, niin nyt kandee hyödyntää mun alekoodi MONNA20, jolla saatte -20% kaikista tuotteista!! Koodi on voimassa 48h!! (päättyy siis 7.3. klo 12.00)

Jotain uutuuksia jo löytyykin Yveten sivuilta ja loput tulee viimeistään viikolla 14! Olkaahan kuulolla, josko silloinkin saisin teille jonkun alekoodin. 😉

***

Ihanaa ja aurinkoista viikon starttia kaikille!